Kitarat: kitarakamat ›

Haa, mäkin hyökkään tähän kerhoon:
 
-Tee-se-itse kitarahirmu-
 
Body on jotain puuta vanhasta Cimar:in telekopiosta. Kaula adoptoitu Samick:in stratosta. Mikkeinä eripari singlecoilit, ei minkään merkkiset. Kummallekin mikille on oma output-liitin ja volume. Tallapalat on ankkuroitu nurinpäin käännetyyn vintagetyyliseen strato-tallaan. Palat lepäävät teräslevyn (telen konehuoneen kansi) päällä. Kielet menevät näiden kahden rautakappaleen välistä läpi rungon. Selkäpuolella on upotettuna 6 mutteria, joiden läpi kielet kulkevat. Satula vuoleskeltu jostain kovasta puusta. Väreinä puna+valkoinen ja paljas puu paikkapaikoin, jäi homma ns. vaiheeseen. Tussilla töherrelty niitänäitä + tarroja. Ei pleksiä.

Voi jumpe. Innostais kyl kasata joko tele tai strato osista. On jo kiinnostanut kauan. Mut haluun Matampin Minimatin ja sitä tässä venailen. Tulis jo :-( Ois kerrostalossakin paljon kivempaa sitten.

http://www.tdpri.com/telephoto/data/519/1195074.jpg
 
http://www.tdpri.com/telephoto/data/519/1195068.jpg
 
http://www.tdpri.com/telephoto/data/519/1195071.jpg
 
Esquiremeininki oli ihan nastaa, mutta Telehän siitä lopuksi tuli. Niinkuin niin monista Esquireista jo 50- ja 60-luvuilla (esim. Bruce Springsteenin skeba). Todella hyvä ja "makee" kitara, koko ajan pitää olla rämppäämässä mikä on hyvä merkki.
 
Etumikki on USA '62 RI, takamikki Seymour Duncan Vintage 54, talla Fender, pleksi Allparts Mint Green, koneet ja loput raudat Gotoh, body Rockinger American Alder, kaula nimetön japsi (Millbrookista, muistaakseni samalta tehtaalta, joka tekee Japsi-Fenderitkin), sähköt laatukamaa. Viimeistely, kaulan lakkaus ja koko vermeen kasaus oli oman käden kautta. Kokonaishinnaksi tulee alle 500 euroa. Kitaraa on ainakin nelinkertaisesti tuohon hintaan.

On se edelleen komea kuin mikä! Jotenkin Esquiressa on silti enemmän munaa, heh.

On se edelleen komea kuin mikä! Jotenkin Esquiressa on silti enemmän munaa, heh.
 
Totta!
 
Yhdellä yksikelaisella tonepotikka ohittaen soundi on silkkaa murhaa. Katsokaa Fabulous Thunderbirdsin "Invitation Only" -DVD ja ymmärrätte. Kid Ramosin soundi on uskomaton!!!

Pari Warmothia on tullu kasattua. Toinen on taas muutostyön alla(ebenpuu plekusuoja). Olen todella tyytyväinen osien laatuun. Itse osista saat juuri semmoisen kun haluat. Suosittelen.

Ilmeisesti noi Millbrookin WD-kaulat on sitten ihan päteviä? Harkinnut kyllä värkkäystä, tele ois kiva.

Fasu kokoili myyntiin noita Double Eagle-kitaroita ja bassoja, samaan aikaan kun Kitarapajassa kasattiin Schechtereitä. Nuutinen-Pusa akselilla. (Tai kaiketi lähinnä Nuutinen?)
 
Itse ostin 80-luvun alussa Double Eaglen rungon + kaulan jazzbassoon PSO:lta, oli silloin lasipalatsin yläkerrassa; lakkasin itse rungon, mikit oli sellaiset kermanväriset Dimarzion humbuckerit jotka ostin samasta lafkasta. On se basso vieläkin tallessa vaikka en enää sillä ole soittanut varmaan viiteentoista vuoteen, se kun on oikeakätinen ja sitä kun soittaa vasurina niin se on ihan älyttömän kaulapainoinen.

Itse rakensin noin kymmenen vuotta sitten ykkökitarakseni Telen ESP:n puuosista, joita silloin sai ainakin Kitarapajasta. Puuosat istuivat toisiinsa täydellisesti; kaula meni rungon taskuun vain päältä pudottamalla, liitos on siis täydellinen. ESP:n osat eivät olleet mitenkään halpoja, mutta laatu oli niissä loistava. Muutenkaan en tinkinyt osien laadusta, vaan rakensin kitaran periaatteella "parhaista osista hiljalleen".
 
Kitarasta löytyy Gotohin superpaksu tallalevy 6-osaisine tallapaloineen (lisää sustainia), DiMarzion Twang King-mikkisarja (rouhea vintage soundi!), Sperzelin lukkovirittimet, etuplexinä Fenderin pearl white plexi, konehuoneessa kunnon jenkkilässä tehdyt potikat (eivät ala rohisemaan) ja Switchcraftin input-plugi, lukko-olkahihnapidikkeet. Bodyn väriksi ruiskutin mattavihreää automaalia sprypullosta pari ohutta kerrosta. Lopputulos on edelleen hyvän näköinen, jossa mattaväri ja helmiäisplexi muodostaa hyvän kokonaisuuden.
 
