Kitarat: kitarakamat ›

Toimiiko munkin tapauksessa samat vinkit ku topicin aloittajalle? Uusiksi mikeiksi olen ajatellut Jazz kaulaan/ JB tallaan yhdistelmää tai vaihtoehtoisesti DiMarzion Humbucker from helliä kaulaan/ Joku sopiva, mikä? tallaan.
 
Mikspä ei toimisi? Kokeile vaikka ensin noita kondensaattorijuttuja..Epi on muutenkin kirkkaamman soundinen kuin Gibsonin LP, moni on ollu sitä mieltä kun on minun Epipuhelimella soitellut, vaikka sen mikitys ei oo enää aikoihin ollu ns. vakio.. Elikkästen ensin konkat, sitten mikit..
Alotusviestistä vielä sen verran, että siellä tuosta Wallin soundista puhuttiin.. Petehän vaihtoi Deluxen kirkkaamman soundiset minihumpparit noiks vakio isoiksi...

Saattais niistä uusista mikeistä olla kyllä sekin ilo, et olisivat varmaankin erottelevammat ku alku peräiset gibson designed -mikit. Vai olenko väärässä? Ainakin jotenkin tukkoiselta aika ajoin noi alkuperäiset tuntuu.

Saattais niistä uusista mikeistä olla kyllä sekin ilo, et olisivat varmaankin erottelevammat ku alku peräiset gibson designed -mikit. Vai olenko väärässä? Ainakin jotenkin tukkoiselta aika ajoin noi alkuperäiset tuntuu.
 
Totta kyl puhut..taas en oikein ollu messissä, Epiphonen orkkismikit, olkoonkin ihan toimivat, ei välttämättä kyl pärjää jälkiasennusmikeille. Ehkäpä syy oli sellanen, että tuo oma Epi oli ns. mikitön eli projekti, kun sen hommasin. Alitajunta ei siis heti yhdistele.

Eipä hätiä mitiä, ei voi aina tulla kaikki kerralla ajatukseen ;) Mä oon näissä kolvailuhommisa kyllä sen verran noviisi, että melkeinpä mieluummin kolvailen mikkejä, ne mä sentäs kitarasta erotan...

Mites, tuliko sulle Fox noista mikkiyhdistelmistä, joita pähkäilin, mitään ajatuksia mieleen?
 
Ja saa noista muutkin tietty mutujaan kertoilla...

Mites, tuliko sulle Fox noista mikkiyhdistelmistä, joita pähkäilin, mitään ajatuksia mieleen?
 
Mä oon aina karttanu noita suosituksia, kun jokasella on se oma juttunsa.. ;)
JB + Jazz on tuntunu olevan se MNet-vakio..
Harkita kannattaa Super Distortion - PAF Pro Di Marziolta tai, jos perinnekamaa enemmän, niin PAF-PAF Pro.
Omassa Epipuhelimessa on Giban 57 Classic Plus tallassa ja Di Marzio Bluesbucker kaulassa.
Giban Burstbuckerit, tai nuo viisseiska Classicit, vaikka plussana..

JB + Jazz on tuntunu olevan se MNet-vakio..
 
Joo... niin tuntuu. Yleis rokki/hardrokkimikitykseksi ihan hyvä superstratoihin ja vastaaviin, mutta ei kyllä mielestäni toimi LesPaulissa laisinkaan. Jos noita SD:n tuotteita pauliin pitäis laittaa, niin Alnico II, 59 ja Custom on ne joita minä lähtisin sinne laittamaan. JB:n ominaissoundi on sen verran ristiriidass LesPaulin hengen ja ominaissoundin kanssa, että minun korviini ainakin aika karmiva yhdistelmä. Niin, siis testattu on.

JB:n ominaissoundi on sen verran ristiriidass LesPaulin hengen ja ominaissoundin kanssa, että minun korviini ainakin aika karmiva yhdistelmä. Niin, siis testattu on.
 
