Kitarat: kitarakamat ›

Jos tarkoitat akustisia kitaroita, niin kokemukseni mukaan ei oikeen löydy. Tähän ei ole syynä se, etteikö ammattitaitoa suomestakin löytyisi, vaan pelkästään kokemus vanhoista vintage-kitaroista ja tietynlainen perinteiden hallinta, jota suomalaisilla valmistajilla ei minusta akustisten suhteen vielä oikeen ole. Voin kyllä olla väärässä sillä en ole koittanut läheskään kaikkia myytävänä olevia kitaroita.
 
Erittäin maailmanluokan akustisia valmistaa suomessa, helsingissä sellainen kaveri kuin Kari Nieminen ja yrityksensä Versoul. Versoulin akkarit ovat kaiketi saaneet joitakin innovaatiopalkintoja, joka tapauksessa merkki on tunnetumpi Usa:ssa tai Japanissa kuin täällä meillä, ja jotkut kovat studioketut niitä siellä soittaa.
 
Mä olen soittanut Versoulin akustista joskus. Oli aika lailla erittäin hyvä jo uutenakin.
 
Muuten akustisten tekeminen Suomessa rajoittuu pariin ikaalisista valmistuneeseen satunnaisten orkesterikitaroiden tekijään, Ala-Kuhan Jussin maniskoihin ja siihen yhteen pietarsaarelaistehtaaseen joka teki mm 10 000 kitaraa huomaamatta että koko otelauta oli sentin väärässä paikassa
:-D

Erittäin maailmanluokan akustisia valmistaa suomessa, helsingissä sellainen kaveri kuin Kari Nieminen ja yrityksensä Versoul. Muuten akustisten tekeminen Suomessa rajoittuu pariin ikaalisista valmistuneeseen satunnaisten orkesterikitaroiden tekijään
 
Versoulin kitarat on sitten jo hintaluokassa aste ylemmäs. Siltikin epäilen suuresti, että ratsastavatko ne sointinsa vai muiden meriittien mukaan. Tietenkin kyseessä taitaa olla huippulahjakkuus ja virtuoosi, joten hänen kitarat voivat todellakin olla sieltä huipputasolta. Ainakin Lottonen, Lassi Nurmi tekevät hesan seudulla akustisia. Jälkimmäisen tekemät ovat hyviä kitaroita ja hetken mietinkin häneltä sellaisen tilaamista, mutta päädyin tähän ratkaisuun. Se mitä lähinnä tarkoitin oli se, että suomesta on aikaisemmin puuttuneet ne referenssi esimerkit siitä miltä hyvä akustinen kuulostaa joten harva tekijä, vaikka ammattitaitoa löytyisi, on osannut kurkottaa siitä 70-luvun Gibsonin soundista pidemmälle.
 
Nykyisin tilanne voi olla toinen, koska laadukkaita kitaroita saapuu tänne enemmän. Toinen seikka on myös se, että akustisten valmistaminen pitää oppia enemmän tai vähemmän kokemuksen kautta. Valtaosa tilatuista instrumenteista on varmaan sähkökitaroita ja akustisia soittimia tehdään sivussa. Nykyisin on lisäksi melko vaikea kilpailla edes laadulla, koska mm. Santa Cruzin kitarat ovat käytännössä oikeaa käsityötä ja hinnalta vain hitusen Martineja kalliimpia. Tuollaista vastaan on hankala kilpailla tai edes saada tehtyä yhtä hyvää kitaraa, saati sitten halvemmalla.

Taas väliaikatietoja: Nyt on kulunut 2 viikkoa siitä, kun hän lupasi puhelimessa seuraavana päivänä laittaa kitaran postiin. Eli, huomenna tulee 10 työpäivää täyteen. Paketille annetaan postitusfirman sivuilla 4-10 päivän toimitusaika, joten tuo menee jo sinne maksimiin jos huomenna saapuisi, mitä kyllä suuresti epäilen. Ei tässä muuten olisi mikään kiire, mutta ilmat ovat menneet jo niin kuivaksi, että pelkään useiden päivien varastoissa äärimmäisen kuivassa ilmassa makaamisen aiheuttavan tuhoa herkässä instrumentissa. Niin, en ole saanut häneltä hänen lupaamaa tracking numeroa jotta voisin itse seurata missä paketti on liikkeellä.

