Aloittelijat ›

No niin tässä taas yksi aloittelija joka ihmettelee tuhansien kitaramallien keskellä :-)
 
Reilu vuosi sitten aloittelin pianon soiton ja hankin samalla digipianon ja vähän myöhemmin halvan Rolandin kiipparin. Piano ja kiippari tuntuu mukavalta mutta nyt vain iski hirveä kitarakuume.
 
Se mistä en ollenkaan saa selvää on, että kuinka paljon kitaraan kannattaisi sijoittaa jotta se ei olisi aivan rimpula mutta toisaalta raha ei kasva puissa.
 
Lukemalla palstaa edestakaisin olen yrittänyt keksiä mikä kitara voisi olla se halvin peruskeppi ja vielä jotenkin siedettävän näköinen.
Olisiko tämä sopiva vai pitäisi suoraan hypätä Fenderin mexico tai Usa versioihin?
http://www.thomann.de/fi/fender_squier_satintransfat_strat_hny.htm

Jos budjetti vain suinkin kestää, niin ehkä ennemmin meksikolainen (eräs kokeilemani Classic 50's Strato oli todella mukavan tuntuinen kitara), tai miksei vaikka se unelmien jenkkikin..
 
Mutta, ehdottaisin myös tutustumaan japanilaisiin Fender Stratocastereihin. Itse oon semmoisella soittanut monet jutut 80-luvun lopulta lähtien, eikä oo tarttenut miettiä Strato-osaston päivittämistä. Noi ovat sen verran edullisia että ovat loistava vaihtoehto vaikka se lavassa lukeva "Fender" ei olisikaan mikään must.

onhan tuo varmasti oiva keppi, mutta jos budjetti venyy niin kannattaa tietenkin turvautua kalliimpiin stratoihin.
 
vaikka kyllähän tuollakin varmasti soittelee, varmaa Fender squier laatua

Kiitos kommenteist.
 
Uskaltauduin untuvikkona tänään pariin paikkakunnan liikkeeseen kokeilemaan kitaroita. No eihän minulla mitään hajua ole miten sointuja otetaan tms. mutta yritin kuitenkin jotian pientä melodian pätkää parilla kielellä ja hakemalla korvakuulolla laudasta oikeaa kohtaa. Pääasiassa ihan ilman vahvistinta kokeilin.
Palvelu liikkeissä oli todella mukava yllätys, ehkä ikä vaikuttaa.
 
Uskomatonta mutta ensimmäisen tunnin aikana alkoi juttu avautumaan. Kitaroissa on suuria eroja tai sitten niiden säädöt on miten sattuu.
Tässä pieni yhteenveto paremmuusjärjestyksessä:
* Squierin affinity perus strato on vähän kökkö, eikä otelaudan painelu oikein viehätä. hankala. Akustinen ääni lattea.
* Yamahan 112 tjsp. huonoin kokeilemistani. Ylettömän huono ääni ja otelaudan tuntuma. Miten tällä voi soittaa ollenkaan?
* Squierin standard sarja vaikutti jotenkin helpommalta kuin nuo edelliset ja äänikin oli mukavampi.
* Mexicon Fender oli hyvä mutta ei juuri kummoisempi kuin Squierin standard
* Yamaha Pasifica 612, todella helpon tuntuinen ja soi kauniisti
* Ibanez SA260 (ST) ja ARC300 (LP) näistä tykkäsin paljon. kielet ei näpelöinnissä rämisseet millään ilveellä ja tuntuma oli helppo ja kevyt (painelu). Ääni ei kuitnekaan Yamaha 612 veroinen.
* Jenkki Fender mikä koottu Mexicossa oli huippu. se soi akustisesti mukavan lämpöisesti ja otelaudan näpelöinti oli kuin olisi treenaillu kuukausia (osaamatta silti mitään, tietty).
 