Edelleenkään en niitä suosituksia mieluusti jakele, vaan useampia vaihtoehtoja... ;)
AlnicoII:set oli äkkiä kuultuna paikoilleen laittamisen jälkeen "kivan kuuloiset", itsellä ei ole ollu..
Yllättävästi oikein hyvät perinne-PAF kloonit on nuo wanhat Ibanezin (Maxxonin) Super58:t.. tai yhdistelmä Super58 + Super70..
Mutta se on jokaisen soittajan omissa korvissa ja soundimieltymyksissä. Niinkuin monta monituista kertaa todettu.
Boutique-mikeistä on kovin rajalliset kokemukset, ja kovin hinnakkaita on ainakin Bareknucklen brittimikit, en tiedä sitten kuinka hyviä ovat.
Ja onhan niitä hyviä mikkejä leegio muitakin.

Mutta se on jokaisen soittajan omissa korvissa ja soundimieltymyksissä. Niinkuin monta monituista kertaa todettu.
 
Tästä olemme samaa mieltä kettuseni. Plussankin antaisin jos ois tapana :)
 
Lisäksihän gibsonista saa kirkkaamman esim. pesemällä rasvaiset sormenjäljet yms. pois kitaran pinnasta, tosin on makuasia haluaako näin toimia. En tiedä mitä tähän yleiseti suositellaan, mutta tiskiaine/vesi seosta olen itse käyttänyt.
 
E: no vittu... okei annetaan se plussa

Lisäksihän gibsonista saa kirkkaamman esim. pesemällä rasvaiset sormenjäljet yms. pois kitaran pinnasta, tosin on makuasia haluaako näin toimia.
 
jos en ihan väärin muista, niin Larry Carlton taisi joskus syväpuhistaa oman ESsinsä, juurikin kirkkaamman saundin toivossa. älkää ampuko jos muistan väärin, mutta jostain vanhasta guitarplayeristä muistaakesni näin luin.

jos en ihan väärin muista, niin Larry Carlton taisi joskus syväpuhistaa oman ESsinsä, juurikin kirkkaamman saundin toivossa. älkää ampuko jos muistan väärin, mutta jostain vanhasta guitarplayeristä muistaakesni näin luin.
 
No, kyllähän tuolla akustisia ominaisuuksia saa parannettua.. 8) Mr.335 on kaiketi soundin perään tehny muitakin kikkoja.. Toki tuollasen "syväpuhdistuksen" mahdolliset haitatkin on huomioitava.. riippuu tietysti millä ja miten sen tekee.

Ihan kivasti on Gibson Les Paul Customini soinut jo 30 vuotta jopa minun käsissäni ja tuo tunkkaisuus on pitkälti vahvistimesta peräisin ja joskus jopa tavoittelun arvoista - siis se murskasoundi, joka ei jyrää toisia bändin jäseniä alleen vaan tukee kokonaissoundia. Jos on kyse triosta ei liene parempaa skebaa kuin LP varsinkin kun sen panee parkumaan putkivahvistimen kautta. Erilaisia virityksiä toki saa tehdä mutta itse en niitä tekisi alkuperäiseen Gibsoniin jossa ei muutoksia ole aiemmin tehty. Jos eri osista kokoaa jotain se onkin jo toinen juttu ja ammattilaisten sarkaa ja siihen en itse osaa mitään sanoa kun idiootti olen ja sen Bill Lawrense mikinkin myin kirpputorilla liian halvalla.
 
NYT seuraa kysmä: "Mitkä mikit laittaisitte - arvon herrat ja typyt" Mexicostratoon vai antaisitteko olla sellaisenaan? tehtaan omilla mikeillä Di Marziot vai kojkut muut?
 
Nykyään nuo skebat on hyviä riippumatta merkistä olkoon se sitten Framus tai Fender tai Ibanez...
 
terveisiä Satrianille

NYT seuraa kysmä: "Mitkä mikit laittaisitte - arvon herrat ja typyt" Mexicostratoon vai antaisitteko olla sellaisenaan? tehtaan omilla mikeillä Di Marziot vai kojkut muut?
Itse käytin aikoinaan DiMarzion sds1:stä keskellä! Toimii!!!

Tuppaa vain tympäisemään miten helposti Gibsonin LP Classic (ainakin mun) heittäytyy asteen verran liian tunkkaiseksi.
 
Nii ja vahvistimena toimii enimmäkseen fenkun Twin Reverb.
 
Pitkään mietin, että postaanko vaiko enkö, mutta what the heck, menköön.
 
