Lyriikka ›

Mielipiteitä?

Hyvät lyriikat tukevat biisiä ja ovat erottamaton osa musiikin tuottamaa kokemusta. Ei sitä sen tarkemmin kannata alkaa jäsentelemään.

Kappaleen tunnelmaan sopivia. Tähän vaikuttaa olennaisesti myös lauluääni ja tulkinta. Myös rytmitys on tärkeää, riimittely ei niinkään. Mieluummin täysin ilman riimejä, kuin väkisin keksittyjä kliseitä.
 
Olen oikeastaan melkeinpä lyriikka-friikki, mutta silti en osaa yleensä sanoa tämän palstan lyriikoista mitään. Ei laulun sanoitus vaan toimi, ellei kuule sitä biisiä ja laulajan tulkintaa. Olen joskus oikein yrittänyt keksiä palautetta näihin, mutta kaikki tuntuu tylsältä ja keskeneräiseltä, jos ei kuule sitä biisiä.

Hyvät lyriikat tukevat biisiä ja ovat erottamaton osa musiikin tuottamaa kokemusta. Ei sitä sen tarkemmin kannata alkaa jäsentelemään.
 
=) Näin ne muusikot ajattelee, mutta samoin voi myös sanoa että hyvä sävellys tukee sanoitusta.
 
Itse kumminkin näkisin että sävellys ja sanoitus ovat symbioosissa ja molemmat tarvitsevat ja tukevat toisiaan (mutta ei kai muuta tarkoitettukaan).
 
On muutama perusjuttu jotka mun mielestä yleensä ovat hyvän tekstin piirteitä. Niiden löytyminen ei kuitenkaan takaa että teksti automaattisesti olisi sitä.
 
1 Jää päähän
 
2 Tekstistä löytyy uutta vielä useankin kuuntelun jälkeen
 
3 Joku kohta saa karvat pystyyn
 
4 Mikään kohta ei ärsytä

No niiden pitää olla selkeitä, ymmärrettäviä (tai kielikuvallisia tjsp, enivei), niillä tulis olla jotain kerrottavaa. Joku tarina tai juoni ois kiva ola taustalla, myös kantaaottavat lyriikat on aika jänniä. Ja niin, olisihan se ihan hyvä että sanat todellakin sopivat siihen biisin soinnilliseen tunnelmaan. Artikulointi ja laulajan muu tulkinta on sitten toinen juttu.

Jossain sanottiin, että laulussa (ja siis musiikissakin yleensä) sanat ovat ensisijaisen tärkeitä. Mutta melodiakaan ei suinkaan ole toissijainen juttu. Eli molemmissa on sitä jotain, kumpikaan ei ole tärkeämpi kuin toinen. Melodia ja laulun sanat kulkevat käsi kädessä esittäjän tulkinnan, taidon ja musiikin kanssa. Eli tältä pohjalta vaan lauluja rustaamaan! :)

Sanoissa pitää olla joku salaisuus tai juttu mitä ei heti tajua. Muuten ne on tylsät.

...tuntuu että sanoittaminen on aika aliarvostettu laji. Muutaman kerran olen törmännyt aika ihmeellisiin tarinoihin siitä kuinka vaikka rumpali tekee sanoja kun kukaan muu ei halua tai solisti käytännössä pakotetaan ite vääntämään tekstinsä ja sitten ihmetellään että miksei kukat ja mehiläiset kiinnosta ketään..
 
Hyvä lyyrikko osaa kirjoittaa hyvää lyriikkaa. Hyvien lyriikoiden tulisi siis olla hyvän kirjoittajan tekemiä :)
 
..tai nojoo.. ehkä voitaisiin sanoa että huono kirjoittaja osaa kirjoittaa vain huonoa lyriikkaa, kun taas hyvä lyyrikko osaa ehkä kirjoittaa hyvääkin tekstiä. (ei sillä etteikö kannattaisi opetella)

mun mielestä määritelmää hyville lyriikoille ei oikeestaan ole, se riippuu niin paljon biisin luonteesta. joskus on (ainakin ite) kiva kuunnella ja tehä sellasii biisei, jos oikeesti pohditaan, sellasii syvällisempii. joskus taas sellaset yksinkertaset lyriikat on parhaita, esimerkkinä Ramonesin I don't care . Se riippuu tosi paljon fiiliksestä , ainakin mun kohdalla kaikki toimii oikeella hetkellä.

Kappaleen tunnelmaan sopivia.
 