Erot Ibojen, US Fenderin ja kalliiman Jammun välillä pieniä. Enkä oikein osaa sanoa mikä olisi paras. Hinta erot kuitenkin jonninmoiset.
Pitäisi varmaan vielä ottaa omat kuulokkeet mukaan ja kokeilla kaikki esivahvistimen läpi, sellaisella kun joutuu perhesyistä soittamaan... siihen asti kun homma alkaa sujua :-)
 
Korostan, että en ole ennen pitänyt sähkökitaraa kädessä ja kaikki havainnot voi olla kuvitelmaa. Voi olla, että liikkeissä kitarat on säädetty niin, että kalliimmat on paremmassa iskussa.
 
Olisi kiva kuulla kokeneempien kommentit näistä havainnoista, eli olenko täysin hakoteillä ja meneekö havainnot vain kokemattomuuden piikkiin.

jos pelkästään akustisena kokeilit niin tietenkin se soittotuntuma siinä on tärkeintä. vaikka olisi kalliimpi ja ''parempi'' kitara voi halvemmassa olla paljonin parempi soittotuntuma, jota kannattaa hakea ensimmäistä kitaraa ostaessa.
 
esimerkiksi omassa halpis kopio les paulissa (Stagg) on todella hyvä soitto tuntuma, parempaa en ole löytänyt kalliimmistakaan kepukoista

Korostan, että en ole ennen pitänyt sähkökitaraa kädessä ja kaikki havainnot voi olla kuvitelmaa. Voi olla, että liikkeissä kitarat on säädetty niin, että kalliimmat on paremmassa iskussa.
 
Olisi kiva kuulla kokeneempien kommentit näistä havainnoista, eli olenko täysin hakoteillä ja meneekö havainnot vain kokemattomuuden piikkiin.
 
Ensiksi, ansaitset plussan siitä että tepastelit arkailematta liikkeeseen kokeilemaan! Juuri tämä on se paras tapa löytää oikea kitara SINULLE.
 
Se miten kitara on säädetty vaikuttaa suuresti soitettavuuteen. Ja kyllä, kalliimmat kitarat ovat yleensä ottaen paremmissa säädöissä. Sointiin taas vaikuttaa millaiset kielet kitaraan on laitettu. Alkuperäisillä "tehdaskielillä" hyväkin kitara saattaa kuulostaa toivottoman tunkkaiselta...
 
Noin pääasiassa havaintosi olivat varsin loogisia (aloittelijan tekemiksi hämmästyttävän hyviä!) - kalliimmat kitarat tuppaavat olemaan parempia :-) Tosiaan, kannattaa ensiksi kuunnella miten keppi soi akustisesti. Ennen ostamista kylläkin testaisin myös vahvistimen kanssa.
 
Yllättävää:
 
Yamaha Pacifica 112 huonoin? Mielestäni alle 250e hintaluokan paras kitara, erityisesti soinniltaan (body kunnon leppää, ei agathista tms "halpispuuta"). Voisiko syy olla säädöissä/surkeissa kielissä?
 
Mexicon Strato samaa tasoa Squierin kanssa? Kieltämättä Mex mallien laatu tuppaa vaihtelemaan hieman, mutta silti...toisaalta vahvarin kanssa soitettaessa peliin tulevat mukaan Straton paremmat mikit.
 

 
Chemon ehdottamia Japanin Fenkkuja kannattaa kokeilla. Pääsääntöisesti oikein hyviä keppejä. Jos haet hieman edullisempaa, niin Yammun Pacifica 412V. Muuten about sama kitara kuin 612V, miinus Seymour Duncanin tallamikki, Groverin virittimet, RGX talla, jne.

Kiitosta taas heti kärkeen.
 
Pitää tosiaan ottaa omat luurit mukaan ja kysyä josko voisi kokeilla jollain tietyllä mallintavalla esivahvistimella kiinnostavia malleja.
 
