Aloittelijat ›

Noniin, tästä lähtee sitten ränttäys, jolla toivottavasti on pelkästään positiivisia vaikutuksia aloitteleviin kitaristeihin (miksei tietysti soveltaen myös muihin musisoijiin).
 
Täällä m.netissä näkee paljon uusia threadeja missä kysellään kokeneempien opastusta erinäisiin laitehankintoihin. Milloin kysellään "onko tämä hyvä ostos?" tai "mitä suosittelette tässä hintaluokassa?" Tämähän on täysin sallittua, enkä halua sitä dumata millään tavalla. Oikeastaan se on hienoakin, että aloittelijoilla on rohkeutta kysyä muiden mielipidettä. Vielä hienompaa on se, että kokeneemmat täällä auttavat parhaansa mukaan.
 
Liian usein homma kuitenkin karkaa lapasesta ja siitä keskustelusta tulee nopeasti "kokeneempien" sankareiden juupas-eipäs väittelyä. Esimerkiksi voidaan ottaa oletustapaus, missä joku aloitteleva kitaristi haluaa itselleen LTD MMV-mallisen soittimen, jota hän on nopeasti kaverilla kokeillut ja tykästynyt siihen. Sehän tietysti teilataan heti keskustelussa laaduttomaksi ja huonoksi kitaraksi, jota aloittelijan ei kannata ostaa. Tilalle suositellaan vakioita Yamaha Pacificaa ja/tai Ibanez RG321 ja yleensä yhdessä Roland MicroCube-vahvistimen kanssa.
 
Tässä vaiheessa nämä kokeneemmat kaverit ajattelevat ainoastaan soittimen fyysistä, sitä konkreettista ja käsinkosketeltavaa laatua ja täysin unohdettu asia on se aloittelijan fiilis. Monesti tuo on täysin aliarvostettua, fiilistä ja mieltymyksiä, haaveita ja unelmia ei ymmärretä. Olkoonkin se Yamaha Pacifica parempi soitin kuin LTD MMV, mutta se on vasta puolet koko totuudesta.
 
Niin kauan kuin se tietty kitara innostaa soittajaansa tarttumaan päivästä toiseen siihen kitaraan, homma on oikeilla raiteilla. Eli jos soittaja saa soittimen ulkoasusta, logosta, käyttäjäkunnasta, esikuvista tms. kiksejä/potkua omalle soittoharrastukselleen = SE ON HELVETIN HYVÄ JUTTU! Siihen ei oikeasti auta kenenkään paremmat suosittelut, jos sillä Yamahan Pacificalla on tylsä soitella ja se ei inspiroi ottamaan soitinta kouraan. Siksipä aloittelijan kannattaakin mennä vaiston mukaan. Se mikä tuntuu hyvältä niin henkisesti kuin fyysisestikin, se on se oikea juttu, ihan sama mitä muut sanovat.
 
Kitaraa voi aina vaihtaa, alkuun pääsee melkein millä vain. Eli jos se LTD MMV sitten kämähtää vuoden tai kahden rälläyksen jälkeen, niin mitä sitten? Sitten ostetaan uusi soitin. Mitä sitten vaikka sillä Pacificalla tai jollain muulla "paremmalla soittimella" soittaa pari vuotta pidemmälle, jollei se vain säväytä soittajaansa? Älkää siis ostako soitinta jolla ette tykkää soittaa. Se on kaikista varmin tapa tappaa soittoinnostus ja hyvä harrastus (joillekin jopa ammatti). Siksi alussa onkin tärkeää että se soitin saa soittajan soittamaan, eikä se kuinka kauan se kestää tai kuinka laadukas se on. Kyllä niitä laadukkaampia soittimia kerkee sitten myöhemmin ostamaan kun tietää että kitaransoitto on se oma juttu!
 
Aloittelijat huomio! Tehkää päätöksenne ITSE ja ostakaa sellaiset laitteet jotka tuovat jotain lisää teidän soittoon. Oli ne sitten ihan mitä tahansa syitä (soittimen ulkoasu, esikuvat, merkin/logon käyttäjäkunta, soundi, fiilis, soitettavuus tms.) Pääasia on, että te itse innostutte soittamisesta!
 
