Lyriikka ›

Tämmöstä mukavan pirteää tekstiä talvipäivän ratoksi..
 
En tiedä kauniimpaa kuin hän, niin uskoin, hetken ohikiitävän
hymynsä vastustamaton, toi mieleen auringon.
En häntä mielestäni saa, on toiveet, pelkkää kuvitelmaa
Vain harhaa tappavaa.
 
Kylmä kalvaa sisintäin, koska jälleen, hänet kaupungilla näin.
En tiedä miksi tavattiin, kuinka tutustuttiin.
Kai kohtaloa syyttää saan, se jälleen, sai minut toivomaan.
Haaveisiin vaipumaan.
 
On onni liian vaikeaa, elämässä saavuttaa.
Yksin joudun kulkemaan, ei hän huomaakaan.
Sinä ainutkertainen, neito eilisen.
Rakensit mun maailmani ja iskit palasiksi taas.
 
Hän varmaan tahtoi parempaa, ja toivon, että hän sen myöskin saa.
Olenko katkera, no en, löysin huomisen.
Vuosi menee, toinenkin, ja sillä aikaa, mä hänet kadotin.
Vaikka jäinkin, suremaan.
 
On onni liian vaikeaa, elämässä saavuttaa.
Yksin joudun kulkemaan, ei hän huomaakaan.
Sinä ainutkertainen, neito eilisen.
Rakensit mun maailmani ja iskit palasiksi taas.