VINKKI kaikille kaulan viimeistelyyn: itse pinnoitin kaulan asetukkiöljyllä, jota suosittelen ehdottomasti lakan tilalle puuvalmiille pinnalle kitaran kaulaan. Lopputulos on satiininsileä,puolikiiltävä ja sopivalla tavalla liukas. Pinnan rakentaminen asetukkiöljyllä on melko hidasta puuhaa, mutta lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. Asetukkiöljy perustuu kolmekomponenttiin eli ensiksi suljetaan puun solut, sen jälkeen muodostetaan varsinainen kova pinnoite sekä lopuksi kiilto ja loppusilaus. Muistaakseni kaulan viimeistelyyn meni itselläni aikaa noin kaksi viikkoa, kun tein huolella ja annoin ohjeen mukaan välillä aina kerrosten kuivua. Asetukkiöljyn mukana tulee tarkat ohjeet. Lisäksi homma on siistiä ja hajutonta eli sen pystyy tekemään vaikka sisällä ilman, että syntyy merkittävää "hellasäröä".

No niin..nyt on kaikki telen palat olemassa. ensi viikolla alamme kaverin kanssa niitä sovittelemaan yhteen...jännää.

Juuri hiljattain ajattelin että voisikin kaupasta ostamisen sijasta hommata hitaanlaisesti pala palalta ja siten luoda ok-tasoinen soittopeli jonka eteen on myös nähty hiukan vaivaa. Nykyinen Squierin Stratocasterikin olisi laiton tarpeessa. Siihen voisi kaulan, mikit ja metalliosia vaihtaa, ihan senkin takia että tulee tuntumaa tällaisiin hommiin. Eri asia on se, kuinka järkevää / taloudellisesti kannattavaa tällainen näprääminen on. Toisaalta eihän kaikessa tarvitsekaan olla järkeä :)
 
Onko jollain kokemusta DR Partsin osista? Ovatko kuinka laadukkaita hintaluokassaan?

Eri asia on se, kuinka järkevää / taloudellisesti kannattavaa tällainen näprääminen on.
 
Joo. toi on kyllä hyvä pointti. itsekin olisin jo näillä sijoituksilla saanut ihan kohtuullisen telen kuten mexico classicin tai tokai ate 50:sen. mutta niihin olis sitten mikkejä pitänyt vaihtaa että olis saanut just mitä haluaa.
 
mutta kaikkea pitää kokeilla...perse edellä puuhun!

Onko jollain kokemusta DR Partsin osista? Ovatko kuinka laadukkaita hintaluokassaan?
 
Miulla on tuossa omassa palacasterissa DR Partsin kaula. Hintaluokassaan erinomainen, sanoisin. Soitin Huttuselta ostin, 60 euroa maksoi. Ihan oksatonta puuta on ja vähän on loimuakin sattunut joukkoon mukaan. Nauhatkin oli viimeistelty valmiiksi niin hyvin, että ei itse tarvinnut viilailla ollenkaan. En tiedä mikä näitten taso yleisesti on, mutta itselleni ainakin sattui hyvä kappale.

Onko jollain kokemusta DR Partsin osista? Ovatko kuinka laadukkaita hintaluokassaan?
 
Dr Partsin telekaula menossa projektiin. Aivan on kelvon näköinen, viimeistely muutoin jees, mutta skunkkiraita oli jäänyt hieman koholle. Mutta siitähän selviää sipaisemalla paperilla hiukan.
 
Enempää en hinta/laadusta vielä väitä. Mutta jos/kun palacasterin tulevaisuudessa duunaan, niin edelleen on vaihtoehto kaulaksi #1 Dr. Parts.

Kiitos edelläoleville. Kun tuon kaulan ostaa niin onko siinä satula ja kaularauta kiinni?

Kiitos edelläoleville. Kun tuon kaulan ostaa niin onko siinä satula ja kaularauta kiinni?
 
Molemmat löytyy. Itse sain vielä neckplaten (se metallilätkä bodyn takapuolella, en muista suomennosta) ja ruuvit samaan hintaan kun tuon kaulan ostin.

Vielä yksi juttu: Olisikohan kannattava ostos tuollainen WD-merkkinen osasarja, kaikki Telecasterin tilpehöörit:
 
http://www.millbrook.fi/source/TMGS-CR.jpg

Vielä yksi juttu: Olisikohan kannattava ostos tuollainen WD-merkkinen osasarja, kaikki Telecasterin tilpehöörit:
 
http://www.millbrook.fi/source/TMGS-CR.jpg
 
Itse mietin joskus tota kans...mutta ostin samaan hintaan kaulavammaisen vanhan japsi fenderin. tuli siis body vielä tohon verrattuna kaupan päälle. käytettynäkin löytää kaikkea sälää. ton wd:n laadusta ei mitään hajua. jenkkimerkki mut valmistaa idässä.

http://muusikoiden.net/dyn/users/16727.jpg
http://img483.imageshack.us/img483/7610/62stratocaster004te5.jpg
 
Tossa on oikeastaan mun palacaster. Tokai Goldstar Soundin leppä runko ja Fenderin American Vintage '62 Stratocasterin kaula. Talla, pleksi ja jakkilevy on Tokai, elektroniikat on Fenderin, jakki tais olla Dimarzion. Tallamikki on Dimarzion HS3 ja kaulassa sekä keskellä on Ruonkankaan V.S Classic single coilit. Ja luonnollisesti Schallerin hihnalukot ja Ernie Ballin Super Slinky kieli setti.