a) Fiilis on tärkeä! Ilman sitä soittoharrastus lopahtaa yllättävän nopeasti.
b) Laite kuin laite kelpaa, mitään sääntöjä ei ole. Sillä mikä tuntuu omalta, laadusta välittämättä, on hyvä aloittaa.
c) Kuuntele muita mutta älä ikinä milloinkaan heitä omia mieltymyksiä, fiiliksiä, mielipiteitä tms. roskakoriin. Muut voivat kyllä neuvoa ja opastaa, mutta lopullisen päätöksen teet SINÄ ITSE!
d) Siinä vaiheessa jos joku juttu ei tunnu omalta, tai siitä ei saa hyviä viboja.. niin näyttäkää sille keskisormea ja heittäkää se ulos kämpästä! Oli se sitten toisten mielipiteitä, huonoja fiiliksiä joistain laitteista, asioita joista et itse kiinnostunut jne.
e) Kuuntele ja säädä omia laitteita, etsi omaa soundia. Tässä paras apu on se, että koitat jäljitellä esikuvien soundeja niin pitkälle kuin mahdollista. Sitä kautta opit tuottamaan soundeja joista ITSE PIDÄT ja tätä kautta syntyy nopeasti se oma soundi jolla haluaa soittaa. Kannattaa siis unohtaa kaikki ne teilaavat kommentit että "et sä tolla ikinä kuulosta Laiholta!" Mitä sitten vaikka ei kuulostakaan 100% siltä? Se on kuitenkin helvetin hyvä lähtökohta kun tietää mitä soundia hakee ja tavoittelee. Eli älkää antako tyrmäävien kommenttien vaikuttaa teidän fiiliksiin ja soittointoon. Hakekaa just sitä soundia mitä haluatte ja näyttäkää taas keskisormea niille jotka eivät diggaile. Kyseessä on teidän omat soundit, eikä tosiaan niiden suosittelijoiden!
 
Tällaista tänään! Krapuloissaan rupes vaan parit asiat hatuttaan niin suuresti että piti avautua. Harmittaa vain kun niin monet "ammattilaiset" tekevät suosituksia joilla pahimmassa tapauksessa tapetaan aloittelevan innostus ja fiilis soittamiseen!
 
Lukekaa & kommentoikaa. Otan mielelläni muiden fiiliksiä vastaan. Jollei halua palstalle omaa mielipidettään/näkemystä postata niin pikaviestiä saa kanssa laittaa. Luen ihan mielenkiinnolla miten aloittelijat näkevät tämän homman.
 
Soittakaa, fiilistelkää... ja keskisormitelkaa! :)

Ei mulla muuta kuin että plussaa sinne päin. Foorumi tarvitsi tällaista!

Hyvä, että tällaisiakin threadeja tulee... Kerrankin joku puhuu tästä aiheesta asiaa!!!!
 
Plop plop.

Täyttä asiaa. Plussaa tulee. Kyllähän tuota tulee itsekin heiteltyä aloittelijoiden kysymyksiin suositukseksi noita mainittujakin hyväksi koettuja "totuuksia", mutta yrittäen kuitenkin säilyttää joku tolkku. Jos tyyppi haluaa hevisuunnikasta, niin ei sille silloin kannata stratoa väkisin työntää. Juuri tässä taannoin avauduin eräässä ketjussa, jossa oli aika räikeä tapaus ko. asiasta. Kaiffari etsiskeli akustista ja kävi aika selkeästi esille, että pitää teräskieliselle sopivasta musiikista ja soundeista, niin eiköhän jotkut anterot ollu ensimmäisenä naikkaria tyrkkäämässä, kun se on aloittelijalle niin paljon "parempi". Voi herranjesta.

Täyttä asiaa. Plussaa tulee. Kyllähän tuota tulee itsekin heiteltyä aloittelijoiden kysymyksiin suositukseksi noita mainittujakin hyväksi koettuja "totuuksia",
 
Tottakai, eikä siinä ole mitään väärää. Hyvähän se vain on jos tarjotaan erilaisia vermeitä joiden seasta sitten käyttäjä poimii sen mikä eniten itseä miellyttää.
 
mutta yrittäen kuitenkin säilyttää joku tolkku. Jos tyyppi haluaa hevisuunnikasta, niin ei sille silloin kannata stratoa väkisin työntää.
 
Näinpä. Suositella saa muitakin, mutta "pakkomyynnistä" en itse diggaile (vaikka joskus siihen sorrunkin). Hankalintahan se on tässä näin monen vuoden jälkeen asettua taas ensisoittimen hankintaa miettivän saappaisiin ja ajatella asioita siltä kantilta.
 
