Rock, pop, alternative ›

Beatles-dokkarina pätkän arvo lähentelee mitätöntä, mutta yleisenä katsauksena Britannian kulttuuriin 60-luvulla tuo vaikutti ihan asialliselta. Tosin ehdin katsoa vain lopun. Ja jos oikein peettiseksi ryhtyy, voi todeta nimenkin lupaavan faktaa ennen kaikkea ajasta, jolloin Beatles vaikutti, ei niinkään bändistä itsestään.

Jaahas, taas huhutaan remastereista:
 
http://www.torontosun.com/Entertain … t/Music/2007/01/17/3393906-sun.html

Jaahas, taas huhutaan remastereista:
 
Tuosta on ollut erilaisia juttuja niin paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana, että ei oikein enää jaksa innostua, uskon sitten kun näen.
 
Toivon hartaasti, että eivät ole menneet miksaamaan noita uudestaan vaan masteroivat vanhat miksaukset. Ensimmäistä kertaa harkitsen vakavasti, hankinko 'uusia' beatle-levyjä kun nuo tulevat, etenkin jos mukana eivät ole alkuperäiset monomiksaukset. Kaikki beatlejulkaisut ovat kuitenkin jo nyt saatavissa hämmästyttävän hyvälaatuisina muista kuin virallisista lähteistä.
 
Voihan se olla, että keräilyvietti voittaa, vaikka muutaman vuoden takaisen One-kokoelman äänenlaadun jäljiltä odotukset eivät ole kovin korkealla.

Onneksi löytyy melkein kaikki Beatlesit vinyyleinä. Niissä on kaikista parhaat soundit.

Onneksi löytyy melkein kaikki Beatlesit vinyyleinä. Niissä on kaikista parhaat soundit.
 
Varsinkin niis vanhois 7" singleis on tömäkät rumpu ja basso soundit kun ne pyörii 45 RPM.llä ja ovat "harvaan" kaiverrettuja.(mitä nyt vähän ritisevät ku ovat monet tanssihetket pyörineet gramofonis)

Jaahas, taas huhutaan remastereista:
 
http://www.torontosun.com/Entertain … t/Music/2007/01/17/3393906-sun.html
 
Ei käy. Just aloitin vuodenvaihteessa yksi biitles per kuukausi cd-kokoelman kartuttamisen.

Ei käy. Just aloitin vuodenvaihteessa yksi biitles per kuukausi cd-kokoelman kartuttamisen.
 
Älä pelkää, ei ne tule. Minä päivitin joskus kymmenisen vuotta sitten kerralla koko kataloogin cd-muotoon ja samalla viikolla oli Ilta-Sanomissa uutinen, että remasterit julkaistaan muutaman kuukauden kuluttua. Eipä oo näkynyt...

Ei käy. Just aloitin vuodenvaihteessa yksi biitles per kuukausi cd-kokoelman kartuttamisen.
 
Hei, nou hätä, kymmenes vuodeshan se tekee vast 120 laatu ceedeetä ja hyvää harrastusta voi huoletta kiireettä edistää viel paaaljon pitemmänkin aikaa. :)

Muutenkin tuon ajan vinyylit ovat jämäkämpää tavaraa kuin nykyiset. Voi käyttää rannalla frisbeenä ja sen jälkeen kuunnella taas.
 
Niimpä, just senkin takia ne vähän ritisee kun ne pelaa hyvin vaikka ovat pyörineet pitkin rantoja tai lentäneet frisbiinä ikkunasta pihalle.(osa kyl on hajonnu pileitten tiimellyksessä)

Ja jälleen on ilmestymässä yksi the Beatles -tribuutti. Vuorossa on tällä kertaa sinänsä mainio poprock-yhtye the Smithereens, joka muistettaneen muun muassa hienosta "Strangers When We Meet" -ässäbiisistä. Nyt yhtyeeltä ilmestyy ei niin kovin mielikuvituksellisesti "Meet the Smithereens", jolla bändi soittaa jenkkimarkkinoille suunnatun "Meet the Beatles" -levyn alusta loppuun.
 
All Music Guidesta voi kurkata, mitä asiantuntijat ovat levystä mieltä:
 
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=10:r98uaknkrm3p

Eipä mulla oikeastaan muuta asiaa ole kuin että Real Love on erittäin hieno biisi. Yksi Johnin hienoimpia. Tulee kylmiä väreitä kun kuuntelee tuota laulamista, huhhuh.

Tässäpä muuten kertakaikkisen mainio kirja: Geoff Emerick: Here There And Everywhere.
Emerickhän oli Abbey Roadin studioinsinööri ja mukana kaikkien muiden Beatles-albumien äänityksissä paitsi Helpin ja Rubber Soulin. Sieltä löytyy vastaus mm. tällaiseen: Missä biisissä ja missä kohdassa ja miksi Paulin voi kuulla rykäisevän "Fucking hell"? Ja miksi se jätettiin levylle, tosin hyvin matalaksi miksattuna tietenkin?
Tai minkä biisin äänityksiin Lennon tuli mylväisten heti ovelta "I AM FUCKING STONED".
 
