Muusikoiden.net
28.03.2024
 

Kitarat: akustinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kokopuukantisen kitaran huoltaminen
1 2 3 4 5 6 7 8
Ahokkis
22.01.2007 23:13:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oisko kellään antaa neuvoja kokopuukantisen huoltamisesta? Itellä tossa nurkassa nyhjöttää kokopuukantinen, ja kovasti kuulemma täytyisi pitää huolta varsinkin kesällä ja talvella nuista kokopuukantisista. Ja sit olisi kiva kuulla lisäinfoa tosta kitaran kostuttimesta, et miten toi toimii ja onko kuinka tärkeä ostos kokopuukantisen omistajalle.
 
cocoon
23.01.2007 01:32:16
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ja sit olisi kiva kuulla lisäinfoa tosta kitaran kostuttimesta, et miten toi toimii ja onko kuinka tärkeä ostos kokopuukantisen omistajalle.
 
Se on sellanen "mato", joka kastellaan, kuivataan pintapuolisesti ja laitetaan kaikukopan sisään. Tarvittaessa laukkuun voi laittaa toisenkin kostutinmadon, jos on oikein kuivaa. Sekin riippuu huoneilman suhteellisesta kosteudesta, kuinka usein matoa pitää kastella uudestaan.
 
Olisi kiva kuulla näista kosteuisjutuista joltain sellaselta, jolla on pitkä kokemus kokopuukantisten kitaroiden säilyttämisestä Suomen ilmastossa. Kuinka ne pysyi kunnossa aikana ennen kosteusmatoja ja ufoxeja?
 
Valmistajat tuntuu suhtautuvan hurjan kriittisesti kuivuuteen. Esim. Taylor sanoo, että jos kitaraa säilytetään alle 45% kosteudessa, tarvitaan laukkuun kosteuttaja. Kuulostaan vaan aika korkealta rajalta näin Suomen talven olosuhteita ajatellen.
 
Les Fender
23.01.2007 17:28:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Valmistajat tuntuu suhtautuvan hurjan kriittisesti kuivuuteen. Esim. Taylor sanoo, että jos kitaraa säilytetään alle 45% kosteudessa, tarvitaan laukkuun kosteuttaja. Kuulostaan vaan aika korkealta rajalta näin Suomen talven olosuhteita ajatellen.
 
Kyllä se tosiaan kannattaa suhtautua kriittisesti. Jos näillä pakkasilla ei ole mitään kosteutusta, niin riskillä mennään.
 
Olisi kiva kuulla näista kosteuisjutuista joltain sellaselta, jolla on pitkä kokemus kokopuukantisten kitaroiden säilyttämisestä Suomen ilmastossa. Kuinka ne pysyi kunnossa aikana ennen kosteusmatoja ja ufoxeja?
 
Noh, montako ehjää (korjaamatonta) vanhaa Munkkers Landolaa tai Nosoa voi suomesta löytää? Kyllä niissä melkein kaikissa kuivuuden synnyttämiä halkeamia on. Ameriikan merkkejä ei tänne paljon ennen 60-luvun loppupuolta ole tullut.
 
"Living is easy with eyes closed!"
mll
23.01.2007 22:08:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olisi kiva kuulla näista kosteuisjutuista joltain sellaselta, jolla on pitkä kokemus kokopuukantisten kitaroiden säilyttämisestä Suomen ilmastossa. Kuinka ne pysyi kunnossa aikana ennen kosteusmatoja ja ufoxeja?
 
Yksi kontrabasisti kertoi minulle, että hänen kontrabassonsa kannen halkeilu loppui kun hän lopetti kostuttimen käyttämisen. Hänelle siis kävi päinvastoin kuin olettaisi. Hän kertoi, että nimenomaan äkilliset kosteuden ja lämpötilan vaihtelut hajottavat soittimia.
 
Oman kitarani kansi halkesi teatteriesityksen aikana viime talvena kun oli niin tajuttoman kuiva ilma. Halkeama sai ilmeisesti alkunsa vanhoista kolhuista. Siitä se sitten levisi kitaran perästä tallaan saakka. En sitten tiedä vieläkään mitä olisin voinut tehdä välttääkseni episodin. Olisi varmaan pitänyt jättää menemättä töihin. Käytin silloin kostutinta aina kun kitara oli laukussa, olisi varmaan pitänyt jättää paikalleen esityksen ajaksi. Tai sitten olisi pitänyt jättää käyttämättä kostutinta. Tiedä häntä.
 
En jaksa enää panikoida kostuttimen kanssa. Käytän sitten kun pakkaset alkavat lähestyä huolestuttavia lukemia.
 
Valmistajat tuntuu suhtautuvan hurjan kriittisesti kuivuuteen. Esim. Taylor sanoo, että jos kitaraa säilytetään alle 45% kosteudessa, tarvitaan laukkuun kosteuttaja. Kuulostaan vaan aika korkealta rajalta näin Suomen talven olosuhteita ajatellen.
 
Tämä ilmeisesti riippuu enemmänkin siitä, että millaisessa kosteudessa kitara on tehty. Tämän takia espanjalaiset kitarat eivät välttämättä ole omiaan Suomen ilmastossa. Suosi suomalaista.
 
Yksi soitinkauppias valitti, että Taylor-kitarat eivät oikein kestä Suomen ilmastoa. Ilmeisesti joidenkin tukilistojen syyt ovat väärinpäin. En tiedä asian todenpitävyyttä, kenties se oli vain mainospuhetta.
 