Juuri tässä taannoin avauduin eräässä ketjussa, jossa oli aika räikeä tapaus ko. asiasta. Kaiffari etsiskeli akustista ja kävi aika selkeästi esille, että pitää teräskieliselle sopivasta musiikista ja soundeista, niin eiköhän jotkut anterot ollu ensimmäisenä naikkaria tyrkkäämässä, kun se on aloittelijalle niin paljon "parempi". Voi herranjesta.
 
Näitä "totuuksia" ja "sääntöjä" on kyllä liikkeellä riittävästi täälläkin, eikä niiltä voi välttyä. Milloin joku on huonosti, milloin väärin ja milloin taas pyhäinhäväistys... sitä juuri tuossa alkuränttäyksessä tarkoitin, että niille muiden "totuuksille" kannattaa pyllistää tai vähintään irvistää ilkeästi :) Tekee just niin kuin itsestä tuntuu parhaalta, sillä mitään sääntöjähän soittamisessa, laitehankinnoissa tms. ei ole. Jos haluat käyttää rumpukapulaa slidenä, niin sitten käytät. Tai jos haluat hyppiä instrumenttipiuhalla hyppynarua pihapiirin neitojen kanssa niin sitten hypit :)
 
Aloittelijalle parasta on se, mikä innostaa häntä soittamaan!

Bonecrusher kirjoittaa hyvin mutta minusta tuo ei ole koko totuus. On paljon asioita mistä tällainen (minun kaltainen) aloittelija ei tiedä mitään, ei edes osaa kokeilla/tutkia kitaraa oikein.
Otetaan esimerkiksi otelaudan nauhat. Niillä on kai aika suuri merkitys tuntumalle mutta miten se ilmenee?
Olen lukenut tätä palstaa ristiin rastiin ja olen löytänyt nämä asiat nauhoista:
1. nauhat pitää olla samalla tasalla niin, ettei yksittäinen nauha ns. tökkää silmään
2. nauhojen muoto pitää olla sellainen, että kieltä pitkin sormea liu'uttaessa nauha ei tökkää ja revi nahkaa
3. nauhan pitää luistaa hyvin kun kieltä liu'uttaa poikittain (mikä se termi nyt olikaan?).
4. Nauhan korkeus pitää olla oikea
 
Tuo ensimmäinen on helppo ja selkeä. Kahdessa seuraavassa mitä ilmeisemmin nauhan materiaali ja hionnan tasaisuus vaikuttaa mutta kuinka paljon vaikuttaa nauhan poikkileikkauksen muoto ja leveys ja millainen sen pitää olla?
Nauhojen oikea korkeus on vielä enemmän hebreaa...
 
Aloitteleva kitaran ostaja ei varmaankaan tiedä miltä nauhat pitää näppeihin tuntua ennen kuin on omistanut pari kitaraa hyvän ja huonon. En minä ainakaan, tai no nyt kun olen lukenut näistä mutta sekin on vain lukutietoa. Osaanko siltikään sanoa onko kitarassa riittävän hyvä nauhoitus, tuskin. Niinpä on hyvä kun kokeneemmat antavat kommentteja kepeistä vaikka jokaisen pitääkin valinta tehdä itse.
 
Minä olin jo vähän aikaa varma yhdestä kitarasta kunnes luin sen nauhojen olevat jotenkin huonot, kielen liuttaminen sivuttain jonkun mukaan raskasta eli ei liu kunnolla. No nyt pitää mennä uudelleen kokeilemaan tuokin asia. Olisinpa vain tiennyt kokeilla tuonkin jutun ekalla kerralla..
 
Ehkä paras neuvo olisikin, että ota joku keppi mikä on itselle sopuisan hintainen (selvästi alle kipurajan) ja hanki parempi vuoden päästä kun tiedät mikä on oleellista.

Luunmurskaaja sai plussan minultakin. Virkistävä kirjoitus, sanoisinko!

Kiibo, nauhoja on erilaisia. Jumbo, medium, vintage, jne. Jumbo = isommat ja korkeammat, vintage = pienemmät ja matalammat. Medium = siltä väliltä.
 
