Kitarat: kitarakamat ›

Teenkö jotain väärin, kun uusista kielistä aina tuppaa kuulumaan sellainen ikävä rautalangalta kuulostava ääni kun kielen pistää soimaan?
 
Vedän kielet yleensä tongeilla tapin ympärille jotta ne menevät tarpeeksi kireälle, minkä jälkeen vielä kielen pään tapin reiän läpi tungettuani kiristän vetämällä kielestä tongeilla että varmasti tulee tarpeeksi kireälle. Sormin laittaessa tuppaa kieli lipsumaan ja purkautumaan tapin ympäriltä jos ei ole tarkkana.
 
Näin tekstin välityksellä ääntä on vaikea kuvailla tarpeeksi hyvin, mutta Gibsoniini tehtaalla laitetun setin ala-E:n ääni on ikäänkuin TUMM, kun taas toisten keppien itse laitettujen kielien E:stä pääsee STRUMM.
 
Tai sitten se on vain sitä uusien kielien heleää ääntä mitä kurakorvani ei tunnista. Kuitenkin, pitäisikö vetää kielet kokonaan sormipelillä? Kymppisetin ala-E:tä olen laittanut yleensä kolmisen kierrosta tapin ympärille, eihän se ole liikaa?

En nyt ole ihan varma mitä tarkoitat, mutta kyllähän ne uudent kielet aina napsuvat ja paukkuvat "rautalankamaisesti". Ja sehän kuulostaa vain sika hyvältä.. :)

Tuo on ihan normaalia, että ne helisee.

Niitä pitää soittaa vähän aikaa sisään että ääni normalisoituu.

Niitä pitää soittaa vähän aikaa sisään että ääni normalisoituu.
 
Tota mäkin aikanaan ajattelin, mutta ihmettelin kun melkein vuoden soittelun jälkeen ei ääni mennyt yhtään normaalimmaksi.

Tota mäkin aikanaan ajattelin, mutta ihmettelin kun melkein vuoden soittelun jälkeen ei ääni mennyt yhtään normaalimmaksi.
 
Jumalaut!? Mitä kieliä käytät..? ;)

Tota mäkin aikanaan ajattelin, mutta ihmettelin kun melkein vuoden soittelun jälkeen ei ääni mennyt yhtään normaalimmaksi.
 
Nyt kielisetin merkkiä tänne ja vähän äkkiä :)

Jumalaut!? Mitä kieliä käytät..? ;)
 
Stratokopiossa on fenderin kymppisetti, sitä ennen siinä sekä Yamaha Pacificassa on ollut GHS:n guitar boomerseja. Nyt ostin Gibsonin lentoveetä varten Elixirin nanowebit, kun satuin kuulemaan kehuja ko. merkistä.

sitä ennen siinä sekä Yamaha Pacificassa on ollut GHS:n guitar boomerseja.
 
tässä syy kielien huonouteen. surkeimmat kielet mitää oon ikuna ostanu, ollut nyt kitarassa pari kuukautta kun en ole ehtinyt käymään kieli ostoksilla lähi aikoina :/

Käyttääkö kaikki täällä jotain tonkeja apuvälineenä kiertäessä kieltä viritystapin ympärille? Miks sitä ees pitää kiertää niin, voihan sen vaan lykätä siitä viritystapin reijästä läpi ja jättää vähän löysää että saa kieltä vähän kierrettyä tapin ympärille, paksuilla riittää reilu kierros ja ohuemmilla kaksi. Pitää sitäpaitsi vireenkin hemmetin paljon paremmin kun ei oo turhia löysiä siellä. Mun mielestä simppelimpää, mutta kukin tavallaan :)
 
Edit: Stratokopiossa on fenderin kymppisetti, sitä ennen siinä sekä Yamaha Pacificassa on ollut GHS:n guitar boomerseja. Nyt ostin Gibsonin lentoveetä varten Elixirin nanowebit, kun satuin kuulemaan kehuja ko. merkistä.
 
Jos ei Ernie Ballin Extra (vai Super?) Slinkyillä tai Dean Markleyllä pelitä niin vika on jossain muussa kuin kielissä, koitappa noita!

tässä syy kielien huonouteen. surkeimmat kielet mitää oon ikuna ostanu
 
Huonoimmat ostamani kielet ovat Ernie Ballit. D:n sydänlanka katkesi jo kielen asennusvaiheessa ja punos lähti purkautumaan. Onneksi jäi sentään sen verran että sai sen joten kuten kiinni tappiin.