Mielenkiintoinen ja raskas prosessi sulla.
 
Taitaa olla John Greven tuo tekijä..Pajalla on yksi sen 80-luvun alun akustinen , ei mitenkään erityinen. Millasta soundia haet, kun päädyit tuohon ja onko kyseessä j-45 henkinen nenäkäs gibsoniitti?
 
Tämä uusi tuttavuuteni Anders Liljeström tekee Suomessa akustisia kitaroita, ja mitä Hellaksella olen kokeillut niin vau.
 
ilmottelehan kun jotain tapahtuu.

Kuolen nauruun... okey, en oikeasti, mutta jouduin taas eilen soittamaan John Grevenille, joka tosiaankin on tuon kitaran rakentaja, että "2 viikkoa kulunut, eikä kitarasta ole kuulunut?" Hän vastaa että se on matkalla ja lähettää mulle tracking numberin sähköpostilla. Sovimme yksityiskohdat ja jäin odottamaan tracking numberin tuloa. Se tuli klo23 aikoihin ja koitin etsiä missä kitara kulkee sen perusteella, mutta mitään ei löytynyt kuriirifirman sivuilta. Nyt aamulla laitoin uuden haun tracking numberin perusteella ja nyt tärppäsi. Kitara oli postitettu eilen ja todennäköisesti vasta puhelinsoittoni jälkeen! Sain kyllä tracking numberin saadessani taas pahoittelut siitä miten hänellä on ollut kiirettä, mutta aika vitun törkeää käytöstä tuolta tyypiltä. Hän sanoi puhelimessa kaksi viikkoa sitten laittavansa kitaran seuraavana päivänä postiin ja kahteen viikkoon ei ole sitä tehnyt, niin mitä muuta johtopäätöstä tästä voi vetää?! Jos en olisi soittanut hänelle eilen, niin kitara ei olisi todennäköisesti vieläkään tulossa minullepäin.
 
Lisää hauskuutta... Martin Unofficial Guitar Forumissa on juuri keskustelu Grevenin uudesta kitaramallista ja siellä muutamat sellaisen tilanneet ihmiset kehuvat miten nopeaa kitaran saaminen oli. Kesti vain kolmekuukautta siitä, kun oli lyönyt speksit lukkoon ja valmis kitara oli kädessään. Voin sanoa, että kiusaus on jopa ylivoimainen laittaa muutama oma kommenttini takuukorjausten aikataulutuksesta, sekä katteettomista lupauksista ja valheista!

Millasta soundia haet, kun päädyit tuohon ja onko kyseessä j-45 henkinen nenäkäs gibsoniitti?
 
Olen aina pitänyt vaahterakitaroista ja tämä mun malli on pienikoppainen (L-00) vaahtera kyljillä, pohjalla ja kaulalla. Vaahterakitaroissa on sellainen kuiva, mutta "puinen" soundi ja vaikka tuo oma Gibsonini on ihan ok kitara, niin jotenkin ymmärsin, että vaahterakitaran voi tehdä vielä paremminkin. Eli, tuo Gibson on suhteellisesti hieman turhan raskaasti rakennettu ainakin jos vertaa tälläisen ammattilaisen kitaraan. John Greven on käyttänyt tässä mallissa Martin-tyylistä kannen tukirimoitusta, joka tuo soundiin enemmän monipuolisuutta kuin tyypillistä Gibsonin pikkukoppaista laatikkomaisuutta. Hain lähinnä pienempikoppaista monikäyttöistä kitaraa, jota voi soittaa sormin ja plekulla + avovireissä ja jonka skaala on lyhyt, joten soittaminen on vaivatonta.