Jumbo:
 
+ Venyttäminen ja vibra (siis kielen "liu' uttaminen" sivusuunnassa) helpottuvat, koska otelauta ei ota niin voimakkaasti vastaan (kohta 3)
+- Samasta syystä soitettavuus on pääsääntöisesti kevyempi
- nauhat ottavat enemmän "vastaan" liu' utettaessa kielen suuntaisesti (kohta 2)
- kielet soivat enemmän epävireisesti jos painat liian lujaa
 
Vintage:
 
- Venyttäminen ja vibra (siis kielen "liu' uttaminen" sivusuunnassa) vaikeutuvat, koska otelauta ottaa voimakkaammin vastaan (kohta 3)
-+ Samasta syystä soitettavuus on pääsääntöisesti raskaampi
+ nauhat ottavat vähemmän "vastaan" liu' utettaessa kielen suuntaisesti (kohta 2)
+ kielet soivat vähemmän epävireisesti jos painat liian lujaa
 
Ei siis voi sanoa millaiset nauhat ovat "parhaat" - kyse on makuasiasta.
 
Toivottavasti selvensi asiaa :-)
 
E: alla bonen mainio kirjoitus samasta aiheesta!
 

 
PS. mielenkiinnosta kysyisin mikä kitara oli kyseessä?

Bonecrusher kirjoittaa hyvin mutta minusta tuo ei ole koko totuus. On paljon asioita mistä tällainen (minun kaltainen) aloittelija ei tiedä mitään, ei edes osaa kokeilla/tutkia kitaraa oikein.
Otetaan esimerkiksi otelaudan nauhat. Niillä on kai aika suuri merkitys tuntumalle mutta miten se ilmenee?
 
Eroavaisuuksia löytyy niin valmistusmateriaaleista kuin käyttäjistä. Siksipä parasta onkin testailla eri soittimia ja tunnustella mikä on itselle se parahin. Tästä syystä juuri kukaan ei voi sanoa etteikö joku soitin tai laite olisi sinulle sopiva. Eli jos sinusta se 4,85e kitara Anttilan hyllyltä tuntuu hyvälle soittaa ja pidät sen soundista, niin eihän siinä silloin ole mitään väärää, oli se muiden mielestä millainen ritsa/jouskari tahansa. Se tuossa viestissä olikin pointti, että sellainen soitin joka sulle tuntuu hyvälle kouraan ja jolla tykkäät soittaa = sulle oikea soitin! Kaikkien ei tarvitse tykätä Telecasterista tai Les Paulista, tai Rhoadsista...
 
Olen lukenut tätä palstaa ristiin rastiin ja olen löytänyt nämä asiat nauhoista:
1. nauhat pitää olla samalla tasalla niin, ettei yksittäinen nauha ns. tökkää silmään
 
Niin, nauhojen tulee olla samalla tasolla ettei se yksittäinen nauha aiheuta ei-toivottuja särinöitä (fretbuzz). On myös ikävää jos nauhojen päät törröttävät otelaudan yli ikävästi otekäden nahan rikki. Sekin kyllä hoituu hiomalla, samoin kuin nauhojen tasoittaminen.
 
2. nauhojen muoto pitää olla sellainen, että kieltä pitkin sormea liu'uttaessa nauha ei tökkää ja revi nahkaa
 
Tähän vaikuttaa suuresti myös soittajan tatsi, eli se kuinka voimakkaasti kieliä painaa vasten nauhoja. Hyvällä tekniikalla jumbonauhat eivät tunnu sen huonommilta soittaa kuin ohuet ja matalat nauhat. Kaikki eivät silti pidä jumbonauhoista, barresoittelun tai muun syyn takia. Toiset taas eivät pidä vintage-nauhoista (yleensä kovin pienet ja ohuet) koska niillä bendailu ja lead-soittaminen voi olla vaikeampaa. Makuasioita, taas kerran on hyvä testata erilaisia jotta tietää mikä on se oma juttu.
 
3. nauhan pitää luistaa hyvin kun kieltä liu'uttaa poikittain (mikä se termi nyt olikaan?).
 
Bendaus?
Joo, nauhat tulee olla hyvin viimeistellyt. Niin hyvin että ne kiiltävät ja mitään "rohinoita" ei ole kun kieltä bendaa eli venyttää.
 
4. Nauhan korkeus pitää olla oikea
 
Tämähän tulikin jo tuossa ensimmäisessä kohdassa...
 
Tuo ensimmäinen on helppo ja selkeä. Kahdessa seuraavassa mitä ilmeisemmin nauhan materiaali ja hionnan tasaisuus vaikuttaa mutta kuinka paljon vaikuttaa nauhan poikkileikkauksen muoto ja leveys ja millainen sen pitää olla?
 