Classicin sielunelämästä en ole aivan viimeiseen asti perillä, mutta noin yleensä Fenkun vaffarit ja Les Paulit eivät välttämättä ole se "marriage made in heaven"... Fenkkujen perussoundi on mielestäni paremmin sopiva single coil -tyyppiselle soundille, kun single coil on pureva ja fenkun vahvarit soundiltaan pyöreitä. Kun taas sitten LP:t ovat soundiltaan pyöreitä, ja kun siihen pannan perussoundiltaan pyöreä vahvistin niin, helpostikin päädytään pieneen tunkkaisuuteen.

mutta noin yleensä Fenkun vaffarit ja Les Paulit eivät välttämättä ole se "marriage made in heaven"... Fenkkujen perussoundi on mielestäni paremmin sopiva single coil -tyyppiselle soundille, kun single coil on pureva ja fenkun vahvarit soundiltaan pyöreitä. Kun taas sitten LP:t ovat soundiltaan pyöreitä, ja kun siihen pannan perussoundiltaan pyöreä vahvistin niin, helpostikin päädytään pieneen tunkkaisuuteen.
 
Aika lailla ennalta arvattavaa, vai mitä? =) Totta kai Leo F. vanhana elektroniikka- ja vahvistinvelhona tuon on suunnitellu tuolla tavalla..

Classicin sielunelämästä en ole aivan viimeiseen asti perillä, mutta noin yleensä Fenkun vaffarit ja Les Paulit eivät välttämättä ole se "marriage made in heaven"...
 
Tosin Joe Walshin resepti oli juurikin tämä, ja minusta ainakin soundi on mitä parahin. Kaksi Quad Reverbiä rinnakkain - toinen lisäkaappina ja varavahvistimena. Eipä sillä, soittaa hän myös Fenkuilla (+summuilla), mutta tunnetuin lienee tuo LP soundinsa.

Millainen on "pyöreä" vahvistinsoundi sitten? :)
 
Mun käsitys perinteisestä 6L6-pääteputkilla toteutetusta Fender-soundista on melkeinpä "scoopattu", eli botnea ja yläpäätä tulee reilusti, mutta keskiääniä taas melkoisen maltillisesti. Marshall-soundi (EL34) puolestaan on hyvinkin keskiäänivoittoinen. Näin ollen itse asiassa voisi kuvitella, että valmiiksi kirkkaat single coilit tuottavat Marshall-henkisen vahvistimen kanssa mukavan tasapainoisen soundin (ja toimiihan se hemmetin hyvin, Hendrix anyone?) kun taas yleisesti ei-ihan-niin-kirkkaat humbuckerit toimisivat hyvänä komplementtinä Fender-vahvistimen luontaiselle kirkkaudelle. Toisaalta: huhu kertoo, että joku rokkikitaristi olisi joskus ohikiitävänä hetkenä myös käyttänyt humbuckereilla ryyditettyä Les Paulia Marshallienkin kera... pitääköhän paikkansa? Niin ja, liekkö jokunen Stratomieskin Bassmanilla/Twin reverbillä/Vibroluxilla/muulla parit soinnut nykäissyt...?
 
Eli kyllä kai noita kahta "päätyyppiä" niin kitaroissa kuin vahvistimissakin on käytetty sujuvasti ristiin jo vuosikymmeniä ja kaikissa tapauksissa on onnistuttu aikaansaamaan todella toimivia soundeja laidasta laitaan.

Eli kyllä kai noita kahta "päätyyppiä" niin kitaroissa kuin vahvistimissakin on käytetty sujuvasti ristiin jo vuosikymmeniä ja kaikissa tapauksissa on onnistuttu aikaansaamaan todella toimivia soundeja laidasta laitaan.
 
Les Paul ja Fender vahvistin -yhdistelmä tuottaa yleensä apaattisen katseen ja ylimääräistä nesteen muodostumista suupieliin.

Les Paul ja Fender vahvistin -yhdistelmä tuottaa yleensä apaattisen katseen ja ylimääräistä nesteen muodostumista suupieliin.
 
Mitäs sitten jos on Fender-kitara ja Gibson-vahvistin?
 
Mä kyllä tykkäsin siitäkin yhdistelmästä. :)