MLL
 
flattopguitar
23.01.2007 23:17:36 (muokattu 23.01.2007 23:18:15)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Halkeemat pystyy välttämään jos pitää kosteudesta hyvää huolta, kun kitara on vielä nuori. Eli, muutamia vuosia vanha. Yleensä sen jälkeen pahimmat elämiset on jo tapahtuneet ja epäsäännölliselläkin kosteutuksella varmaan pystyy välttämään ongelmat, mutta ei välttämättä. Suomessa on talvisin äärimmäisen kuivaa, kuten nyt minun asunnossa on 22% ilmankosteusprosentti. Jollekin tuollaiset lukemat olisivat jo katastrofi, mutta täällä suomessa niihin joutuu tyytymään ja soittamaan silloinkin, jos haluaa kitaraa yleensä käyttää. Seurauksena voi olla halkeama sinne tai tänne, mutta nehän saa korjattua ja ovat sen jälkeen pieniä kosmeettisia haittoja. Soundiin halkeamat vaikuttavat positiivisesti, sillä kitara halkeaa yleensä siitä kohtaa missä on kovimmat jännitteet kannessa. Eli, sellaisesta kohdata joka estää myös akustista sointia. Monet sanovat halkeamisen jälkeen kitaran kuulostavan avoimemmalta ja avautuneelta.
 
Itse pidän aina akustisia laukussa, kun en soita ja nytkin on parit kosteuttajat laukussa kitaran kaverina. Täytän niitä 1-2 viikon välein tai kun otan kitaran soittoon ja ne vaikuttavat kuivuneelta. Ensimmäinen merkki kuivumisesta on otelaudasta törrötävät nauhan päät. Tämän jälkeen kansi laskee ja kielet tulevat matalammalle. Tämän jälkeen halkeamat yleensä syntyvät. Kannattaa pitää kitaraa vaikka kylpyhuoneessa laukussaan suihkunjälkeen hetken, jos ei omaa kosteutusmatoja tai vastaavia. Kylpysienen palanen pussissa jossa on reikiä on halpa tee-se-itsemiehen kostutin.
 
flattopguitar
23.01.2007 23:27:01 (muokattu 23.01.2007 23:28:00)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yksi kontrabasisti kertoi minulle, että hänen kontrabassonsa kannen halkeilu loppui kun hän lopetti kostuttimen käyttämisen. Hänelle siis kävi päinvastoin kuin olettaisi. Hän kertoi, että nimenomaan äkilliset kosteuden ja lämpötilan vaihtelut hajottavat soittimia.
 
Minusta on kyllä todennäköisempää, että tässä tapauksessa kontrabasso kävi läpi rankan "karaistumisen" ja sen jälkeen kun vauriot (halkeamat) oli korjattu, niin basso oli elämisensä elänyt. Siitä syystä ei enää ollut merkitystä käyttikö kostutinta vai ei. Puustahan ei poistu kosteutta kuin tietyllä nopeudella, joten äärimmäiset olosuhteet olisivat kitaran viemistä -30 pakkasesta saunaan ja taas kosteasta suihkuhuoneesta jonnekin autiomaahan. Ilmathan eivät koskaan vaihdu näin nopeasti. Jos otetaan kymmenen uutta Martinin kitaraa ja jokainen viedään läpi kostean kesän jälkeen tulevan kuivan talven ilman kostuttimien käyttämistä ja tätä jatketaan muutama vuosi, niin osaan näistä kitaroista syntyy halkeamia ja muita ongelmia, mutta osaan ei (pienempään osaan). Jos puutavara on epätavallisen kuivaa, niin eläminen on minimissään. Mutta siinä on totuus, että sen alueen tekijän instrumentit säilyvät paremmassa kunnossa missä myös itse asuu. Tämä sillä edellytyksellä että tekijä todellakin varastoi käyttämänsä puutavaraa useita vuosia vielä paikallisissa oloissa. Harva kuitenkaan taitaa näin tehdä johtuen jalopuiden kalliista hinnasta...
 
rattledad
23.01.2007 23:28:39
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soundiin halkeamat vaikuttavat positiivisesti, sillä kitara halkeaa yleensä siitä kohtaa missä on kovimmat jännitteet kannessa. Eli, sellaisesta kohdata joka estää myös akustista sointia. Monet sanovat halkeamisen jälkeen kitaran kuulostavan avoimemmalta ja avautuneelta.
 
Ettei jäisi epäselväksi, niin korjatahan ne halkeamat tietysti pitää.
 
Kannattaa pitää kitaraa vaikka kylpyhuoneessa laukussaan suihkunjälkeen hetken, jos ei omaa kosteutusmatoja tai vastaavia.
 
En kyllä uskaltaisi tuota suositella, mutta sinulla ilmeisesti on toiminut?
mll
23.01.2007 23:40:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minusta on kyllä todennäköisempää, että tässä tapauksessa kontrabasso kävi läpi rankan "karaistumisen" ja sen jälkeen kun vauriot (halkeamat) oli korjattu, niin basso oli elämisensä elänyt. Siitä syystä ei enää ollut merkitystä käyttikö kostutinta vai ei. Puustahan ei poistu kosteutta kuin tietyllä nopeudella, joten äärimmäiset olosuhteet olisivat kitaran viemistä -30 pakkasesta saunaan ja taas kosteasta suihkuhuoneesta jonnekin autiomaahan. Ilmathan eivät koskaan vaihdu näin nopeasti. Jos otetaan kymmenen uutta Martinin kitaraa ja jokainen viedään läpi kostean kesän jälkeen tulevan kuivan talven ilman kostuttimien käyttämistä ja tätä jatketaan muutama vuosi, niin osaan näistä kitaroista syntyy halkeamia ja muita ongelmia, mutta osaan ei (pienempään osaan). Jos puutavara on epätavallisen kuivaa, niin eläminen on minimissään. Mutta siinä on totuus, että sen alueen tekijän instrumentit säilyvät paremmassa kunnossa missä myös itse asuu. Tämä sillä edellytyksellä että tekijä todellakin varastoi käyttämänsä puutavaraa useita vuosia vielä paikallisissa oloissa. Harva kuitenkaan taitaa näin tehdä johtuen jalopuiden kalliista hinnasta...
 