Niitä on erilaisia. Nauhaprofiileja on ohuesta ja matalasta aina leveään ja korkeaan. Ja kaikkea siltä väliltä. Helpoiten pääset tutustumaan muutamaan yleisimpään nauhamalliin Warmothin sivuilla:
http://www.warmoth.com/guitar/necks/necks.cfm?fuseaction=fretsize
 
Nauhojen oikea korkeus on vielä enemmän hebreaa...
 
Ei ole mitään yhtä oikeaa korkeutta. Nauhoja on erilaisia kuten tuossa yllä kerroin. Tsekkaappa tuo linkki :)
 
Aloitteleva kitaran ostaja ei varmaankaan tiedä miltä nauhat pitää näppeihin tuntua ennen kuin on omistanut pari kitaraa hyvän ja huonon. En minä ainakaan, tai no nyt kun olen lukenut näistä mutta sekin on vain lukutietoa. Osaanko siltikään sanoa onko kitarassa riittävän hyvä nauhoitus, tuskin. Niinpä on hyvä kun kokeneemmat antavat kommentteja kepeistä vaikka jokaisen pitääkin valinta tehdä itse.
 
Totuus on se, ettei kukaan voi sanoa mikä on sinulle oikea. Ainoa tapa on tosiaan tuo kokeilu ja erilaisten soitinten soittaminen. Siinä hahmottuu päivä päivältä paremmin, mikä on se oma juttu. Se ettei aloittelija osaa sanoa mikä on hänelle oikea, on mielestäni täysin irrelevanttia. Ei hänen tarvitsekaan osata sanoa. Riittää että hän pystyy soittamaan valitsemallaan soittimella ja että se soitin innostaa jatkamaan. Kyllä noihin nauhakuvioihin ja muihin hienosäätöihin kerkeää perehtymään sitten perusteiden opettelun jälkeenkin.
 
Minä olin jo vähän aikaa varma yhdestä kitarasta kunnes luin sen nauhojen olevat jotenkin huonot, kielen liuttaminen sivuttain jonkun mukaan raskasta eli ei liu kunnolla. No nyt pitää mennä uudelleen kokeilemaan tuokin asia. Olisinpa vain tiennyt kokeilla tuonkin jutun ekalla kerralla..
 
Pitää muistaa, että muiden kommentit ovat aina heidän henk.koht. näkemyksiä ja kokemuksia... eivät millään tavalla universaaleja totuuksia. Mä olen lukenut ja kuullut monta kertaa että Stratocasterit ovat huonoja soittimia heviin tai että Les Paulilla ei voi soittaa sooloja. Kumpikin väittämä on tasan yhtä väärässä kuin on oikeassakin. Toiset soittaa heviä Stratoilla, toiset eivät. Toiset soittavat Les Paulilla sooloja, toiset eivät :)
 
Ehkä paras neuvo olisikin, että ota joku keppi mikä on itselle sopuisan hintainen (selvästi alle kipurajan) ja hanki parempi vuoden päästä kun tiedät mikä on oleellista.
 
Kyllä. Kitaroita saa aina lisää... pääasia että pääsee alkuun, innostuu musiikista ja kitaransoitosta, tykkää harjoitella jne. Sitten kun tietää että soittoharrastus jatkuu ja ne ekat soittokamat alkavat jäädä "pieniksi" tai ovat muuten epämiellyttävät soittaa (yleensä niin käy kun soittokokemusta, tekniikkaa ja tietotaitoa kertyy), niin ei muuta kuin uutta vermettä vain hankkimaan ja vanhat komeroon/roskikseen/kaverille/kauppaan vaihdokkeina tms.
 
Itsehän aloitin tasan '90 Epiphonen Strato-kopiolla ja Ibanezin 10W vahvistimella. Ei ollut tietoakaan humbuckereista, tabulatuureista, reverbistä tai muista efekteistä ylipäätänsä. Sillä kuitenkin kahlasin perusteita lävitse kunnes taidot kehittyivät sen verran että pistimme kavereiden kanssa bändin pystyyn ja piti saada astetta paremmat soittopelit. Muistaakseni tuo Epin strato ja Iban vahvistin maksoivat silloin n. 900mk. Ei siis kovin arvokkaat soittovehkeet mutta niillä sitä tuli aloiteltua.
 