Hyvä homma että kitara on kuitenkin nyt sulla eikä jossain maailmalla.
 
Kyllähän tuo koko prosessi olisi pitänyt hoitaa paremmin USA:n päässä.

Hyvää on se, että sait kitaran takaisin kaiken rimpuilun jälkeen. Huonoa ehkä se ettei kaikkea haluamaasi ollut fiksattu ihan niin kuin piti. Pääasia kuitenkin että sait soittimen soittoon eikä maailmalle terminaaleja ja tulleja kierteleen.

Nyt on tämäkin asia saatu sitten lopulliseen päätökseen, eli pääsin paskasta eroon, joskin raskain tappioin. Maksoin kitarasta 3400e ja ostin siihen heti uutena 450e maksavan laukun. Lähetin kitaran suomessa alustavaan korjaukseen, joka kuljetusten kanssa maksoi 140e, mutta kitara ei tullut kuntoon. Tämän jälkeen lähetin sen valmistajalle, joka edestakaisten matkojen jälkeen tuli maksaman minulle 220e, eli rahaa meni yht.
 
4210e ja sain kitarasta tuon laukun kanssa 2650e, eli viivan alle jäi -1560e. Mikä kaikista vittumaisinta, niin tämä katastrofi on syönyt elämästäni yhden vuoden ja aiheuttanut mielipahaa ja vituuntunutta oloa enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi myin saadakseni tuon paskakasan kaksi hieno kitaraa, joista olisi ollut hirvittävästi iloa tulevina vuosina. Pääsisällä kihisee ja tekisi mieli lyödä tuon tekijän maineeseen kunnon kolaus.

Go for it. Sitä saa mitä tilaa. ( Tai siis sun tapauksessa päinvastoin..)

Luin just koko ketjun läpi ja olihan jännitysnäytelmä! Miksi et kirjoittaisi sinne Martinin forumille? Itse ainakin tekisin niin. Kirjoittaisin mahdollisiman neutraaliin, jopa positiiviseen sävyyn... vi**uillakseni.

Olen jo pariin kertaan kirjoittanut asiasta, mutta painanut cancel-nappia siitä syystä, että se olisi väärin kitaran ostanutta ihmistä kohtaan, joka ainakin toistaiseksi on sanonut pitävänsä kitarasta. Hän hoiti oman puolensa hyvin ja hänen kanssaan oli ilo käydä kauppaa (=ei tingannut). Pahat puheet jälkikäteen kitarasta vaikuttavan nykyisen omistajan kitaran arvoon ja sen jälleenmyyntiin, joten löisin myös puheillani häntä varpaaseen. Olen vasta tajunnut, että juuri tästä syystä harvat ex-omistajat puhuvat avoimesti tuotteen vioista julkisesti, koska toisaalta ollaan tyytyväisiä, että päästiin sudesta eroon ja toisaalta ei haluta loukata nykyistä omistajaa. Ehkä kirjoitan silloin tällöin rivien välissä sanan jos toisenkin kitaran laadusta ja niistä puutteista, jotka havaitsin.

Veikkaampa että voisit maksaa vaikkapa toiset 1500e jos olisi mahdollista tuo koko paska pyyhkiä pois mielestä iäksi. Kummasti noi harrastusvälineisiin liittyvät kusetukset jää kummittelemaan, itse muistan ikuisesti vahvistinkaupan jonka tein 80-luvulla. Meinas samassa kaupassa LP customkin vaihtaa omistajaa, onneksi ei näin käynyt. Rahasumma jonka silloin menetti on yhdentekevä, mut kyllä se vitutus tuntuu vaan jossain määrin silloin tällöin esiin luikertelevan vaikka kuinka koittaa unohtaa.
 
Jos nyt yhtään lohduttaa, niin ainakin toinen soittimistasi sai hyvän kodin ja jos se jostain syystä on joskus pakko realisoida niin olet ensimmäinen jolta ostohaluja kysyn.