Minun mielestäni olet väärässä tuossa äärimmäisiin olosuhteisiin viemisistä. Yhden soittajakaverini kontrabasson kansi (jälleen kerran) meni rikki kun hän käveli n. 30 asteen pakkasessa hotellista keikka-autoon, jonne ei ollut kovinkaan pitkä matka. Kyseessä oli kuitenkin ihan laatusoitin.
 
En ole pitänyt Liikasessani kuin muutaman kerran kostutinta. Kitara on kuusi vuotta vanha eikä siihen ole tullut halkeamia. Ainakin Liikaset ilmeisesti pitävät puustaan hyvää huolta.
 
Voipi olla, että basso oli karaistumisensa elänyt tai sitten jotain muuta.
Voihan niitä soittimia aina kotonaan säilyttää ja soitella siellä. Joidenkin täytyy kuskata kitaroitaan ja bassojaan talvipakkasilla paikasta toiseen. Oman kokemukseni ja soittajatoverieni kokemuksien perusteella väittäisin, että halkemiset johtuvat enemmänkin äkkinäisistä suurista ilmankosteuden muutoksista. Tottakai jos säilytät kitaraasi todella pitkään kuivassa tilassa niin voihan siihen tulla halkeamia.
 
Ilmeisesti soittimien kestävyyteen vaikuttaa myös se, että missä kosteudessa ne on pistetty kasaan eikä pelkästään se, että kuinka kauan niitä on säilötty.
 
MLL
 
mll
24.01.2007 00:03:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Halkeemat pystyy välttämään jos pitää kosteudesta hyvää huolta, kun kitara on vielä nuori. Eli, muutamia vuosia vanha. Yleensä sen jälkeen pahimmat elämiset on jo tapahtuneet ja epäsäännölliselläkin kosteutuksella varmaan pystyy välttämään ongelmat, mutta ei välttämättä. Suomessa on talvisin äärimmäisen kuivaa, kuten nyt minun asunnossa on 22% ilmankosteusprosentti. Jollekin tuollaiset lukemat olisivat jo katastrofi, mutta täällä suomessa niihin joutuu tyytymään ja soittamaan silloinkin, jos haluaa kitaraa yleensä käyttää. Seurauksena voi olla halkeama sinne tai tänne, mutta nehän saa korjattua ja ovat sen jälkeen pieniä kosmeettisia haittoja. Soundiin halkeamat vaikuttavat positiivisesti, sillä kitara halkeaa yleensä siitä kohtaa missä on kovimmat jännitteet kannessa. Eli, sellaisesta kohdata joka estää myös akustista sointia. Monet sanovat halkeamisen jälkeen kitaran kuulostavan avoimemmalta ja avautuneelta.
 
Tuo pitää paikkansa, että puut elävät kun kitara on vielä nuori. Olen kyllä myös kuullut surullisia tarinoita siitä kuinka 50 vuotta vanhan stratocasterin kaula menee vieläkin välillä täysin kieroon talvella. Mutta epäilisin, että kannen ei pitäisi elää noin kauan.
 
Kitarani on kyllä kuulostanut hieman paremmalta halkeamisen jälkeen. Kyllä se kuitenkin hieman ärsyttää vieläkin. Tärkeintä on kuitenkin, että soundaa hyvältä.
 
Epäilisin, että sinä et taida keikkailla kauhean paljon. Vai olenko täysin väärässä? Sehän olisi mielettömän ideaalia, että pystyisi suojelemaan soittimiansa pahalta maailmalta pari ensimmäistä vuotta ideaalissa kosteudessa. Omassa tapauksessani se ei valitettavasti ole mahdollista. Soittimet kärsivät kohtuullisen paljon kun niitä kuljettelee paikasta toiseen ja soittaa mitä omituisimmissa sääoloissa (Romaniassa oli n. 40 astetta lämmintä ja Joensuun laululavalla n. 9 astetta lämmintä, pakkaselta olen onneksi vielä välttynyt). Mutta työkaluiksihan ne on pohjimmiltaan tarkoitettu. Keräilijät ovat sitten erikseen ja keräily on hieman sairasta puuhaa.
 
Itse pidän aina akustisia laukussa, kun en soita ja nytkin on parit kosteuttajat laukussa kitaran kaverina. Täytän niitä 1-2 viikon välein tai kun otan kitaran soittoon ja ne vaikuttavat kuivuneelta. Ensimmäinen merkki kuivumisesta on otelaudasta törrötävät nauhan päät. Tämän jälkeen kansi laskee ja kielet tulevat matalammalle. Tämän jälkeen halkeamat yleensä syntyvät. Kannattaa pitää kitaraa vaikka kylpyhuoneessa laukussaan suihkunjälkeen hetken, jos ei omaa kosteutusmatoja tai vastaavia. Kylpysienen palanen pussissa jossa on reikiä on halpa tee-se-itsemiehen kostutin.
 