Ei siis kannata aloittelijana surkutella sitä, ettei heti ole Marshallin isoa stäkkiä ja sitä monen tonnin Gibsonia soitettavana. Kyllä niitä laitteita tosiaan kerkee keräileen myöhemminkin. Kolmekymppisinä monelle teininä aloittaneella kitaristilla on kämppä ja autotalli väärällään kitarakamaa yms. ja sitten niiden vaimot huutaa että johonkin se rojukasa tulis kärrätä :) Älkää suotta hosuko ja kiiruhtako. Tutustukaa siihen soittimeen huolella ja opetelkaa kaikessa rauhassa.
 
Ei tässä kummempia... hiljaa hyvä tulee ja omaan tahtiin, oman mielen mukaan!
Cheers o/
 
PS. Itse purin Epiphonen Stratokopsun moneen kertaan. Lopulta mulla meni pulttikaulan ruuveista kannat sileiksi ja kierteet siitä kaulasta kun jatkuvasti ruuvailin ja kasailin sitä. Halusin vain tutkia miten se härveli toimi. Siinä oikeasti oppi todella paljon soittimen rakenteesta ja fiksailusta. Suoritin jopa kuluneiden nauhojen viilailua äiteen kynsiviilasetillä tuolloin... sain palautteeksi kasan ärräpäitä kun olin arvokkaan kynsiviilasarjan tuhonnut, mutta opinpa siinäkin lisää soittimesta. Ja kyllä tuli hyvät nauhat kun vähän hioi sileämmiksi... bendailu oli kivaa sen jälkeen.

Muuten hyvä mutta liikaa kirosanoja. Kerron äitille.. :(

E: Piti vielä sanoa että minäkin oon kyllästyny noihin kaatanan mikrocubeihin, RG321:siin ja Pacificoihin. Vaikka ne on kuin hyviä. Per..

Mäpä lainaan itseäni yhdestä vanhasta ketjusta, jossa joku aloittelija halusi kuulostaa joltain tietyltä soittajalta ja kirosi omat, ihan ok-laatuiset aloittelijakamansa koska ne on niin "paskat".
 
Tää on jo vanha juttu, mutta on jäänyt mieleen kun tuosta on tullut muutama plussa . Laiskuuttani en jaksa samaa kirjoittaa uudestaan:
 
Ketjun aloittaja: Oma vahvistin kun on aika kusinen
 
Minä: Eii välttämättä. Voipi olla että tuolla kokemuksella et vaan osaa säätää ja soittotaidossakin on oppimista. Kannattaa paljon ennemmin panostaa soittotaidon kartuttamiseen kuin välineisiin, treenaaminen kun ei maksa mitään. Eli parempi soundi ja ilmaiseksi, voitko kuvitellakaan. ;)

Tai voit tehdä niinkuin niin monet, eli ensin muutaman vuoden sijoitat kaikki rahasi soittovehkeisiin ja yhtäkkiä huomaat että vaikka onkin tonnin keppi ja kahden tonnin vahvistin, et osaa soittaa sen enempää kuin niillä kahdensadan kitaralla ja satasen vahvarilla. Eikä kuulosta juurikaan paremmalta.

Pyydäppä kokeeksi vaikkapa joku kokenut kitaristikaverisi (jos semmoinen löytyy) soittamaan sinun kamoillasi, niin huomaat että soittaja vaikuttaa aika paljon, samoin joku joka on kauemmin soitellut, osaa ehkä paremmin opastaa noissa vahvistimen säädöissä ym.

Yleensäkin aloittelijavaiheessa tulee käännettyä niitä nuppeja miten sattuu ja ääriasennosta toiseen, kun oikeampi tapa olisi soittaa, säätää vähän, soittaa lisää ja taas säätää pikkuisen jotain nappia jne. näin ne omat soundit löytyy. Ja voin sanoa että kannattaa varata tunti kerrallaan tuohon säätelyyn ja voi olla että menee kuukausi tai parikin ennenkuin alkaa valottua mitä mikäkin nappi tekee käytännössä. Kannattaa myös pistää omasta mielestä hyvien soundien säätöjä johonkin paperille muistiin ja sitten voi seuraavalla kerralla palata noihin soundeihin ja taas vähän säätää.

Tämä nyt meni vähän paasaamiseksi, mutta suosittelen todellakin aloittelijoille ensimmäisenä tämmöistä ilmaista soundin parannusta, ennenkuin lähdetään laitteita ostamaan. Kunhan vaan on semmoiset vehkeet että jonkinmoinen ääni lähtee ja soitto onnistuu.