Unohtui mainita mutta kokeilin Iban SA260 keppiä mikrokuutiolla ja liikkeen kuulokkeilla. Ei vakuuttanut. Ääni oli mutaisen tunkkainen ja pahvinen, erityisesti säröllä. Olisin kaivannut säätöä alemmalle keskiäänialueelle, sitä olisi pitänyt pudottaa jotta muut alueet olisi tullut paremmin esille. Oliskohan syynä voinut olla mikrokuution mallinnus ja/tai kuulokkeet. No ainakaan tuollainen mikrokuutio ei taida eksyä minun settiini. Koitin kyllä säätää mikkivalintaa ja toneja, sekä kuutiosta ja kitarasta.
 
Vertailin vähän liikkeissä pyydettyjä hintoja T-kaupan hintoihin. Näyttää siltä, että kaikki Fenderit on Suomessa reilusti ylihintaisia kun taas Ibanezin saisi Suomesta reilusti halvemmalla. Yamaha menisi samoihin kuin Saksasta (tämän totesin jo aikoinaan Jammun digipianoa ostaessa).
 
Jotenkin ne Ibanezit mikrokuutio varauksella ja Yamahan 612 tuntuisi vahvimmilta ennen vahvistimen kautta kokeilua. Fenderit ei kuitenkaan tunnu tuovan hintahuomioiden kovin paljon (yli kaksinkertainen hinta Iban SA260 verrattuna).
 
Mitenkäs sen tremolon kanssa oikein on. Tuleeko sitä kaipaamaan jos valinta osuisi keppiin missä sitä ei ole (Kuten LP näköispainokset)?

Unohtui mainita mutta kokeilin Iban SA260 keppiä mikrokuutiolla ja liikkeen kuulokkeilla. Ei vakuuttanut. Ääni oli mutaisen tunkkainen ja pahvinen, erityisesti säröllä. Olisin kaivannut säätöä alemmalle keskiäänialueelle, sitä olisi pitänyt pudottaa jotta muut alueet olisi tullut paremmin esille. Oliskohan syynä voinut olla mikrokuution mallinnus ja/tai kuulokkeet. No ainakaan tuollainen mikrokuutio ei taida eksyä minun settiini. Koitin kyllä säätää mikkivalintaa ja toneja, sekä kuutiosta ja kitarasta.
 
Mikrokuutio on aika tummasoundinen. Kokeile vielä 612V:llä, minun 812V + kuutio setti toimii oikein hyvin. Jos soittelet ilman kuulokkeita, muista laittaa vahvari korokkeelle tms. Lattialla luultavimmin kuulostaa varsin tunkkaiselta...
 
Jotenkin ne Ibanezit mikrokuutio varauksella ja Yamahan 612 tuntuisi vahvimmilta ennen vahvistimen kautta kokeilua. Fenderit ei kuitenkaan tunnu tuovan hintahuomioiden kovin paljon (yli kaksinkertainen hinta Iban SA260 verrattuna).
 
Vahvistimen kautta Yammu pesee Iban kirkkaasti, hyvä akustinen sointi ja Duncanin tallahumppari on aika kova yhdistelmä n. 500e hintaluokassa. Mutta kokeile itse kummasta tykkäät, ja kuinka paljon 100e hintaero painaa vaakakupissa.
 
Mitenkäs sen tremolon kanssa oikein on. Tuleeko sitä kaipaamaan jos valinta osuisi keppiin missä sitä ei ole (Kuten LP näköispainokset)?
 
Sitä me emme voi tietää :-)

mikrokuutiolla ja liikkeen kuulokkeilla. Ei vakuuttanut. Ääni oli mutaisen tunkkainen ja pahvinen, erityisesti säröllä.
 
Saattaapi olla vika kuulokkeissa. Tai sitten mikrokuutiossakin. Kokeile podilla tai v-ampilla. Tai laita EQ kuution eteen.
 
Itse en kylla tykkaa yhtaan soittaa kuulokkeisiin, mieluummin vaikka vahvistin poydalle tai hyllylle lahelle korvia ja volume hiljaiselle.
 