Aina kun tulen keikkapaikalle, oli se sitten ulkona tai sisällä niin annan kitaran olla kotelossa niin kauan että se lämpenee, jos ulkona on kylmä ilma, sitten otan sen pois kotelosta, irroitan kostuttimen (jos sellaista on) ja sitten annan kitaran tottua paikalliseen kosteuteen ja lämpöön. Tällä tavalla toimiessa säästyy usein liialliselta virittämiseltä ja soitinkin ehtii tottua olosuhteisiin. Tämä nyt oli hieman off-topic.
 
Minä en kyllä missään nimessä säilyttäisi kitaraani kylpyhuoneessa, mutta jokainen omalla tavallaan. Kun kitaran vie kylppäristä ulos pakkaseen niin epäilen, että siinä vaiheessa voi tapahtua ilkeätä halkeilua. Kostuttimia kannattaa kyllä käyttää, jos kokee siihen tarvetta.
 
MLL
 
flattopguitar
24.01.2007 08:56:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minun mielestäni olet väärässä tuossa äärimmäisiin olosuhteisiin viemisistä. Yhden soittajakaverini kontrabasson kansi (jälleen kerran) meni rikki kun hän käveli n. 30 asteen pakkasessa hotellista keikka-autoon, jonne ei ollut kovinkaan pitkä matka. Kyseessä oli kuitenkin ihan laatusoitin.
 
Akustisten kohdalla yleensä puhutaan vain, että suuret lämpötilan vaihdokset voit halkeuttaa viimeistelyn, jonka olen itsekin nähnyt yhdellä kitarallani, jonka toin -20 asteesta sisälle, enkä jaksanut odottaa tarpeeksi pitkään laukun lämpeämistä huoneen lämpötilaan. Se miksi lämpötilan vaihtelut eivät yleensä kitaroissa aiheuta suoraan halkeamia on se, että 1) halkeamat eivät synny hetkessä, vaan kitaran on pitänyt päästä kuivumaan pahasti ennenkuin puu halkeaa ja 2) kylmässä ilmassa kosteutta ei poistu enää kitarasta, joten kun vie kitaran alta nollan lämpötilaan, niin se kosteus mitä puussa oli myös pysyy siellä. Kontrabasso voi olla jo siinä mielessä erilaisesti käyttäytyvä soitin, että siinä kannen pinta-ala on huomattavasti suurempi. Ehkä siinä pitää ottaa huomioon jo lämpölaajenemisesta johtuvat ilmiöt, jotka yhdistettynä kuivuuteen voivat todellakin halkaista kannen. Varmaan sama on mahdollista myös kitaroissa, mutta se "perustyö" joka sen halkeamisen aiheuttaa on kuivuus, ei lämpötila.
 
En ole pitänyt Liikasessani kuin muutaman kerran kostutinta. Kitara on kuusi vuotta vanha eikä siihen ole tullut halkeamia. Ainakin Liikaset ilmeisesti pitävät puustaan hyvää huolta.
 
Vähän aikaa sitten oli torilla Liikasen akustinen, jossa oli halkeamia, joten kaikki on kiinni yksilöistä. Se että sinun kappaleeseen ei ole kuivuus vaikuttanut on yksittäistapaus. Se mitä tarkoitin puun säilyttämisestä on se, että kun soitin rakentaja ostaa maailmalta puita, niin mitä pidempään hän säilyttää niitä asiallisesti tiloissaan ja puu tätä kautta tottuu meidän ilmastoomme, niin sitä paremmin se ollessaan soittimen mallissa pysyvät myös kunnossa.
 
Ilmeisesti soittimien kestävyyteen vaikuttaa myös se, että missä kosteudessa ne on pistetty kasaan eikä pelkästään se, että kuinka kauan niitä on säilötty.
 
Tämä on totta ja yleensä suositellaan kitaroiden rakentamista vähän kuivemmassa ilmassa kuin mikä on vuoden keski-ilmankosteusprosentti. Esim. talvet ovat suomessa loistavaa aikaa tehdä kitaroita, jo siitä syystä että liimaukset onnistuvat ilm. paremmin kuivassa. Koska suurempaan kosteuteen siirtyminen aiheuttaa vähemmän ongelmia, niin kuivemmassa kasaamisessa on omat etunsa.
 
flattopguitar
24.01.2007 09:05:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Epäilisin, että sinä et taida keikkailla kauhean paljon. Vai olenko täysin väärässä?
 
En keikkaile, mutta kuljetan kyllä kitaroita ihan talvisinkin mukanani, joten altista niitä myös suurille lämpötilan vaihteluille.
 
Aina kun tulen keikkapaikalle, oli se sitten ulkona tai sisällä niin annan kitaran olla kotelossa niin kauan että se lämpenee, jos ulkona on kylmä ilma, sitten otan sen pois kotelosta, irroitan kostuttimen (jos sellaista on) ja sitten annan kitaran tottua paikalliseen kosteuteen ja lämpöön. Tällä tavalla toimiessa säästyy usein liialliselta virittämiseltä ja soitinkin ehtii tottua olosuhteisiin.
 
Tuo on välttämätöntä, koska muuten kitaraa joutuisi virittämään jatkuvasti. Toinen mitä jotkut kitaristit käyttävät on kahden tai useamman tallaluun käyttäminen. Suomessa tämä on kanssa hyvä ratkaisu, jos haluaa soittaa samalla aktionilla koko vuoden. Kuivemmalla ilmalla (talvi, kevät) vähän korkeampi talla, koska kuivuus madaltaa sitä kannen kaarevuutta ja tuo kieliä hieman alemmassa kohti otelautaa ja taas kosteammalla (kesä, syksy) vähän matalampi talla.
 