Samoin myös "tietäjät" täällä palstalla voisivat miettiä kahteen kertaan että kannattaako ensimmäisenä vastata aloittelijan kysymykseen että "osta tämä", koska joku saattaa todellakin sitten ostaa jonkun turhan kapistuksen ihan vaan jonkun mutu-tiedon perusteella ja pettyy sitten kun ei tullutkaan sillä pedaalilla uutta Satriania sekunnissa.
 
Mä oon muuten itse soittanut kohta 10 vuotta kitaraa ja mulla on tällä hetkellä 300e maksanut kitara josta saan ihan mielettömät soittofiilikset, vaikka onkin varmasti monen mielestä vanha paska. Vahvistin on modailtu ikivanha putkivahvistin, joka ei oo käytännössä maksanut mulle mitään muuta kuin vastapalveluksia modaajalle ja efekteinä löytyy behringeriä yms. muuta halpaa. Toimii ja tekee sen minkä pitää, eikä mun tartte keneltäkään kysyä että "onko nää hyviä", kun tiedän sen jo itsekin. :)

Tämähän alkaa käydä mielenkiintoiseksi. Vastauksia tulee kuin hyllyltä, kunhan osaa tehdä oikeat kysymykset. Ehkä tässä piileekin se syy miksi me aloittelijat (vielä se eka kitara ostamatta) vaikutamme typeriltä sen ainaisen "mikä mulle oikea kitara?" -kysymyksen kanssa. Loppujen lopuksi kitaran hankinta on aikas tekninen laji viakka kyse onkin tuntumasta ja soundista. Se tekninen puoli tulee sitä kautta, että ymmrtää mikä asia tuntumassa soundissa johtuu mistäkin teknisestä (fyysisestä)ilmiöstä.
 
Ostin muuten eilen kirjan nimeltä "suuri kitarakirja". Vaikuttaa hyvältä opukselta hintaansa (26e) nähden. parissa minuutissa selvisi miten mikäkin sävel löytyy eri kielistä kun on perusteet pianon puolelta tuttuja. Minusta jokaisen aloittelijan olisi syytä ostaa kyseinen opus.
 
Bookkeeper:lle, se kitara mikä hehkutti oli Ibanez SZ520 (ei vibraa ja liimakaula, 2 humbuckeria) omasta mielestä hieno yhdistelmä Stratoa ja Les Paulia).
Kyllä tuo varmaankin ekaksi kitaraksi (vaikka onkin leveillä nauhoilla) riittäisi siinä mielessä, ettei olisi oppimisen este.
Mutta pitää nyt vielä tutkailla :-)

Tämähän alkaa käydä mielenkiintoiseksi. Vastauksia tulee kuin hyllyltä, kunhan osaa tehdä oikeat kysymykset. Ehkä tässä piileekin se syy miksi me aloittelijat (vielä se eka kitara ostamatta) vaikutamme typeriltä sen ainaisen "mikä mulle oikea kitara?" -kysymyksen kanssa. Loppujen lopuksi kitaran hankinta on aikas tekninen laji viakka kyse onkin tuntumasta ja soundista. Se tekninen puoli tulee sitä kautta, että ymmrtää mikä asia tuntumassa soundissa johtuu mistäkin teknisestä (fyysisestä)ilmiöstä.
 
Juuri näin. Väittäisin että ns. huonot vastaukset ovat suurelta osin seurausta kysymyksistä tyyliin "minä soitta Budum onx ESP LTD hevi keppi?". Yksi rivi ekaluokkalaisen kirjoitusasulla. Millaista vastausta tässä ollaan etsimässä? "Joo kyllä se Putum hevi hyvä, Aleksi Laioh irtoo jees". Mutta heti kun käy ilmi että kysyjä on käväissyt itse musaliikkeessä testaamassa ja yrittää oma-aloitteisesti ottaa asioista selvää, on huomattavasti helpompaa (ja mielekkäämpää!) kirjoitella ihan kunnon vastaus...
 
Bookkeeper:lle, se kitara mikä hehkutti oli Ibanez SZ520 (ei vibraa ja liimakaula, 2 humbuckeria) omasta mielestä hieno yhdistelmä Stratoa ja Les Paulia).
Kyllä tuo varmaankin ekaksi kitaraksi (vaikka onkin leveillä nauhoilla) riittäisi siinä mielessä, ettei olisi oppimisen este.
 
No ei varmasti. Hyvä kitara vaikka vuosiksi eteenpäin.
 
Jos Pacifica 612V miellytti, niin tässä saman tyyppinen kapistus kuin ym. Iba:
 
http://www.thomann.de/fi/yamaha_rgx_520_fz_trd.htm
 
Löytynee myös kotimaasta...?