Tässä vain pari herkkupalaa kirjasta, se on niitä täynnä. Yksi parhaita Beatles-kirjoja, ja mä olen lukenut niitä aika paljon. Emerick ei suurentele omaa osuuttaan levyjen lopullisessa asussa, mutta kritisoi George Martinia aika rankasti.

Maaliskuun MOJO:ssa taas juttua Beatlesmaustehyllyn täytteeksi: http://www.mojo4music.com/newissue/ Mukana myös FREE CD! - SGT. PEPPER WITH A LITTLE HELP FROM HIS FRIENDS
The psychedelic materspiece re-recorded, starring Echo & The Bunnymen, Circulus, Fionn Regan, 747s & more
 
Haa, Bunnymenit lienevät mitä sopivin orkesteri koveroimaan sergeant pepperia. Vaan kun heillä ei ole enää omaa Ringoa, Pete de Freitasia.

Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta tuo Abbey Road juttu.
 
Voisi tuo MOJOn myös ostaa.

Tässäpä muuten kertakaikkisen mainio kirja: Geoff Emerick: Here There And Everywhere.
Emerickhän oli Abbey Roadin studioinsinööri ja mukana kaikkien muiden Beatles-albumien äänityksissä paitsi Helpin ja Rubber Soulin. Sieltä löytyy vastaus mm. tällaiseen: Missä biisissä ja missä kohdassa ja miksi Paulin voi kuulla rykäisevän "Fucking hell"? Ja miksi se jätettiin levylle, tosin hyvin matalaksi miksattuna tietenkin?
Tai minkä biisin äänityksiin Lennon tuli mylväisten heti ovelta "I AM FUCKING STONED".
 
Tässä vain pari herkkupalaa kirjasta, se on niitä täynnä. Yksi parhaita Beatles-kirjoja, ja mä olen lukenut niitä aika paljon. Emerick ei suurentele omaa osuuttaan levyjen lopullisessa asussa, mutta kritisoi George Martinia aika rankasti.
 
Hankitko muuten omaan kirjahyllyysi? Ainakaan pääkaupunkiseudun kirjastoista ei sitä löydy. Heitä pari Martin -kritiikkia tähän mausteeksi; Martin kun on ollut ikäänkuin koskematon tähän mennessä.

Hankitko muuten omaan kirjahyllyysi? Ainakaan pääkaupunkiseudun kirjastoista ei sitä löydy. Heitä pari Martin -kritiikkia tähän mausteeksi; Martin kun on ollut ikäänkuin koskematon tähän mennessä.
 
Itelle ostin joo, netistä, olisiko ollut Amazon. Sitä Martin-kritiikkiä on siellä täällä siroteltuna, mutta tässä näyte herran henk.koht. ominaisuuksiin kohdistuvasta. Juuri ennen tätä katkelmaa Emerick kertoo, miten Beatlesit joskus käyttäytyivät ikäänkuin olisivat omistaneet koko studion
"Given his status and experience, it would have been reasonable to expect that at some stage George Martin would have taken a stand, but he never did. He never confronted the Beatles about their bad attitude or he lack of respect they gave the EMI staff; he never pointed out the way we were sacrificing our personal lives and constantly coming up with innovations for them; he never made the case that we were there to help them, that we were with them, not against them. In short, George never tried to instill a sense of camaraderie, a sense of teamwork. To be blunt about it, he never displayed the right kind of leadership skills.
The reason, I think, is that he simply didn't want to give us any credit. Whether it was because of ego or insecurity, he didn't want the Beatles to get the impression that we were doing anything special. He wanted them to believe that only he was indispensable, that he was pulling the strings and we were just doing what he told us to do. On the rare instances when journalists were invited to come into the control room to observe the Beatles at work or take some photographs, George would clear the room - he'd tell us all to take a break until the visitors had left. He wanted the spotlight to shine on him alone. He knew that if we were sitting there, he would have to explain our role, and that would take some of the attention away from him."
 
Ja tietenkin totuudet ovat aina subjektiivisia vai mitä. Ken Scott, joka oli myös Abbey Roadilla töissä siihen aikaan, muistaa joitakin asioita eri tavalla kuin Emerick:
 
http://www.macca-central.com/macca-news/morenews.php?id=2100
 
Oli miten oli, Emerickin kuvaukset esim. Ballad of John and Yoko- ja Because-sessioista lähes nostavat tipan linssiin Beatles-friikille.

Vaikuttaa kyllä aika mielenkiintoiselta.. Pitää yrittää hommata itsellekin.
 
Oli miten oli, Emerickin kuvaukset esim. Ballad of John and Yoko- ja Because-sessioista lähes nostavat tipan linssiin Beatles-friikille.
 
Mutta sitä odotellessa kerro nyt nuokin tarinat? :)

Tässä muuten teknisestä puolesta kiinnostuneille todella kaikenkattava teos:
 
http://www.recordingthebeatles.com/

Wikipedian mukaan voimme jäädä odottelemaan myös tätä: "Norman Smith is writing a book, his memoirs, entitled "John Lennon Called Me Normal," which is due to appear in early 2007"
 
Miten olisi vielä:
Ravi Shankarin "George Harrison Called Me Master"
 
Keith Moonin (postuumisti) "Richard Starkey called me a drunk"
 
Allen Kleinin "Paul McCarney called me with ugly words"
 
Yoko Onon "They didn't call me at all"