Minä en kyllä missään nimessä säilyttäisi kitaraani kylpyhuoneessa, mutta jokainen omalla tavallaan. Kun kitaran vie kylppäristä ulos pakkaseen niin epäilen, että siinä vaiheessa voi tapahtua ilkeätä halkeilua. Kostuttimia kannattaa kyllä käyttää, jos kokee siihen tarvetta.
 
Kylpyhuoneeseen laittaminen on lähinnä tekohengitystä hyvin kuivuneelle kitaralle ja ehdottomasti vain silloin kun kitaralla on kunnollinen laukku, joka tasaa suuret kosteuden vaihtelut päästämällä vain vähän vesihöyryä sisälleen. Hyvä laukku on muutenkin paras vakuutus, jos haluaa pitää kokopuisesta kitarasta hyvää huolta. Testailin viimetalvena miten kosteutusevän käyttö nostaa laukun sisällä ilmankosteutta, kun huoneilma oli tuossa 25% paikkeilla. Gibsonin ja Martinin tyyppisessä laukussa juuri täytetty evä nosti kosteuden 35%, vain 1-2 päiväksi ja tämän jälkeen parissa päivässä laukussa oli taas sama kosteus kuin huoneilmassa. Taas hyvässä, mutta järjettömän kalliissa Caltonin laukussa kosteusprosentti nousi 55% ja pysyi tuon lähellä melkein viikon!
 
mll
24.01.2007 10:00:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Akustisten kohdalla yleensä puhutaan vain, että suuret lämpötilan vaihdokset voit halkeuttaa viimeistelyn, jonka olen itsekin nähnyt yhdellä kitarallani, jonka toin -20 asteesta sisälle, enkä jaksanut odottaa tarpeeksi pitkään laukun lämpeämistä huoneen lämpötilaan. Se miksi lämpötilan vaihtelut eivät yleensä kitaroissa aiheuta suoraan halkeamia on se, että 1) halkeamat eivät synny hetkessä, vaan kitaran on pitänyt päästä kuivumaan pahasti ennenkuin puu halkeaa ja 2) kylmässä ilmassa kosteutta ei poistu enää kitarasta, joten kun vie kitaran alta nollan lämpötilaan, niin se kosteus mitä puussa oli myös pysyy siellä. Kontrabasso voi olla jo siinä mielessä erilaisesti käyttäytyvä soitin, että siinä kannen pinta-ala on huomattavasti suurempi. Ehkä siinä pitää ottaa huomioon jo lämpölaajenemisesta johtuvat ilmiöt, jotka yhdistettynä kuivuuteen voivat todellakin halkaista kannen. Varmaan sama on mahdollista myös kitaroissa, mutta se "perustyö" joka sen halkeamisen aiheuttaa on kuivuus, ei lämpötila.
 
Olen samaa mieltä, että suurin syy on ilmankosteuden muutos, mutta suuret lämpötilan muutokset voivat aiheuttaa myös ilmankosteuden muutoksia. Oman kitarani kansi halkesi n. tunnissa ensimmäisen puoliajan aikana ollessani teatterilla töissä ja käytin kostutinta aina kun kitara oli laukussa. Aika nopeata toimintaa sanoisin minä.
 
Vähän aikaa sitten oli torilla Liikasen akustinen, jossa oli halkeamia, joten kaikki on kiinni yksilöistä. Se että sinun kappaleeseen ei ole kuivuus vaikuttanut on yksittäistapaus. Se mitä tarkoitin puun säilyttämisestä on se, että kun soitin rakentaja ostaa maailmalta puita, niin mitä pidempään hän säilyttää niitä asiallisesti tiloissaan ja puu tätä kautta tottuu meidän ilmastoomme, niin sitä paremmin se ollessaan soittimen mallissa pysyvät myös kunnossa.
 
Tämä on totta ja yleensä suositellaan kitaroiden rakentamista vähän kuivemmassa ilmassa kuin mikä on vuoden keski-ilmankosteusprosentti. Esim. talvet ovat suomessa loistavaa aikaa tehdä kitaroita, jo siitä syystä että liimaukset onnistuvat ilm. paremmin kuivassa. Koska suurempaan kosteuteen siirtyminen aiheuttaa vähemmän ongelmia, niin kuivemmassa kasaamisessa on omat etunsa.
 
Tottakai kyse on aina yksilöistä. Ymmärsin kyllä tuon puiden säilyttämisasian.
 
Toinen mitä jotkut kitaristit käyttävät on kahden tai useamman tallaluun käyttäminen. Suomessa tämä on kanssa hyvä ratkaisu, jos haluaa soittaa samalla aktionilla koko vuoden. Kuivemmalla ilmalla (talvi, kevät) vähän korkeampi talla, koska kuivuus madaltaa sitä kannen kaarevuutta ja tuo kieliä hieman alemmassa kohti otelautaa ja taas kosteammalla (kesä, syksy) vähän matalampi talla.
 
Kitaran tallaa voi myös nostattaa pistämällä puuviilun tallan luun alle. Näitä viiluja voi tehdä vaikka itse kotona. Oman kokemukseni mukaan tämä ei huononna soundia.
 