Ostin muuten eilen kirjan nimeltä "suuri kitarakirja". Vaikuttaa hyvältä opukselta hintaansa (26e) nähden. parissa minuutissa selvisi miten mikäkin sävel löytyy eri kielistä kun on perusteet pianon puolelta tuttuja. Minusta jokaisen aloittelijan olisi syytä ostaa kyseinen opus.
 
Komppaan... Vaikka olen rumpali, kirjasta löytyy todella paljon jännää ja käytännöllistä tietoa kitaran rakennuksesta, sävelkulun rakennukseen. Ehdoton opus!

Asiallinen kirjoitus Bonecrusherilta, olen sana sanasta täysin samaa mieltä kanssaan! Laitan ihan plussan.

Hyvä kirjoitus. Just noin sen pitäs mennäkin. Kun muutaman vuoden soittaa ja tutkii ja vertaa juttuja, niin alkaa hahmottamaan aika hyvin sen mikä on itselle sopivaa. "Paskoilla" kamoilla voi aloittaa sen soiton ihan yhtä hyvin kuin muillakin, jos se miellyttää itseään. Olen kyllä itse jo monta vuotta tiennyt mitkä laitteet ostan kunhan rahaa on, ja nyt kun ei ole niin soitan näillä mitä on. Nimittäin MMV:llä, joka ei ole lähelläkään huonoimpia kitaroita mitä liikkeellä on.

Kun muutaman vuoden soittaa ja tutkii ja vertaa juttuja, niin alkaa hahmottamaan aika hyvin sen mikä on itselle sopivaa. "Paskoilla" kamoilla voi aloittaa sen soiton ihan yhtä hyvin kuin muillakin, jos se miellyttää itseään.
 
Jehs, komppia tälle. Crusherille plussaa, ja laitetaan nyt sitten sullekkin, eihän ne mitään maksa.
 
Itse tuli ostettua aikoinaan (13-14 vuotta sitten) 600mk Yamaha, möin sen poies 100e tuossa vuosi sitten. Kaduttaa kyllä toisaalta, oli hyvä halpis. Kun sillä soitti muutaman vuoden, alkasi jo hyvin tietää mitä seuraavalta kepiltä haluaa. Esim. tuossa kitarassa oli 1 humbucker, ja strato-tyylinen talla. Seuraavaan keppiin tiesin jo haluta 2 humbuckeria ja floikan, millä tiellä mennään vielä nykyisissäkin kepakoissa.
 
Ja enemmänkin olen aina luottanut siihen, miltä joku tuntuu. En itseasiassa edes ole ikinä ajatellut mikä on jumbo-nauha ja mikä joku muu.. Kädet kertoo kyllä mikä on hyvä. Ja jostain syystä esim. "aina hyvää" stratoa en ole ikinä edes harkinnut, ei vaan sovi käteen millään. Toisaalta Tele tuntuu sitten taas sellaiselta jonka voisi joskus ostaakkin. Mutta näissä asioissa pitää osata luottaa itseensä, ja ehkä vain kysyä asioista enemmänkin 'vinkki'-pohjalta. Kyllähän noita stratojakin on tullut kokeiltua kymmenittäin, mutta ne ei oo mun juttu, vaikka monet muut kehuukin.

Mä oon muuten itse soittanut kohta 10 vuotta kitaraa ja mulla on tällä hetkellä 300e maksanut kitara josta saan ihan mielettömät soittofiilikset, vaikka onkin varmasti monen mielestä vanha paska. Vahvistin on modailtu ikivanha putkivahvistin, joka ei oo käytännössä maksanut mulle mitään muuta kuin vastapalveluksia modaajalle ja efekteinä löytyy behringeriä yms. muuta halpaa. Toimii ja tekee sen minkä pitää, eikä mun tartte keneltäkään kysyä että "onko nää hyviä", kun tiedän sen jo itsekin. :)
 
Noh, ei kitaraa pääasiassa soittavallakaan varmaan kummoset rummut ois. Mutta että hieno pointti, halvemmillakin vehkeillä voi ja pitääkin fiilistellä. Näin myös täällä päin.

Täältäkin plussaa, vaikka tällä palstalla en juurikaan hengaa.
 
Kuten myös rumpupalstalle, niin myös tänne pysyvä "kannattaako ostaa..."-ketju, tai vastaava, jossa tyypit voi kysellä ne kannattaakoostaansa.