Tai sitte joskus kappaleen tunnelmaan täysin sopimaton, esim. Gösta Sundqvist oli ihan mestari tässä lajissa.
 
Ei laulun sanoitus vaan toimi, ellei kuule sitä biisiä ja laulajan tulkintaa.
 
Vähän sama juttu mullakin, tosin joku teksti saattaa näyttää hyvältä jo ihan vaan luettunakin, mut se musiikki sen ympärillä vasta lopulta ratkasee. Hyväkään teksti harvemmin pelastaa huonoa biisiä, mut hyvä sävellys usein kyllä vähän heikommankin tekstin. Vaikka tietysti eri ihmisillä painottuu noitten tärkeysjärjestys varmaan aika erilailla.

Hyvät lyriikat tukevat biisiä ja ovat erottamaton osa musiikin tuottamaa kokemusta. Ei sitä sen tarkemmin kannata alkaa jäsentelemään.
 
Ei välttämättä. Vai oletko kuullut instrumentaalisesta musiikista?
Instru.musiikissa ei tarvita ääneen lausuttuja sanoja, vaan sanat pitää kuulla itse musiikista.
 
Tämä taas kumoaa väitteen, että lyriikat ovat erottamaton osa musiikin tuottamaa kokemusta.
 
Jos ymmärrätte....

Muunmuassa sellaisia mitä nimimerkki 'tatta' kirjoittaa.

Rytmisesti toimivat, biisiin sopivat, ja tarkempaakin miettimistä jonkin verran kestävät.
 
Hyvät lyriikat kertovat tarinan, mutta eivät selitä sitä niin kuin kuulija olisi idiootti.
 
Näinkin voisi varmasti sanoa.
 
Sanoittajan ei myöskään itse tarvitse tietää tekstinsä piilomerkityksiä.

Sanoittajan ei myöskään itse tarvitse tietää tekstinsä piilomerkityksiä.
 
Mä olen tästä osittain erimieltä, tai sanotaan niin että olen sitä mieltä että jos sanoittaja kirjoittaa hyvän tekstin tietämättä itse sen piilomerkityksiä, niin herää kysymys että onko kyseessä ollenkaan hyvä sanoittaja, vai onko hän vain vahingossa onnistunut kirjoittamaan hyvän tekstin.
 
Tämähän ei siis loppujen lopuksi tee itse tekstistä sen parempaa tai huonompaa, mutta kirjoittajasta mun mielestä kyllä.

Ei laulun sanoitus vaan toimi, ellei kuule sitä biisiä ja laulajan tulkintaa.
 
Jep. Laululyriikka on tarkoitettu esitettäväksi musiikin kanssa joten sen ei tarvitse toimia ilman sitä.

Lyriikoissa pitää olla sanoma. Piste. Niinkuin (.).

Rytmisesti toimivat, biisiin sopivat, ja tarkempaakin miettimistä jonkin verran kestävät.
 
Biisiin ja laululle sopivat, mutta aina tämä ei tarkoita syvällisiä viisauksia. Esimerkiksi AC/DC:n ja The Crownin sanoitukset välittävät kappaleiden meiningin ja fiiliksen juuri sopivalla tavalla.

Muunmuassa sellaisia mitä nimimerkki 'tatta' kirjoittaa.
 
Runoina, mutta laululyriikkoina rytmisesti ja teknisesti vielä tekemistä viljalti.

Runoina, mutta laululyriikkoina rytmisesti ja teknisesti vielä tekemistä viljalti.
 
Kyllä ne Tattan tekstit ihan laulullisesti toimivia ovat kun ajatellaan että kyseessä on kuitenkin selkeästi rokkimimmi. Tilaustekstittäjäksi en oikein näiden m-netissä nähtyjen perusteella tituleeraisi, mutta se kait ei ole Tattalla mielessäkään (?).
 
Teknisesti "epätäydellinen" laululyriikka ei ole runo. Runossa kieltä käytetään tahallisesti vastoin sääntöjä (tai sitten säännöistä ei välitetä), mutta se että joku ei hallitse mitallisuutta ei vielä tee hänestä runoilijaa. Päinvastoin. Runon pitää toimia itsellisenä teoksena ja rytmi pitää siksi rakentaa tekstin sisälle. Jos rytmiä ei löydy, on tekstiä lälhes mahdoton lukea (varsinkin kun runot ovat usein muutenkin abstrakteja) eikä teksti kykene välittämään tunnetta. Vaikka runoissa ei tarvitse noudattaa valmiita sääntöjä siihen pitää silti sisäänkirjoittaa kokonaan uudet sellaiset.