Kylpyhuoneeseen laittaminen on lähinnä tekohengitystä hyvin kuivuneelle kitaralle ja ehdottomasti vain silloin kun kitaralla on kunnollinen laukku, joka tasaa suuret kosteuden vaihtelut päästämällä vain vähän vesihöyryä sisälleen. Hyvä laukku on muutenkin paras vakuutus, jos haluaa pitää kokopuisesta kitarasta hyvää huolta. Testailin viimetalvena miten kosteutusevän käyttö nostaa laukun sisällä ilmankosteutta, kun huoneilma oli tuossa 25% paikkeilla. Gibsonin ja Martinin tyyppisessä laukussa juuri täytetty evä nosti kosteuden 35%, vain 1-2 päiväksi ja tämän jälkeen parissa päivässä laukussa oli taas sama kosteus kuin huoneilmassa. Taas hyvässä, mutta järjettömän kalliissa Caltonin laukussa kosteusprosentti nousi 55% ja pysyi tuon lähellä melkein viikon!
 
Tekohengityksenä se varmasti toimiikin ihan hyvin. Ja ilman kunnon laukkua tuota ei kannata tehdä. Olen myös täysin samaa mieltä tuosta kunnon laukun hommaamisesta. Olen kyllä käyttänyt myös Seaqullin kevyttä kovaa laukkua ja se on tuntunut toimivan ihan hyvin. Se on kovan laukun ja pehmeän pussin yhdistelmä, jota on kiva kantaa selässä. Se on tehty jostain styroksin kaltaisesta materiaalista. Ainakin mainoslehtinen lupasi, että laukku pitäisi kosteuden paremmin kuin tavalliset kovat laukut.
 
Mistä hommasit tuon Caltonin laukun? Jouduitko tilaamaan Amerikasta? Ja kuinka paljon siihen uppoi rahaa? Pitäisi hommata itsekin tuollainen. Noidenhan pitäisi kestää lentokonekuljetuskin. Oletko matkustellut kitaran kanssa lentokoneessa? Oma lentolaukkuni painaa sellaiset 20 kg kitaran kanssa ja sitä ei ole mukava roudata mukana.
 
MLL
 
flattopguitar
24.01.2007 10:17:23 (muokattu 24.01.2007 10:23:45)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mistä hommasit tuon Caltonin laukun? Jouduitko tilaamaan Amerikasta? Ja kuinka paljon siihen uppoi rahaa? Pitäisi hommata itsekin tuollainen. Noidenhan pitäisi kestää lentokonekuljetuskin. Oletko matkustellut kitaran kanssa lentokoneessa? Oma lentolaukkuni painaa sellaiset 20 kg kitaran kanssa ja sitä ei ole mukava roudata mukana.
 
Toinen omistamani Calton tuli kitaran mukana, mutta olen myynyt sekä kitaran, että laukun. Kesällä ostin käsintehdylle akustiselleni Caltonin tilaamalla suoraan Englannista heidän kotisivujensa kautta http://www.caltoncases.co.uk/ . Loistava ja nopea palvelu, siitä kun olin toimittanut tarvittavat tiedot heille, niin valmis laukku tuli parissa viikossa. Rahaa upposi melko paljon; vähän yli neljäsataa euroa, mutta laukku on kyllä sen arvoinen. Niin, laukkut viimeistellään ja muokataan Englannissa, joten siksi toimitusajat ovat hyvin nopeat. Laukku on tavallista painavampi tyhjänä koosta riippuen n. 7-9kg, mutta siinä on hyvä ja joustava kahva josta sitä on kevyt kantaa. Sen pitäisi mahtua lentokoneen laukkutilaan, mutta en ole itse sitä koskaan vienyt mukanani. Ostin sen lähinnä pitääkseni huolta ilmankosteuden muutoksista tai pystyäkseni välttämään niitä.
 
Luin jutun kaverista, joka oli ottanut akustisensa mukaan erämaaretkelle Kanadaan ja laittanut kitaran varmuuden vuoksi Caltonin laukkuun sisälle. He olivat majoittautuneet joen uomaan vuorien ympäröimään maastoon, kun yläjuoksulla oli tapahtunut jotain mikä sai aikaan valtavan hyökyaallon joka vyöryi heidän leiriään kohden. Kaveri kertoi hänellä olleen kaksi vaihtoehtoa, joko pelastaa reppunsa ja telttansa tai sitten kitaralaukun ja päätti valita kaksi ensimmäistä ja juoksi vuorenrinnettä ylöspäin nousevan veden tieltä. Kitara jäi Caltonin laukussa hyökyaallon alle ja katosi. Vähän ajan päästä vesi laski ja he lähtivät etsimään kadonneita tavaroitaan ja lopulta kaveri löysi Caltonin laukun alajuoksulta veden alta jonkun puurungon vierestä. Hän nosti sen maihin peläten pahinta, mutta laukku näytti olevan päälisin puolin kunnossa. Avattuaan sen hän yllättyi vielä enemmän koska sisus ja kitara siellä oli täysin kuiva!
 
mll
24.01.2007 11:12:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Toinen omistamani Calton tuli kitaran mukana, mutta olen myynyt sekä kitaran, että laukun. Kesällä ostin käsintehdylle akustiselleni Caltonin tilaamalla suoraan Englannista heidän kotisivujensa kautta http://www.caltoncases.co.uk/ . Loistava ja nopea palvelu, siitä kun olin toimittanut tarvittavat tiedot heille, niin valmis laukku tuli parissa viikossa. Rahaa upposi melko paljon; vähän yli neljäsataa euroa, mutta laukku on kyllä sen arvoinen. Niin, laukkut viimeistellään ja muokataan Englannissa, joten siksi toimitusajat ovat hyvin nopeat. Laukku on tavallista painavampi tyhjänä koosta riippuen n. 7-9kg, mutta siinä on hyvä ja joustava kahva josta sitä on kevyt kantaa. Sen pitäisi mahtua lentokoneen laukkutilaan, mutta en ole itse sitä koskaan vienyt mukanani. Ostin sen lähinnä pitääkseni huolta ilmankosteuden muutoksista tai pystyäkseni välttämään niitä.
 