Itseäni harmittaa jo pienemmätkin ongelmat ja taloudelliset tappiot puhumattakaan tälläisestä hajotusskenaariosta. Hieman kauhulla ajattelin tätä tilannetta omalle kohdalle ja ei hyvältä tuntunut. Tsemppiä vaan!

Luin artikkelin läpi ja se herätti seuraavanlaisia ajatuksia.
Tuon hintaluokan kitaraa ei osteta näkemättä.
Jos reklamoinnin käynnistää noin löysällä otteella ja odottelee vaan kuukaudesta toiseen, saa juuri tuollaista "palvelua". Reklamoinnissa pitää olla napakka, oli kyseessä isompi bisnes tai tuollainen yksittäinen kitarakauppa.
Ja sitten kun asia on viimein korjattu merkittävimmiltä osin, on tosi järkevää luovuttaa ja myydä hyvä peli pois?
Mitätön halkeama kannen tuossa kohdassa kun ei vaikuta sitä eikä tätä.
 
Itse olisin kyseisessä tilanteessa korjauttanut kitaran Suomessa ja neuvotellut korvaukset tekijän kanssa. Ja jos ei olisi maksanut, olisin korjauttanut kitaran ja nauttinut siitä. 3500 €:a on pikkuraha, kun sitä verrataan 500 000 €:n asuntokauppaan, joissa tulee monesti vastaan todella työläitä reklamointijuttuja. Kaikki on suhteellista.

Tuon hintaluokan kitaraa ei osteta näkemättä.
 
Olen tullut tähän lopputulokseen kanssa, mutta suomessa asuvana tarkoittaisi sitä, että mitään harvinaisempaa ja speciaali-istrumenttia on sitten turha haaveilla ostavansa, ellei satu harvoilla matkoilla joskus ulkomailta löytämään.
 
Jos reklamoinnin käynnistää noin löysällä otteella ja odottelee vaan kuukaudesta toiseen, saa juuri tuollaista "palvelua". Reklamoinnissa pitää olla napakka, oli kyseessä isompi bisnes tai tuollainen yksittäinen kitarakauppa.
 
En ollut kitaran ensimmäinen omistaja ja valmistajan lupaama takuu koske vain ensimmäisen omistajan kohdalta, joten nekin vähät korjaustyöt tehtiin hänen osaltaan vapaaehtoisesti, joskin pidän niiden tekemistä täysin itsestään selvyytenä, koska kitarassa oli rakennevikoja.

Ja sitten kun asia on viimein korjattu merkittävimmiltä osin, on tosi järkevää luovuttaa ja myydä hyvä peli pois? Mitätön halkeama kannen tuossa kohdassa kun ei vaikuta sitä eikä tätä.
 
Henkisesti tuntui tuolla kitaralla soittaminen vastenmieliseltä, puhumattakaan sen näkemisestä. Oikeasti, olisin halunnut lyödä tuon kitaran paskaksi ja polttaa sen, mutta rahallisesti tuohon minulle ei ollut mahdollisuutta, joten päätin myydä sen pois. Ja tuo pieni halkeampa kannessa ei ollut ainut syy myydä kitaraa pois. Luettelen tässä jotain "epäkohtia" joita kitaraan jäi:
 
1. Kitara oli nauhoitettu alunperinkin huonosti sillätavoin, että nauhojen yläpinnat oli lähes täydellisen tasaisia, jolloin normaalia kuperuutta ei niistä löytynyt. Tämän vuoksi kieli pitää paina alas läheltä nauhaa tai muuten se herkästi särisee -> soittaminen oli hankalampaa kuin 100e Yamahassa. Jos olisin pitänyt kitaran ja halunnut käyttää sitä, niin olisin joutunut nauhoittamaan sen uudestaan omalla kustannuksellani.
 
2. Kitaran takakannen ja kylkien välillä oli aukkoja, joista auringonvalo pääsi läpi, kun katsoi valoa vasten kaikukopan sisälle. Näistä voi tai sitten ei, tulla tulevaisuudessa vielä isompia rakenteellisia ongelmia.
 