Todella pikainen ja henkilökohtainen analyysi:
 
GHS Boomers - Tukossa jo uutena, valmiiksi huono soundi kun ottaa paketista ulos. Ei siis mikään ihme että GHS on kehitellyt Fast Fretin.
 
Dean Markley Blue Steel - Ei mitään eroa D'Addarioihin, paitsi ovat usein kalliimpia.
 
D'Addario - Perusperus, kestää sen viikon... sen jälkeen harkitsee jo vaihtoa. Ei säväytä, mutta ei myöskään ole huonoin vaihtoehto.
 
Fender (olikohan Super 250 ja Original Bullets) - Paska soundi, venyi ja paukkui vielä viikonkin virittämisen jälkeen. En laita enää koskaan kitaraani Fenderin kieliä. NEVER!
 
Gibson Original - Varmasti D'Addarion valmistamia, ovat niin samaa kauraa.
 
DR Tite-Fit - Kestävä peruskieli, jäykempi fiilis mitä D'Addarioissa ja GHS:n kielissä. Soundiltaan D'Addariota hieman kirkkaampi, siitä syystä monen mielestä myös erottelevampi.
 
DR Hi-Voltage - Näistä tykkään... treblekäs ja erotteleva soundi, soundi kestää viikosta toiseen kovassakin käytössä, jämäkkä ja kestävä kieli. Suosittelen!
 
Elixir Nanoweb - DR Hi-Voltagen tavoin aavistuksen treblekkäämpi mitä monet muut. Hex-corella varustettu kuten DR Hi-Voltagetkin. Pinnoitteen ansiosta kestää useita viikkoja hyväsoundisina ja -kuntoisina. Suosittelen!
 
Ernie Ball Slinky-sarja - Samaa kauraa D'Addarion ja Dean Markleyn kanssa. Ihan ok peruskieli, mutta jos tuntuu siltä että D'Addariot, Dean Markleyt tai GHS:t eivät olleet se oma juttu, niin ei ole kyllä Ernietkään. Tatsiltaan aika sama (GHS on vielä vähän löysempi mielestäni), soundiltaan aika sama, hinnaltaa ihan sama. Basic on basic... toisille riittää, mulle ei.
 
Skull strings - Paska tatsi, en tykännyt. Soundiltaan sitä samaa mitä Ernot, Tattaariot ja muut kumppanit. Ei mitään uutta, paitsi pari erikoisilla vahvuuksilla varustettua settiä. Soundi lopahti aika nopeasti... oiskohan kaveri vetässyt kahdessa viikossa viidet reenit ja that's it.
 
Sitten on kasa lukemattomia muita merkkejä joita olen kokeillut sen verran vähän ettei parane sanoa yhtään mitään. Esim. Pyramid, Rotosound, LaBella jne.

Kiinnitin huomiota noihin tonkeihin. Itse en ole koskaan kieltenvaihdon yhteydessä tarvinnut niitä varmistuakseni siitä, että kieli on riittävän tiukasti kiinni viritystapissa. Enkä oikeasti usko, että kukaan muukaan tarvitsee, jos tietää yhtään mitä tekee. :)
 
Uusien kielien heleä soundi on mahtava juttu - paitsi kun haluaa jatsitumppusoundia.
 
Dean Markleyn "peruskielissä" (Nickelsteel?) on mun kokemusten mukaan hinta ja laatu kohdallaan. Ne kun maksavat alle vitosen setiltä ja toimivat mun käytössä ihan mukavasti. Elixireistä en tykännyt viimeksi kun koitin: jotenkin kumimainen ja liian liukas tuntuma. En tiiä pitäiskö antaa uusi mahdollisuus kun niin monet kehuu. 11-setin paksu E vaan on niissä vähän turhan köykäinen. .049:n sijasta toivoisin vähintään .052:a.

Ja minä kun olen luullut, että GHS Boomersit olisi hyvätkin kielet. Noh, tiedänpä etten osta noita enää.

Mulla ei ole huonoja kokemuksia oikeastaan mistään kielimerkistä. Roto Soundeista en pahemmin pitänyt, kun tuntui se 11setti vastaavan jäykkyydeltään GHS:n 12settiä. D'addarioita ja Erkin Balleja olen kopaissut kans, mutta jostain syystä palaan aina GHS:iin. Vioittuneita settejä ei ole myöskään vielä tullut vastaan. Kaikki noi merkit kahlattu läpi kaikkineen kokoineen, eikä vieläkään ainuttakaan katkennutta kieltä tässä kuuden vuoden soittelun aikana.