Minä kun tyhmänä luulin, että ne tehdään Ameriikan mantereelta. Onneksi joka päivä oppii jotain uutta. Näin ollen siis ei tarvitse maksaa tulleja eikä arvonlisäveroa. Pitääpä pistää harkintaan nyt kun hinta on edes jotenkin kohtuullinen. Muistaakseni amerikasta tilattuna laukku olisi maksanut varmaan lähemmäs 700€.
 
Luin jutun kaverista, joka oli ottanut akustisensa mukaan erämaaretkelle Kanadaan ja laittanut kitaran varmuuden vuoksi Caltonin laukkuun sisälle. He olivat majoittautuneet joen uomaan vuorien ympäröimään maastoon, kun yläjuoksulla oli tapahtunut jotain mikä sai aikaan valtavan hyökyaallon joka vyöryi heidän leiriään kohden. Kaveri kertoi hänellä olleen kaksi vaihtoehtoa, joko pelastaa reppunsa ja telttansa tai sitten kitaralaukun ja päätti valita kaksi ensimmäistä ja juoksi vuorenrinnettä ylöspäin nousevan veden tieltä. Kitara jäi Caltonin laukussa hyökyaallon alle ja katosi. Vähän ajan päästä vesi laski ja he lähtivät etsimään kadonneita tavaroitaan ja lopulta kaveri löysi Caltonin laukun alajuoksulta veden alta jonkun puurungon vierestä. Hän nosti sen maihin peläten pahinta, mutta laukku näytti olevan päälisin puolin kunnossa. Avattuaan sen hän yllättyi vielä enemmän koska sisus ja kitara siellä oli täysin kuiva!
 
Mahtava meininki!
 
MLL
 
cocoon
25.01.2007 18:24:21
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Testailin viimetalvena miten kosteutusevän käyttö nostaa laukun sisällä ilmankosteutta, kun huoneilma oli tuossa 25% paikkeilla. Gibsonin ja Martinin tyyppisessä laukussa juuri täytetty evä nosti kosteuden 35%, vain 1-2 päiväksi ja tämän jälkeen parissa päivässä laukussa oli taas sama kosteus kuin huoneilmassa.
 
Toihan kuulostaa aika huolestuttavalta siinä mielessä, kun monet tuntuu ajattelevan niin, että kun kostuttimen laittaa laukkuun, niin kitara säilyy hyvin. Toisaalta jos ne kitarat niinkin säilyy, niin kitaran omistaja kuitenkin helposti kuvittelee, että se on ollut kosteammassa ja voi näin saada väärän mielikuvan kuivuuden vaikutuksista. Hankala asia kyllä tämä, kun on niin paljon asioita mitkä aina vaikuttaa, ja sekin mitä sanoit että on aika lailla sattumasta kiinni mikä yksilö hajoaa ja mikä ei.
 
Itselleni on ainakin epäselvää, kannattaako kuivina kausina kitaraa pitää suosiolla vähän kuivemmassa mutta tasaisemmassa kosteudessa, vai koittaa aina tilaisuuden tullen kosteuttaa runsaasti? Onhan se selvää, että kuivassa ilmassa puusta haihtuu nestettä ja sen paino tippuu, mutta kuinka puolestaan vaikuttaa kosteuden/lämpötilan jatkuvat muutokset?
 
flattopguitar
25.01.2007 19:17:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itselleni on ainakin epäselvää, kannattaako kuivina kausina kitaraa pitää suosiolla vähän kuivemmassa mutta tasaisemmassa kosteudessa, vai koittaa aina tilaisuuden tullen kosteuttaa runsaasti? Onhan se selvää, että kuivassa ilmassa puusta haihtuu nestettä ja sen paino tippuu, mutta kuinka puolestaan vaikuttaa kosteuden/lämpötilan jatkuvat muutokset?
 
Jonkun pitäisi tehdä tästä tieteellinen tutkimus, mutta oma mutu-tuntemus on se, että kaikki apu kuivina kausina on hyödyksi. Eli, vaikka kosteuttaja evällä ei saa kosteutta huippulukemiin, niin se on tyhjääkin parempi vaihtoehto. Halkeamat eivät synny nopeasti, vaan se vaatii pitkähköä heitteillejättöä. Monet tuntuvat ajatteleva, että kun kitara säilyi tammikuun kuivuudesta, niin helmi- ja maaliskuu menee samalla painolla. Suuret heilahtelut eivät ole hyväksi, mutta kuten yllä jo sanoin, niin niihin ei pääse normaalissa käytössä. Kitaran vanhetessa sen kyky vastaanottaa ja päästää kosteutta vähenee, kun puun huokeset avautumat (eivätkä mene enää kiinni). Tästä syystä eteenkin uudempien kitaroiden kanssa kannattaa olla tarkka. Kun on muutaman vuoden huolehtinut kosteuttajan käytöstä, niin jatkossa pääsee vähemmällä vaivalla - luulisin.
 
cocoon
25.01.2007 23:01:10 (muokattu 25.01.2007 23:03:21)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jonkun pitäisi tehdä tästä tieteellinen tutkimus, mutta oma mutu-tuntemus on se, että kaikki apu kuivina kausina on hyödyksi. Eli, vaikka kosteuttaja evällä ei saa kosteutta huippulukemiin, niin se on tyhjääkin parempi vaihtoehto. Halkeamat eivät synny nopeasti, vaan se vaatii pitkähköä heitteillejättöä.
 