3. Yleensä akustissa kitaroissa on kannessa ja ainakin tallan takana hieman kuperuutta (osittain johtuen rakenteesta ja osittain kielten vedosta). Tässä kitarassa ei ollut kuperuutta vaan koveruutta! Kansi oli hieman vajonnut tallan kohdalta alas, eikä tämä johtunut liiasta kuivuudesta, vaan taaskin jostain rakentajan tekemästä kämmistä. Tästäkin epäilemättä tulee ongelmia tulevaisuudessa kun kitara vanhetessaan kutistuu hieman.
 
4. En koskaan saanut kaularautaa toimimaan, vaan sitä vääntäessä tuli niin arveluttavia ääniä, että annoin se olla rauhassa.
 
5. Pikkuasioista huomasi, että kitara oli valmistettu kiirellä ja hutiloiden: Bindausten koko vaihteli lyhyelläkin matkalla selvästi ja kitarassa oli muita pieniä hutiloinnin jälkiä. Jotenkin silmääni kitara ei vaikuttanut edes täysin symmetriseltä, vaan tuntui että kaula olisi ollut basson puolella jonkun asteen kymmenyksen vinossa tai sitten kaulan valmistuksessa on tapahtunut jokin pieni kämmi. Joka tapauksessa kaulan liimaukset antoivat periksi jo kerran, joten tämä tulisi tapahtumaan todennäköisesti jossain vaiheessa uudestaan.
 
6. Kaula oli valmistettu yhdestä vaahterapalasta ja oli siitä syystä joustava. Sitä pystyi pienellä voimalla taivuttamalla itse kääntämään. En ole moiseen koskaan törmännyt edes tikkukaulaisten sähkäkitaroiden kanssa ja tässä kaula oli kuitenkin melkoisesti jämäkämpi. En halunnut jäädä katsomaan mitä tälle asialle tulevaisuudessa tapahtuu.
 
Monet näistä jutuista ovat melko mitättömiä soundin ja soittamisen kannalta, mutta henkisesti tuon kitaran pitäminen itselläni oli mahdotonta, koska sitä vain olisi odottanut että mikä menee seuraavaksi rikki ja sitten taas puolen vuoden korjausrumba olisi ollut edessä.
 
Itse olisin kyseisessä tilanteessa korjauttanut kitaran Suomessa ja neuvotellut korvaukset tekijän kanssa. Ja jos ei olisi maksanut, olisin korjauttanut kitaran ja nauttinut siitä.
 
Edellämainituista takuusyistä tämä ei ollut mahdollista. Korjausarviota kyselin suomesta ja kitaran lähettäminen jenkkeihin takuuhuoltoon oli huomattavasti halvempaa. Toiset korjaajat sanoivat suoraan etteivät halua (minun ei kannata) korjauttaa sitä heillä, vaan kehottivat suoraan myymään kitaran pois ("kaikki rahat irti mitä kitarasta vaan saat").
 
3500 €:a on pikkuraha, kun sitä verrataan 500 000 €:n asuntokauppaan, joissa tulee monesti vastaan todella työläitä reklamointijuttuja. Kaikki on suhteellista.
 
Totta, mutta harrastusvälineeseen tuo summa on kuitenkin ainakin minulle hyvin suuri.

Sori, kertomaasi taustaa vasten tuollaisesta kitarasta on toki päästävä eroon. Ymmärrän tunteesi täysin. Toivon sinulle parempia kauppoja tulevaisuudessa!
Kertomuksesi oli opettavainen, on hyvä tietää, että tuollaista voi käydä. Olet tarkka kaveri. Joku olisi mennyt halpaan, sinä tiedät millainen tuollaisen kitaran pitää tikissä kunnossa ollessaan olla ja osasit oikeutetusti vaatia korjausta.

toivottavasti laitoit kiertoon sinne samaan ihmemaahan mistä hommasitkin....