Käytän Ernie Ball -kieliä. Eivät katkeile, ja sointi säilyy.
 
Niitä ennen käytin DR:n kieliä, niitä en osta enää koskaan. Kieliä paukkui koko ajan, ja soinnin elinikä oli lyhyt. Ennen DR:n kieliä käytin GHS:iä. Niitten jälkeen DR:tkin tuntuivat hyviltä.
 
Jotenkin tuntuu, että henkimaailman hommia nämä kielten paremmuudet olisivat.
 
Joskus taas vaihdan, ja sitten ehkä ihmettelen miten olen EB:llä voinut soittaa...
 
Kitaran kielten vaihtamisessa ei kyllä tarvita tonkeja. Sivuleikkureita korkeintaan.

Tässä linkki hyvään kielenvaihto-ohjeeseen, tällä tavoin oma LP:ni ja akustiset pitävät hienosti vireensä.
 
http://www.fretnotguitarrepair.com/stringing.htm
 
Pihdeillä ei parane kiskoa, mutta pidä kieli tiukalla sitä kiristäessäsi. Kierroksia ei montaa tarvitse, mutta älä kierrä kieltä itsensä päälle: tällöin kieli elää bendatessa ja lähtee vireestä. Kielen pituuden mittaan vetämällä sen viritystapin läpi ja laittamalla kolme sormea päällekkäin ensimmäiselle nauhalle.
 
Se heleä rautalankamainen ääni (ei siis särinä) johtuu siitä, että kieli soi. Sen pitää soida. Varsinkin jos tämä lausahdus:
...mutta ihmettelin kun melkein vuoden soittelun jälkeen... tarkoittaa, että vaihdat kielet vuoden välein, niin eipä ihmekään jos soundi saattaa toisinaan muuttua... Toki makuja on monia, esim. Edward Van Halen ei pidä uusien kielien soundista ja soitteleekin "sopivasti" tukkeentuneilla kielillä. Likaisilla/ruostuneilla kielillä ei kannata tosin odotella ihmeitä intonaation suhteen, mutta tämä on tuskin ongelma EVH:n soittotyylillä.
 
Olen käyttänyt D'Addarion 10-52 settiä kaikissa kitaroissani jo yli 20 vuotta ja vaihdan ykköskitaraani (nyt Gibson LP) kielet kahden viikon välein, muihin kun soundi alkaa muuttua tunkkaiseksi. Tekniikka kehittyy ja nykyään on soundinsa paremminkin pitäviä kieliä (Elixir yms.), mutta näihin on sormi ja korva tottunut, niin en kovin helposti lähde merkkiä ja mallia vaihtamaan. Teininä tuli soiteltua paskoilla (=GHS) kielillä koska ne olivat halvimpia. Niin ja ne soitettiin loppuun... Kun ei oo rahhoo, niin ei oo...
 
P.S. Vaihdoin mustaan stratooni D'Addarion 12-52 setin punotulla G-kielellä... Vaikka pudotin vireen Eb:n, olo on kuin aloittelijalla: ei meinaa bendauksista tulla mitään ja sormet tohjona, mutta soundi on upea... niin ja LP:llä soittaminen on muutaman Hendirx/SRV-vedon jälkeen kuin hyppäisi uima-altaaseen joka on täynnä lämmintä vettä...
 
Näin tänä aamuna...

Toki makuja on monia, esim. Edward Van Halen ei pidä uusien kielien soundista ja soitteleekin "sopivasti" tukkeentuneilla kielillä. Likaisilla/ruostuneilla kielillä ei kannata tosin odotella ihmeitä intonaation suhteen, mutta tämä on tuskin ongelma EVH:n soittotyylillä.
 
Jeh, olen EVH:n kanssa samoilla linjoilla. Stratossa ainakin kielten pitää vähän "asettua" ennen kuin soundi on kohdallaan :)
 
Mutta jos haluaa SRV-soundin, niin kielten pitää olla uudet. Ja paksut.

Ja minä kun olen luullut, että GHS Boomersit olisi hyvätkin kielet. Noh, tiedänpä etten osta noita enää.
 
Each his own. Boomerseja käyttää esim Gilmourin David ja Pearl Jamin Mike McCready. Molemmat suht kitarakama-orientoituneita tyyppejä.