Niinhän se on, että kukapa sitä haluaisi arvokkailla kitaroillaan mitään liian rankkaa testausta tehdä, ja valmistajille taitaa olla helpompi vain sanoa, että huolehtikaa kosteutuksesta. Erittäin antoisaa kuitenkin kuulla muiden kokemuksista, joten kiitos vaan kaikille neuvoista ja näkemyksistä! Itse ostin vasta hiljattain ensimmäisen kokopuisen kitarani, että toistaiseksi osaan vaan lähinnä kysymyksiä esittää, mutta eiköhän sitä näillä neuvoilla todellakin talvesta selvitä. :)
 
Esim. Taylor valmistaa kitaransa 47% kosteudessa, että todellakin kuulostaa järkevältä pitää kosteutuksesta huolta erityisesti alkuaikoina.
 
Teijo K.
30.01.2007 18:45:31
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tämähän tuntuu olevan nyt jokapuolella ykkösaiheena. No ei sillä, aika ajankohtainen kyllä. Noi tämän perheen akustiset kitarat on ihan ehtaa vaneria, joten niitten suhteenhan voi elää kuin pellossa, mutta sitten on kontra ja alttoviulu joita ajatellen kävin taannoin haastattelemassa viulunrakentaja Lahtista ( www.viulu.com )
 
Hän kertoi, että joka talvi tulee jousisoittimia (viulut, sello, kontra) joista on kansi haljennut siksi, että omistaja on unohtanut täyttää kostutusmadon tai ufon ja soitin ei ole vain kestänyt äkillistä kosteuden vaihtelua. Tai omistaja on lähtenyt keikalle siitä kostutetusta kodista.
 
Eli kuulemma nimenomaan ne suuret äkilliset vaihtelut kosteudessa ovat pahoja. Kostutin laukussa - soitin sieltä koneellisesti ilmastoidussa keikkapaikassa suurinpiirtein saharan tai kopin autiomaan kosteusprosentteihin - kansi halki naps.
 
Tämän lisäksi oli taannoisessa bass playerissä yhden kontrakorjaajan kertomus miten oli jonkunkin kerran löytänyt kostutinmadon takia sisältä lahonneita kontria. Puu alkanut mätänemään liian innokkaasta kostuttelusta. Ei kuulostanut hyvältä.
 
Eli meillä sitten noi jousisoittimet saa olla ihan ilman kostuttimia. Onneksi hyvin korjattu halkeama ei vaikuta noissa kuulemma juuri edes soittimen arvoon. Se ikäänkuin kuuluu asiaan, etenkin kontrissa. Enkäpä jaksa sressata noista parista halkeamasta mitä minunkin kontrassa on. Onpahan vaan blues-uskottavampi peli. Toki ne on korjattu ne halkeamat.
 
Neuvostoliittolaisen soitinrakennuksen ylivoimaisuuden ylistyksen kerho #1

Silloin olet ajatteleva asioita, ja kun käsität basson Tieksi. olet ymmärtävä Tien bassona.
Les Fender
30.01.2007 20:31:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tämän lisäksi oli taannoisessa bass playerissä yhden kontrakorjaajan kertomus miten oli jonkunkin kerran löytänyt kostutinmadon takia sisältä lahonneita kontria. Puu alkanut mätänemään liian innokkaasta kostuttelusta. Ei kuulostanut hyvältä.
 
Mulla on kans vähän nuiva suhtautuminen noihin matoihin tms. Monet seikat puoltavat koko huoneilman kostuttamista.
 
-Muutokset eivät ole nopeita.
-Ihminen tykkääpi samasta kosteudesta kuin soittimet.
-Puiset huonekalut tykkää, panelit tykkää, kissa tykkää......
-Samalla tulee ratkaistua kaikkien soittimien kosteustasapaino. (Meille esim. piano ja useampia akustisia.)
-Ei ole vaaraa ylikosteudesta tai suoranaisista "vesivahingoista"
-Kitaraa/bassoa/tms. ei tarvitse säilyttää laukussa.
 
"Living is easy with eyes closed!"
Teijo K.
30.01.2007 21:20:22 (muokattu 30.01.2007 21:25:54)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla on kans vähän nuiva suhtautuminen noihin matoihin tms. Monet seikat puoltavat koko huoneilman kostuttamista.
 
-Muutokset eivät ole nopeita.

 
Paitsi jos viet sen kitaran pois sieltä kostutetusta huoneilmasta. Vaikkapa keikalle. Siksi meillä ei ole huonekostutintakaan. Monissa saleissa ja ravintoloissa on koneellisesta ilmastoinnista johtuen erittäin kuiva ilma. Vielä kuivempi kuin normaali ulkoilma. Paha paikka viedä "kostutettu" soitin.
 
Neuvostoliittolaisen soitinrakennuksen ylivoimaisuuden ylistyksen kerho #1

Silloin olet ajatteleva asioita, ja kun käsität basson Tieksi. olet ymmärtävä Tien bassona.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5 6 7 8

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «