Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Hah. Miksiköhän kukaan ei maininnut että tuo samainen sointu minkä aloitusviestissä meinitsin (Em11?) löytyy Mikes Davisin so what -biisistä tismalleen samanlaisella rakenteella vielä. (e-a-d-g-h) Ihme ettei kukaan jazzheppu sitä tajunnut mainita :)
ps. sori kun nostelin. on vaan niin kuollut palsta tämä...

Hah. Miksiköhän kukaan ei maininnut että tuo samainen sointu minkä aloitusviestissä meinitsin (Em11?) löytyy Mikes Davisin so what -biisistä tismalleen samanlaisella rakenteella vielä. (e-a-d-g-h) Ihme ettei kukaan jazzheppu sitä tajunnut mainita :)
ps. sori kun nostelin. on vaan niin kuollut palsta tämä...
 
Minä en aiheesta tiedä paljoa, ja seuraava onkin lähinnä kysymys, että olenko ymmärtänyt oikein:
 
So what lienee modaalinen kappale, muistaakseni D-doorinen, ja koska tuossa soinnussa on päällekkäin nimenomaan kvartteja (ja yksi suuri terssi) voisi sen varmaan tulkita Dm7-soinnun kvarttivoicingiksi. Kvarttivoicinghan kaiketi ymmärrykseni mukaan tehdään niin, että otetaan jokin sointuun liittyvän skaalan sävel, tässä tapauksessa D-doorisen skaalan, ja katsellaan siitä sitten ylöspäin puhtaita tai ylinousevia kvartteja. Tuossa sitten olisi vielä kvarttien päällä tuo suuri terssi makeuttamassa.
 
Mutta voisiko olla näin? Toimivatko kvarttivoicingit edes noin? Tai moodit?

Tuo sus2 tuli ainakin minulle uutena asiana. Olen aina kuvitellut sen merkitsevän terssin korvaamista sekunnilla. Tämä tulee vastaan esim Johnny Cashin kappaleessa One, jonka intro menee näin: Am Dsus2 Fmaj7 G. Sus6:een en ole vielä törmännyt.
 
Tämä demonstroi hyvin kuinka tällaisista nyansseista ei ole olemassa yhtä yhdenmukaista käsitystä, niin kuin ei ole edes reaalisointujen kirjoitustavasta. On se vuosisatojen aikana kehitetty nuottikirjoitus sittenkin aika kova sana, kun pitää musiikkia dokumentoida kirjoitettuun muotoon.

Minä en aiheesta tiedä paljoa
 
Ja minä vielä vähemmän :)

Ja minä vielä vähemmän :)
 
Hengenheimolainen.

Hengenheimolainen.
 
Mä ainaskin oon kiinnostunut aiheesta ja haluaisin oppia kaikki tavat millä soinnut, oikein tai väärin, voidaan ilmaista.

Mä ainaskin oon kiinnostunut aiheesta ja haluaisin oppia kaikki tavat millä soinnut, oikein tai väärin, voidaan ilmaista.
 
Mehän olemme jo päällekäissoinnutettu humppamiitissä.:)
Hienoa!

Tuo sus2 tuli ainakin minulle uutena asiana. Olen aina kuvitellut sen merkitsevän terssin korvaamista sekunnilla. Tämä tulee vastaan esim Johnny Cashin kappaleessa One, jonka intro menee näin: Am Dsus2 Fmaj7 G. Sus6:een en ole vielä törmännyt.
No enpä ole viime vuosina törmännyt sus6:een. Jos halutaan, että sävelet on C-E-A niin kirjoitan Am/C.
Csus2:n soitan itse C-D-G.
Sus soinnussa ei mielestäni ole terssiä, vaikka yhdessä laulussa oli Cmsus4.

Csus6 - C+ - C
 
Eiks oo loogista?

No enpä ole viime vuosina törmännyt sus6:een. Jos halutaan, että sävelet on C-E-A niin kirjoitan Am/C.
Csus2:n soitan itse C-D-G.
Sus soinnussa ei mielestäni ole terssiä, vaikka yhdessä laulussa oli Cmsus4.
 
Kyllä se molliterssiin käy tuo sus4 esim. Alhaalta lukien äänet ovat: Eb, G, C, ja F.
No onko se sitten tuona käännöksenä Cm11. Tapelkaa siitä.

Sus6 on hyvin harvinainen merkintätapa. En muista että itse olisin koskaan oikeassa elämässä törmännyt moiseen sointumerkkiin. Sanoivat muinaiset teoriakirjat mitä tahansa, nykyään sus-merkintä mielletään ennen kaikkea terssin korvauksena kvartilla. Tuosta edellä mainitusta C, E, A -tilanteesta olisin itse sitä mieltä että se olisi tilanteesta riippuen joko tuo piiska2:n ehdottama Am/C tai sitten vain C6 ilman kvinttiä joka ainakin jazzpiireissä muutenkin jää heti ensimmäisenä soinnusta pois ellei sitä ole muunettu. Jos kyse on sitten orjallisesti sointumerkkejä toteuttavasta soittajasta, voisi kirjoittaa C6(no5) tai C6(omit5).
 
Tällä palstalla toistuu mielestäni harmillisen usein ilmiö jossa unohdetaan että sointumerkit kirjoitetaan lähes aina nuottiin jossa mukana seuraa myös nuottiviivasto. Jos joku sointumerkki jättää tulkinnanvaraa (kuten edellämainittu) säveltäjä tai sovittaja voi selventää asian hyvinkin tyhjentävästi ottamalla kynän käteen ja piirtämällä haluamansa hajotuksen pallukoina viivastolle. Siihen loppuu sitten sekin pähkäily.
 
Tämähän on toki teoriapalsta jossa on hauska miettiä miten asiat teoreettisesti menevät oikein, mutta käytännössä terve järki ratkaisee paljon enemmän. Suosittelen kyselemään epäselvissä tilanteissa muusikkokunnan neuvoja ja tottumuksia ja antamaan periksi joistakin päähänpinttymistä lopputuloksen ehdoilla. Jos lappua ei osaa lukea kukaan muu kuin sen kirjoittaja, onko siitä oikeasti mitään hyötyä?
 
EDIT: Alhaalta lukien äänet ovat: Eb, G, C, ja F.
 
No sehän on Eb6/9, taaskin ilman kvinttiä. Jos siellä on kuitenkin C bassossa, niin sitten Cm(add11) tai Cm(add4). Tuo Cmsus4 on vielä suht luettavissa (siis tällaiseenkin törmää silloin tällöin) mutta jossain määrin harhaanjohtava juurikin näiden moninaisten sus-tulkintojen takia. Cm11 taas sisältäisi myöskin sävelet D:n ja Bb:n (soinnun nooni ja septimi) joita tässä ei lie haluta joukkoon tummaan...?

Alhaalta lukien äänet ovat: Eb, G, C, ja F.
 
Etteks te tunne sointuja?
Päivänselvästi F7sus2

Sus6 on hyvin harvinainen merkintätapa. En muista että itse olisin koskaan oikeassa elämässä törmännyt moiseen sointumerkkiin. Sanoivat muinaiset teoriakirjat mitä tahansa, nykyään sus-merkintä mielletään ennen kaikkea terssin korvauksena kvartilla. Tuosta edellä mainitusta C, E, A -tilanteesta olisin itse sitä mieltä että se olisi tilanteesta riippuen joko tuo piiska2:n ehdottama Am/C tai sitten vain C6 ilman kvinttiä joka ainakin jazzpiireissä muutenkin jää heti ensimmäisenä soinnusta pois ellei sitä ole muunettu. Jos kyse on sitten orjallisesti sointumerkkejä toteuttavasta soittajasta, voisi kirjoittaa C6(no5) tai C6(omit5).
Näin minäkin sen olen pähkäillyt.
 
Jos lappua ei osaa lukea kukaan muu kuin sen kirjoittaja, onko siitä oikeasti mitään hyötyä?
 
Varsinkin prima vista soitossa on tulee ongelmia, jos merkinnät ovat harvinaisia.
 
Itse kirjoittaisin Baronin sointukierron muotoon:
C6 - C+ -C

Etteks te tunne sointuja?
Päivänselvästi F7sus2
Mikähän oli basson sävel ja mikä purkautuva sointu?

Sus6 on hyvin harvinainen merkintätapa. En muista että itse olisin koskaan oikeassa elämässä törmännyt moiseen sointumerkkiin
 
Enhän minäkään. Mutta kun pääasiassa Jazz Fake Bookeja lukee niin paljon muitakin nuottimerkintöjä jää käytännössä kohtaamatta.

Mikähän oli basson sävel ja mikä purkautuva sointu?
 
Jos oot perfektionisti niin F7sus2/Eb eikä sen tarvitse mihinkään purkautua vrt. Hancock.

Jos oot perfektionisti niin F7sus2/Eb eikä sen tarvitse mihinkään purkautua vrt. Hancock.
ÖÖ..eikös sointu ole siinä tapauksessa aikaisemmin mainittu Eb6/9.
En ole perfektionisti vaan saivartelija ;)
 
Vakavasti puhuen. Eb C F G sävelistä voi muodostua monta eri sointua riippuen mille teholle ne ajatellaan ja missä sävellajissa:
Cm7(add11) tehoilla II , VI tai III
Eb6/9 tehoilla I tai IV
F9sus4 tai F7sus2 V7 teholla. Saatoipa joku vielä unohtuakin...

ÖÖ..eikös sointu ole siinä tapauksessa aikaisemmin mainittu Eb6/9.
En ole perfektionisti vaan saivartelija ;)
 
Vakavasti puhuen. Eb C F G sävelistä voi muodostua monta eri sointua riippuen mille teholle ne ajatellaan ja missä sävellajissa:
Cm7(add11) tehoilla II , VI tai III
Eb6/9 tehoilla I tai IV
F9sus4 tai F7sus2 V7 teholla. Saatoipa joku vielä unohtuakin...
 
Mistä tahansa sävelistä voi minkä tahansa valita perussäveleksi ja rakentaa siitä soinnun joka sisältää kaikki tarvittavat sävelet eikä mitään muuta. Sointumerkintä saattaa tulla monimutkaiseksi mutta juuri teoriapalstalle sopivaksi:-)