Kitarat: kitarakamat ›

Minulla on sunburst classic player 60j a olen sama heppu, joka sitten heti saatuani pelin laitoin sen myyntiin. Nyt otin ilmoituksen pois, kun pohdin, jotta jättäisikö taloon. Tuli myös mieleen, että osina saisi melko varmasti aika lailla enemmän tuosta, jos olisi tosi pakko myydä. Ei ole.
 
Kerron siitä tässä nyt hieman. Sen verran omasta kokemuksesta voin sanoa, että olen omistanut neljä custom shop stratoa, neljä american vintage 62 -mallia, kaksi uutena ostettua american seriestä ja varmaan vielä jotakin muutakin. Niin ja Clapton straton sekä SRV-kaulan (en koko kitaraa). Vertaan ja kommentoin tätä kitaraa muihin tällä kokemksellani. Soitan kahdessa bändissä rb-, blues- , rock, ja soulmusiikkia. Ikää on saman verran kuin aidolla vuoden 60 mallin stratolla.
 
Kitaran koppa on kolmesta palasta. Asialla on mielestäni merkitystä. Kolmipalainen on ihan ok. Ehkä paras omistamani v-62 oli kolmipalainen. Minusta on hyvä juttu, että talla on kokonaisuudessaan ruuvattu yhteen palaan, mikä ei luonnollisti toteudu keskeltä halki olevassa 2-palaisessa. Tosin c-shopin kitarat ovat nykyään aikalailla symmetrisiä 2-palaisia, mikä on varmasti hyvä homma. Oikein vanhoissa stratoissa taas sauma on usein tallan sivussa epäsymmetrisesti. Palojen määrällä on kuitenkin merkitystä, jos niitä on jo neljä tai viisi. Yksi american standard stratoni oli tuollainen eikä body tuntunut koskaan elävän oikean soittimen lailla. Kyllä runsaat liimasaumat väkisinkin heikentävät puun resonanssia ja voivat lisätä painoakin, mikä on stratossa aina huono homma.
 
Olen ihmetellyt tuota hinnoittelua, jota muutkin ovat puntaroineet. En oikein tajua, miksi tällaisen saa nyt tähän hintaan ja Suomessa sitten esim custom shopin pelit ovat 4-5 kertaa kalliimpia (luulempa, etä valtakunnan c-shop -kepeistä ostetaankin valtaosa ulkomailta, niinkuin itsekin teen). Jos virittitimet, talla, elektroniikka ja mikit ovat oikeasti samaa kuin jenkkilän peleissä tai/ja peräti c-shop-kitaroissa, miten hinnat voivat olla noin erilaisia...
 
Kitarani saundi on tiukka ja voimakas. Koska se on uusi, ei voida puhua vielä kovin paljon resonansseista johtuvista harmonisista kerranteista, mutta luulen, että tästä tulee varmasti hieno strato kun se saa kovaa kättä. Mikit ovat hieman Texas speciaaleja pehmeämmät (=lämpimämmät). Tosin; jos pidän kepin, laitan vintage 57/62 tai fat 50, joiden ystävä olen. Nämä -69 -mikit ovat enempi sellaiset modernit räyhämikit kuitenkin. Enpä voisi muuten kuvitella SRV-mäisempää kitaraa kuin mitä tämä on. Sen verran olen kuitenkin kotivahvistimelle asiaa testannut.
 
Joku ihmetteli tallan meininkiä. Sanoisin, että on melkein faktaa, että kaksitappinen talla on tarkempi ja parempi kuin perusvintage, kun paljon venytetään. Moderneissa C-shop-kepeissä on sellaiset samoin kuin G&L -stratoissa. Tuo vintage-tyyppinen tallapala on toimiva; en näe tallassa mitään kompromissihenkeä.
 
Kaula on mahtava, vaikka "purnailinkin" sen ohuutta ilmoituksessani. Se oli enemmän toivottoman GAS -miehen puhetta kuin objektiivistä arviota, jonka takia kitara pitäisi myydä. Radiukseen tottuu äkkiä ja medium-jumbo on hyvä nauhamalli sekä komppiin että sooloon. Tämän kaula on aika tarkasti leikattu, eli syyt kulkevat kaulan takana oikealla tavalla.
 
Jos joku haluaa vielä jutella juuri tämän kitaran ostosta voisin neuvotella, sillä kaksi uutta on tulollaan. Tiedän kyllä millä hinnalla näitä saa maailmalta. Hinnan suhde tavaraan on ällistyttävä. On vaikea ajatella, että ostaisi american series straton lähdes tuplahinnalla, kun tämä pesee sellaiset mielestäni varmasti.
 
Vielä; mitähän se uusi hinnoittelupolitiikka on. Ainakin hintahaitari tuntuu käsittämättömältä. Maahantuoja joutuu kyllä asioita kovasti pohtimaan, ja nythän maahantuoja ei ole edes kotimainen firma vaan tämä F-Skandinavia, vai mikä se nyt onkaan.
 
Mutta mottoa lopuksi: kitarat soimaan ja sormanpäät kovaksi. Kitaraa pitäsi pitää kädessä kaksi kertaa pitempään päivittäin kuin mitä menee tietokoneen ääressä nököttämiseen.