Bänditoiminta ›

niin, elikkä ongelmana on se kun en oikeen uskalla pistää minnekkään ilmoitusta että etsin bändiä koska "pelkään" koesoittoja. Elikkäs tunnen itseni vaivautuneeksi tällaisessa tilanteessa. Pitäisikö vain rohkeasti pistää ilmoitus jonnekkin ja mennä koesoittoihin?

Öööhh...?Joo...?Eiks niin?
 
Tai jos jännittää ihan pirusti niin perusta ihan oma bändi.Kaverit tulee ja vetää sulle koesoiton.

niin, elikkä ongelmana on se kun en oikeen uskalla pistää minnekkään ilmoitusta että etsin bändiä koska "pelkään" koesoittoja. Elikkäs tunnen itseni vaivautuneeksi tällaisessa tilanteessa. Pitäisikö vain rohkeasti pistää ilmoitus jonnekkin ja mennä koesoittoihin?
 
Tottakai! Oikealla asenteella vaan...etkä ainakaan häviä mitään. Vähintäänkin yhtä mielenkiintoista kokemusta rikkaampi. Oikeasti bänditouhuissa viimeistään huomaat, että itsensä on pistettävä likoon muutenkin.

Oikeasti bänditouhuissa viimeistään huomaat, että itsensä on pistettävä likoon muutenkin.
 
Näin on, viimeistään silloin kun soitetaan se *shudder* keikka.
 
Koesoitot ovat kyllä niin vaihtelevia tilaisuuksia että huhhuh. Toisinaan oli todella mukavaa, toisinaan teki mieli juosta ulos heti sisään tullessaan. Ja tämä ihan riippumatta siitä haluaako jäädä bändiin/haluaako bändi sinua...
 
Ja vähän vaivaantuneeksi tuntee olonsa varmasti jokainen, tilanne on vähän hölmöhkö: "Tämä 30min päättää tulenko viettämään näiden tyyppien kanssa 5-10 tuntia viikossa seuraavan kahden vuoden ajan."

Pitäisikö vain rohkeasti pistää ilmoitus jonnekkin ja mennä koesoittoihin?
 
Ehdottomasti, anna mennä vaan rohkeasti. Pelot pois!

Muista, että minne ikinä menetkin Rock'n roll on kanssasi.

Siis kanndada..............
......en sano enää mitään.

Mee ihmeessä rohkeasti!
 
Kaksi syytä miksi sua ei huolita:
 
1. Soitat liian huonosti
2. Soitat liian hyvin
 
Jos ei tärppää, voit itse jälkeenpäin ratkaista, kumpi oli syy.
 
PS Ei kukaan osta sikaa säkissä, ilman koesoittoa et pääse koskaan mihinkään. (Paitsi, jollet itse perusta bändiä, kuten joku aikaisempi kirjoittaja jo sanoi)

Anna mennä vaan. Kunhan et yritä esittää muuta kuin olet niin kaikki on OK. Ei kukaan odota sinun olevan joku Hendrixin reinkarnaatio. Eivät ne ilmoituksiin vastaavat (tai niitä jättävät) bänditkään mitään steelydaneja tai dreamtheatereita ole, ihan samanlaisia jätkiä kuin sinäkin.
 
Itse pääkallopaikalla kannattaa yrittää karistaa ne koesoittoajatukset jotenkin päästä ja kuvitella paremminkin olevansa muuten vaan jamittelemassa kaverien kanssa. Jos annat itsestäsi motivoituneen, kehityskelpoisen ja mukavan kuvan, ihmiset ovat valmiita katsomaan puutteitasi sormien läpi. Kyllä hekin ymmärtävät että sinua jännittää.

Sinne vaan kuten jo moni aikaisemmin kerto "tilaisuuksien" vaihtelevuuksista kerronpa ite pari tarinaa.
 
1. Epäonni.
 
Kävin pääkaupunki seudulla hakuilmotuksen kautta koe soitossa, soitto meni mielestäni hyvin ja fiilis oli kohillaan. Koko homma kesti noin 30min, siinä ajassa ehti hyvin saada "kaikki" tärkeimmät asiat selviksi. Sovittiin että orkesterin porukka ilmottelee saman päivän aikana et miten kävi. Menin kotiin todella hyvillä fiiliksillä ajatellen et paikka on mun, muttamutta.. Muutaman tunnin jälkeen tuli ilmotus et sori mut nyt ei natsannu, kiitos kumminkin.
 
2. "epäonni"
 
Tämän edellisen tarinan jälkeen päätin nyt loppu koe soitot tältä tyypiltä. Eipä pitänyt päätös, vaan uutta hakemaan.
 
Otto 2. Suht samanlainen koe soitto paitsi että missään vaiheessa ei tuntunut kotoisalta, jälleen sovittiin et ilmotellaan et mietitään ja ilmotellaan. Tällä kertaa ite jouduin ilmottamaan että Kiitos mutta ei.
 
3. Onni.
 
En luovuttanut vaan uutta kehiin, löyty ilmotus ja siihen vaan kiinni. Noh, treeni matka nyt on pikkusen pidempi mutta ajattelin et kokeillaan. Perkele täähän on kivaa, pumppu toimii tälläkin hetkellä ja biisejä syntyy.
 
Tästä intoutuneena ajattelin levittää viellä yhteen orkesteriin, sain paikan vaikka olin varma et turpiin tuli.
 
Eli tässä yritin varmaan sanoa jotain tosi hienoa mutta kansan kielellä se menee näin. Turpaan tulee ja saa tullakin mutta ei anneta sen lannistaa, sopivalla itetunnolla kun pölähtää paikalle niin homma sutjaantuu itestään. Zemmppiä. =)

tarpeeks monta koesoittoa kun kahlaa läpi niin kyllä sieltä se sopiva bändi löytyy. ja kokemustahan se on koesoittokin. ite painottaisin sitä puolta, että bändin tyypit on mukavia. kaikki. yleensä siellä on ainakin yks jonka kanssa ei niin samalla aaltopituudella ole, ja se on pidemmän päälle rassaavaa kun reeneissä katellaan seinille.
 
ite kävin tossa hissukseen koesoitoissa nelisen kuukautta kun ei kiirettä bändiin pääsemisellä ollut. ja nyt on niin mukava poppoo että oksat pois. ja juuri sitä musiikkia mitä haluan soittaa. eikä puhettakaan mistään perusbändille tyypillisestä vittumunkitaraeikuulumihinkäänkäännänpävielälujemmalle-meiningistä, mitä varsinkin nuoremmilla bändeillä on.
soittamaan vaan, ei siihen kuole!

No rohkea rotan syö ja uhkarohkea kouluruuan,,,

Jos mulla ei olis bändiä, niin mä varmaan kans ehkä kävisin jossain lähellä koe soitattamassa itseni. Mut en mä ihan paskojen kanssa haluu samaan bändiin, siis ne jotka ettii kitaristii, niin niiltä mä vaadin vähintään että ne osais soittaa trooperin, wickermanin tai hallowed be thy namen.
Siis tarkotan vaan sitä, että mä haluisin tietää, että minkä tasosia soittajia nämä bändiin lisäystä hakevat henkilöt ovat.

Tota en oo tullu ajatelleeks, tyhmä kun oon.

Mäkin oon soittanu bändeissä n. 3-4 vuotta, mut ikinä en koesoitoissa oo ollu (vaikka eri kokoonpanoja on ollut varmaan ainakin 5). Se vaan on ollut oikeastaan niin, et joskus mä oon perustanu bändin kavereiden kans, ja sitten hiljalleen on vaihtunu jäsenet vanhoista frendeistä koesoiton kautta tulleisiin. Sen takia tilanne on niin et tähän bändiin haluavat ihmiset tulee tavallaan meidän bändiin koesoittoihin eikä mun itte tarvi hakea mihinkään. Tosin soittotaitoa tärkeämpi kriteeri bändiin hyväksyttäessä on se et se soittaja on mukava ja tulee toimeen bändin jäsenten kans. Me pyritäänkin basistin haku-ilmoituksissamme antaa kuva et mukavuus ennen soittotaitoa. et ihmiset uskaltaa ottaa yhteyttä ja tulla ehdokkaaksi bändiin.

Meillä ei ole varsinaista koesoittoa ollut. aletaan vaan soittaa biisejä ja jos ne menee niin hyvä. Otetaan messiin

Minä pääsin bändiini ilman mitään koesoittoja. Käytiin kahveella toisen kitaristin kanssa, son siinä. Tosin mielestäni aika aloittelijapohjalla ollaan. Toisena tekijänä voi olla se, ettei täältä välttämättä löydy ihmisiä jotka soittaisivat saman tyylistä musiikkia.
 
Mutta jos bändiin pääseminen on kiinni jostain Trooperin soolosta, niin minä antaisin asian olla.

Muista myös, että koesoitto on aina kahden kauppa: Paitsi että ne tsekkaa haluaako ne sut, sä myöskin tsekkaat, haluatko sä soittaa niiden kanssa.
 
Tulevaisuuden kannalta kannattaa aina pitää suhteet varmuuden vuoksi joka suuntaan kunnossa, mutta jos sulle ihan v-mäisesti ilmoitetaan, miksi sua ei huolita bändiin, niin sä voit yhtä v-mäisesti ilmoittaa, miksi sä et haluakaan!

Muista myös, että koesoitto on aina kahden kauppa: Paitsi että ne tsekkaa haluaako ne sut, sä myöskin tsekkaat, haluatko sä soittaa niiden kanssa.
 
Tulevaisuuden kannalta kannattaa aina pitää suhteet varmuuden vuoksi joka suuntaan kunnossa, mutta jos sulle ihan v-mäisesti ilmoitetaan, miksi sua ei huolita bändiin, niin sä voit yhtä v-mäisesti ilmoittaa, miksi sä et haluakaan!
 
Sun juttuja tulee näköjään luettua ja jopa oltua samaa mieltä.
 
Koesoitto on tosiaan kahden kauppa. Työhaastatteluhan tuo on. Emmä menisi ikävälle ihmiselle töihin. Enkä toisaalta haluaisi maksaa sellaiselle palkkaa...