Mitenkäs sen tremolon kanssa oikein on. Tuleeko sitä kaipaamaan jos valinta osuisi keppiin missä sitä ei ole (Kuten LP näköispainokset)?
 
Itse en ainakaan kaipaa. Olisihan se hauska lelu, jos
 
1) sita osaisi kaytta
2) se ei laittaisi kielia epavireeseen
3) se ei laittaisi muita kielia epavireeseen kun bendaa yhta

No niin. Nyt on pelimannivehkeet ostettu :-)
 
Valinta meni ihan täysin oman maun mukaan äänen ja tuntuman suhteen. Venytin toisen kierroksen kokeilussa hintahaarukan Fenderin Highway One:iin asti. Kokeilussa oli tusinan verran erilaisia keppejä joista kaksi oli Less Paul mukaelmia (Tokai ja Ibanez). Valituksi tuli Ibanez ARC300 joka siis on LP mallinen. Jätin multiefektimallinuslaatikon ostamatta mutta ostin sen sijaan Roland Cube30:n.
 
Kuulokkeilla ja kaiuttimella tuo yhdistelmä soi juuri oman maun mukaan. Erotteleva ilman korostumia (kuten tuppasi olemaan kaikissa kepeissä missä mikissä on maininta Duncan/jotain) ja samalla mukavan pehmeä. Stratoja vähän leveämmällä olevat kielet myös houkutti. Cube30:ssä on kunnon sävynsäädöt mitä mikrokuutiossa ei ole ja soundi muutenkin täyteläisempi. Kuulokkeilla ero oli jostain syystä vielä suurempi isomman hyväksi.
 
Oli kumma juttu kun kokeilin lopuksi puolisen tusinaan Ibanezia (kalliimpia), niin kuitenkin aina palasin tuohon LP malliseen. Se oli vähän kuin vanha tuttu :-)
 
Loppu on sitten kai itsestä kiinni.
 
Lisäys: pistänpä tähän vielä linkki kitaraan
http://www.thomann.de/fi/ibanez_arc_300_dvs.htm

No niin, hienoa että mieleinen kitara löytyi. Ei kun kielet vinkumaan! :-)

Juuh näin. Enempi nyt vain vinkuukin :-)
 
Ja tietysti kiitoksia kaikille vinkkejä ja kommentteja antaneille.
 
Ehkä tähän vielä voisi kiteyttää ekan kitaran valintaprosessin niin kuin sen itse koin.
 
1. mars liikkeeseen (useampaan), mene yksin tai jonkun sellaisen kanssa joka ei tuputa mutta osaa kertoa miten sinun pitäisi kokeilla kitaraa ja erityisesti kaulaa. jos kaverilla on vain mielipide merkin tai mallin (ST, LP, SC) perusteella tai jos hän haluaa vain soitella, mene yksin. Kyllä myyjät auttaa, jos ei auta, vaihda liikettä.
 
2. hae myyjä (ne on siellä liikkeessä vain palvellakseen sinua), kerro suoraan myyjälle, että haet ekaa kitaraa ja kerro suoraan missä hintaluokassa kepin pitäisi olla. Tämä nopeuttaa. Ole oma itsesi ja ota rennosti.
 
3. unohda vibra ym. asiat toistaiseksi. Jos tuuria, niin käteensopivassa on vibra, jos ei niin sitten ei. Sen opettelu on kuitenkin oma juttunsa.
 
4. hae ensi sijaisesti sellainen keppi mikä istuu käteen kuin hanska, soundia voi työstää sähköisesti aikas paljon. Jos monien kokeilujen jälkeen palaat aina johonkin tietyyn vaikka siinä ei olisi mitään superhienoa, olet lähellä. Käytä joka liikkeessä samanlaista vahvaria ja jos kuuntelet kuulokkeilla, ota mukaan omat. Kuulokkeilla tumpelokin uskaltaa näpelöidä rauhassa. Kokeile ehdottomasti kaikki kepit myös ilman säröä ja kaikuja tms. Se kertoo paljon soinnista.
Ota referenssiksi kokeiluun jokunen tuplahintainen hakemaasi nähden mutta huomaa, että se tuplhintainen ei välttämättä ole parempi sinulle.
 
5. Palaa liikkeistä kotiin, kirjoita paperille jokaisesta kitarasta mikä oli hyvää ja mikä huonoa
 
6. anna asian kypsyä
 
7. tee toinen kierros seuraavalla viikolla samoihin liikkeisiin, keskity niihin keppeihin mitkä paperiyhteenvedon jälkeen kiinnostaa. Ota kokeiluun ja pyydä sama vahvari.
 
8. tee valinta vasta kun toinen kierros on ohi.

Kannattaa hakea kitaraa missä mikään asia ei häiritse ja mikä tekisi mieli koko ajan ottaa syliin vaikka se olisi halvin ja haukutuin keppi ja vaikka siinä ei olisi mitään super hieno jippoa ja vaikka se olisi ehdottomasti väärän mallinen (ST, LP, SC). Voit olla varma, että jos joku häiritsee jo ostotilanteessa, se vain pahenee myöhemmin. Osta se eliitti ihmevekotin myöhemmin.
 
Vaikka T-kauppa on monasti halvempi, liikkeestä ostamalla sinulla aina paikka mihin mennä kitaran ongelmien kanssa, eikä maksa mitään erikseen.

Hieno homma, mukava lukea positiivisia kokemuksia :) Sitten vaan joku kitaran soitto-opas käteen (vaikka suuri kitarakirja tms.) ja treenaamaan perussointuja ja mukavia melodioita. Tsemppiä!

No niin tässä taas yksi aloittelija joka ihmettelee tuhansien kitaramallien keskellä :-)
 
Reilu vuosi sitten aloittelin pianon soiton ja hankin samalla digipianon ja vähän myöhemmin halvan Rolandin kiipparin. Piano ja kiippari tuntuu mukavalta mutta nyt vain iski hirveä kitarakuume.
 
Se mistä en ollenkaan saa selvää on, että kuinka paljon kitaraan kannattaisi sijoittaa jotta se ei olisi aivan rimpula mutta toisaalta raha ei kasva puissa.
 
Lukemalla palstaa edestakaisin olen yrittänyt keksiä mikä kitara voisi olla se halvin peruskeppi ja vielä jotenkin siedettävän näköinen.
Olisiko tämä sopiva vai pitäisi suoraan hypätä Fenderin mexico tai Usa versioihin?
http://www.thomann.de/fi/fender_squier_satintransfat_strat_hny.htm
 
Minä ostin ensin Squierin Straton ja sitten muutaman vuoden päästä meksikon Fat Stratin. Squieri on notkeampi soittaa, mutta Mexissä (millin leveämpi kaula) on paljon paremmat mikit. Ei kuulu kolinat ja kitinät niin kuin SQ:ssa. Yllätys, että meksikolaisessa on kuitenkin ylä E-kielellä pari soinniltaan vaimeampaa nauhaa. Kyllä Squieristakin saa soivan pelin, kun vaihtaa kunnon mikit.

Minä ostin ensin Squierin Straton ja sitten muutaman vuoden päästä meksikon Fat Stratin. Squieri on notkeampi soittaa, mutta Mexissä (millin leveämpi kaula) on paljon paremmat mikit. Ei kuulu kolinat ja kitinät niin kuin SQ:ssa. Yllätys, että meksikolaisessa on kuitenkin ylä E-kielellä pari soinniltaan vaimeampaa nauhaa. Kyllä Squieristakin saa soivan pelin, kun vaihtaa kunnon mikit.
 
Mulla on kanssa tuon Mexikon fatstraton nauhojen kanssa ongelmia. Ärsyttävää.