Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Oisko sulle parempi sitten joku muu harrastus? Ei väsyttäis ja vituttais ihan niin paljoa.
No, musiikki on ollut aina elämäni, musiikin teoria kiinnostaa... Ainut mikä laittaa vituttamaan on se kun en tajua ja omaksu noita teoriajuttuja niin kuin haluais... niin kuin tuossa aikaisemmin mainitsin... Ja kun verensokeri pääsee liiaksi laskemaan niin tulee kärjistettyä asioita... Enhän minä nyt täällä roikkuisi, jos asia ei todella kiinnostaisi.
 
Tätä topiccia kun lukee niin väkisin tulee mieleen että olet jossain välissä harpannu jonkun asian yli (onko ollu kiire päästä nopeesti saamaan biisiä aikaiseksi), sen verran perustietoa nämä sävellajit kyllä ovat.
Niinhän ne taitavat olla.. Oma musiikin teorian tietämykseni perustuu jonkin verran tietoa vähän kaikesta... ja niin kuin noiden sävellajien kohdalla; Tiedän idean, mutta eipä ole tullut koskaan tuijotettua noita sävellajimerkintöjä. Niin kuin mainitsin tabien tulemisen myötä jotkut asiat ja niiden sisäistäminen ovat jääneet vähän niinkuin puolitiehen. Eli vähän niinkuin tyyliin miksi vaivautua, kun sen haluamansa jutun saa tabeista irti todella vaivattomasti. Ja kun biisin laittaa pyörimään taustalle tietää miten se menee jne.
Ei ole ollut koskaan pakonomaista tarvetta vääntää biisejä valmiiksi. Kun olen tässä parikymmentä vuotta soittanut kitaraa, niin siinä aikana on tullut kehiteltyä ja keksittyjä useampi oma kappale, nykyisin tahti on kiihtynyt. Olen vain halunnut laittaa parhaimmat kipaleet ylös, etteivät pääse unohtumaan... Tiedä vaikka joskus sopisivat sinne oman instrumentaalialbumin täytebiiseiksi. :) Niin siis olen joskus pentuna 80-luvun alussa saanut perusopetusta kitaransoittoon, ja muutenkin olen fanittanut enemmän klassista musiikkia, joten omat biisinikin ovat monet puhtaasti klassis-tyylisiä. No se siitä.
 
Sitten Dr.Toonika. Tarkoitukseni ei ollut nyt lytätä kirjaa täydellisesti. Eihän se mikään epäonnistunut eepos ole. Eihän koskaan pysty vastaamaan jokaisen ihmisen mielipiteisiin tai tarpeisiin.
 
eihän kirjaa ole suunnattu ala-aste-ikäisille itseopiskelijoille, vaan 15-v. tai vanhemmille, jolloin musiikin kanssa on luultavimmin jo puljattu sen verran, että tehtävät ovat toki haastavia, mutta eivät ehkäpä kuitenkaan "aivan liian vaikeita".
Luokkaopetuksessahan opettajat huolehtivat siitä, että nuoremmatkin pysyvät kärryillä. Ja eihän vastausten tarvitse olla 100% oikein. Virheistä oppii, ja oppimaansa voi sitten soveltaa seuraavissa tehtävissä!
Tosin omasta mielestäni nuo vastaukset olisi silti voinut liittää saman teoksen loppuun liitteeksi. Muistan itse ala-asteella, me itse tarkistimme esim. matematiikan vastaukset tarkastuskirjasta, kun olimme tehtävät tehneet. Eli vastuu oli meillä itsellämme. Ja jos on motivoitunut opiskelija, kuten musiikinopiskelijat ovat varmaankin 99.9%, vastausten saatavilla oleminen helpottaisi asiaa kummasti, sillä minulla itselläni tuo kirja jäi hyllyyn aivan siksikin, koska olisin itseopiskelijana halunnut pohtia ja testata itseäni tietämällä mitkä vastaukset ovat oikein ja mitkä väärin. Enkä viitsinyt enää sijoittaa pariakymppiä pelkkään vastauskirjaan.
 
Mun mielestä rahastaa olisi voinut julkaisemalla erikseen kolme kirjaa (1/3, 2/3 ja 3/3).
Aivan, ja kunnioitettava yrityshän se on mahduttaa samaan kirjaan tiivistetysti iso kokonaisuus. Jos lähtisin perustelemaan sitä millainen olisi oma unelmien teoriakirja: Se olisi tietenkin sellainen, joka kertoisi asia selkeästi alusta asti, mutta menisi myös reilusti eteenpäin perusasioista. Tämän voisi toteuttaa kielikirjojen tapaan. Eli kappaleen lopussa olisi laajennus, (tuon 3/3) tason ylittävä osuus, josta jokainen voisi halutessaan saada lisäinformaatiota asian suhteen, jos vain mielenkiintoa ja omistautumista asialle riittää. Kappaleet olisi siis merkitty ihan selkeästi "ekstrana". Silloin kirja toimisi erittäin mahtavana kokonaisteoksena. Ja mitä tulee tuohon sivumäärien kasvuun. Mielestäni Tohtori Toonikan tekstin ja kuvien asettelu on aika isoa. Niitä pienentämällä ja tiiviimmällä asettelulla olisi saatu mahtumaan 50% enemmän informaatiota jokaiselle sivulle. Ja tuskimpa esim. viidenkymmenen lisäsivun oleminen kirjassa nostaisi kustannuksia niin paljon, että myyntihinta nousisi pilviin. Ja mikä idea on tehdä ylipäätään kovakantisia kirjoja, pehmytkantinen painos tulee halvemmaksi ja uskompa, että se riittäisi kaikille vallan mainiosti.
 
Yleensä ottaen kirjan mukana oleva CD tuoimii loistavana tukena itse eepokselle. Toonikan osalta se on vähän niin ja näin. Tosin kappaleiden laaja tyylivalikoima on hieno ja onnistunut valinta, sillä sitä kautta tulee laajempi kokonaisuus esim. rytmien maailmaan. Mutta niin kuin sanoin moni näyte on mielestäni liian vaikea sisäistää, ainakin ilman ohjausta opiskelevalle ihmiselle. Myös useat näytteet olisivat saaneet olla hieman pidempiä, että olisi päässyt rytmiin kiinni ennen kuin kappale jo oli ohi. Ehkä muutaman sekunnin näytteet eivät ole sitä parasta mahdollista. Mutta siis ei Tohtori Toonika huono kirja ole laisinkaan. Mutta tämä kaikkihan on vain oma mielipiteeni. Ehkäpä te musiikin ammattilaiset ja kirjojen tekijät tiedätte varmaan asiasta paljon enemmän.. mutta kun nyt piti alkaa antamaan kritiikkiä...
 
http://www.bookplus.fi/product.php? ... ID=08dc7e085095f6f5faf59245a5c263a0
Tossa kirja mikä löytyy varmasti kirjastosta, ja siinä on nämä perusjutut selvitetty mielestäni todella helpolla tavalla. Fissistä ja Gisseistä et pääse eroon koskaan joten ne on vaan opeteltava. Omassa painoksessani on painovirhe heti ekalla sivulla koskien F-avaimen käyttöä.
Kiitos vinkistä, pitääpä tsekata. Itse olen saanut musiikin teoriaan liittyvän infon pääasiassa englanniksi, joten siksi on pieni kammo noida fissejä ja cissejä kohtaan.
Niin, vielä Tohtori toonikasta. Voisiko joku linkittää sen keskustelun tähän kun missä lie... Olikos siinäkin niitä painovirheitä, kun taitaa olla itselläni tuo 1.painos.