Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tää on teoriapalsta:-)
 
...ja miten se nyt meni, teoria on käytännön analysointia...eiku ?:)

No joo, todellisessa elämässä en oo tarvinnut kuin sus4 sointua.
Mutta ainakaan jatsissa sen ei tarvitse välttämättä purkautua mihinkään
(Vide Hancock "Maiden Voyage")
 
Joo ei sellaisenaan tarvitsekaan, mutta sama pidätys-purkaus -ilmiö tulee hieman eri tasolla. Kyse on kuitenkin jännitteen luomisesta ja sen purkamisesta ja tätähän voi tehdä monella tapaa, rytmisestikin. Kyllä ne sus-soinnutkin lopulta puretaan, vaikkei välttämättä peruskolmisointuihin niin muihin tai vaikkapa toisiin sus-sointuihin. Voihan esimerkiksi "so what" biisiä ajatella: d-doorinen osa = toonika ja eb-doorinen = dominantti, 16 tahtia toonikaa, 8 dominanttia joka purkautuu takaisin toonikaan 8 tahtia. Pidätys-purkaus.
 
...joku muu saa jatkaa aiheesta eksymistä:)

Joo ei sellaisenaan tarvitsekaan, mutta sama pidätys-purkaus -ilmiö tulee hieman eri tasolla. Kyse on kuitenkin jännitteen luomisesta ja sen purkamisesta ja tätähän voi tehdä monella tapaa, rytmisestikin. Kyllä ne sus-soinnutkin lopulta puretaan, vaikkei välttämättä peruskolmisointuihin niin muihin tai vaikkapa toisiin sus-sointuihin. Voihan esimerkiksi "so what" biisiä ajatella: d-doorinen osa = toonika ja eb-doorinen = dominantti, 16 tahtia toonikaa, 8 dominanttia joka purkautuu takaisin toonikaan 8 tahtia. Pidätys-purkaus.
 
...joku muu saa jatkaa aiheesta eksymistä:)
 
1. Eiköhän säikeen aloittaja ole jo saanut vastauksen kahteen sointuunsa?
 
2. Maiden Voyage: D9sus-F9sus-D9sus-F9sus-Eb9sus-Dbm13-D9sus-F9sus. Mihis se jännite purkautuu?

Mun mielestä nyt ollaan vähän metsässä. En näe mitään järkeä siinä, että aletaan klassisen musiikin äänenkuljetuksen säännöilla tutkimaan kevyen musiikin sointumerkkejä. Se ei ole millään tavalla tarkoituksenmukaista. Kevyessä musiikissa ei ole tapana merkitä kaikkia purkauksia nuotteihin saati sointumerkkeihin, koska se ei juurikaan palvele käytäntöä.
 
Ei kevyessä musassa eikä varsinkaan reaalisointumerkeissä mitään sus6 tai sus9 merkintöjä käytetä. Ainoa yksittäisen äänen pidätys joka yleensä merkitään on sus4, vähän harvemmin myös sus2:sta näkee. Klassista musaa ei taas yleensäkään kirjoiteta muistiin millään reaalisointumerkeillä, vaan nuotteihin. Nuoteista on helppo lähteä analysoimaan purkauksia, mutta niiden merkitseminen reaalisointuina olisi aivan mahdotonta. Se olisi myös tarpeetonta, koska kevyessä musiikissa todella harvoin edellytetään yhtä johdonmukaista äänenkuljetusta kuin perinteisemmässä klassisessa, ja soittajille annetaan enemmän vapauksia soittaa miten haluavat.
 
Ts. tää ongelma jota nyt pohditte, on aika tekemällä tehty ongelma, johon käytännössä tuskin ikinä törmää.

Ai, kun oot noin viisas, mitkä sävelet sun mielestä kuuluu sus6 sointuun?
 
Ei sellasta olekaan. Oikea merkintätapa olisi sus2add6 tai sus4add6. Ja siihen kuuluu siis perusääni, kvintti korvataan sekstillä ja terssi tilanteen mukaan joko sekuntilla tai kvartilla.

Ei sellasta olekaan. Oikea merkintätapa olisi sus2add6 tai sus4add6. Ja siihen kuuluu siis perusääni, kvintti korvataan sekstillä ja terssi tilanteen mukaan joko sekuntilla tai kvartilla.
 
"Add" merkintänä tarkoittaa, että jokin ääni lisätään, ei pidätetä. Jos haluaa välttämättä merkitä pidäyksen, pitää käyttää sussaa (suspended = pidätetty).

2. Maiden Voyage: D9sus-F9sus-D9sus-F9sus-Eb9sus-Dbm13-D9sus-F9sus. Mihis se jännite purkautuu?
 
D9sus-sointuun tietty.

Ei sellasta olekaan. Oikea merkintätapa olisi sus2add6 tai sus4add6. Ja siihen kuuluu siis perusääni, kvintti korvataan sekstillä ja terssi tilanteen mukaan joko sekuntilla tai kvartilla.
 
Muut sentään tietää missä mennään mutta sä oot täysin eksyksissä!
Sus6 sointu on olemassa ja C-duurissa se sisältää sävelet C-E-A ja klassisen teorian mukaan se purkautuu C-sointuun, mutta muussa musassa se voi tehdä mitä tahansa, mutta terssin se sisältää.
 
Mee apukouluun ennen kuin alat proitten kanssa kinata!!!!

D9sus-sointuun tietty.
 
???? Ja mitä se F9sus sen jälkeen tekee?
 
Ilman jokeja: Periaatteessa musahan on jännitteen lisäämistä ja vähentämistä mutta tossa piisissä mun on vaikea löytää sitä?????
 
Ehkä pitää jäädä luokalle ja kerrata alkeet???

Mihis se jännite purkautuu?
 
Eihän tosiaan musiikin merkitseminen mitään yksiselitteistä ole. Esimerkiksi Karlheinz Stockhausen ei intuitiivisen musiikkinsa merkitsemiseen käyttänyt nuotteja tai reaalisointumerkkejä, vaan aforistisia lauseita. Musiikin merkitseminen on aina likiarvoista. Sen vuoksi:
 
Jos haluaa varmistaa, että soittaja soittaa varmasti halutut sävelet, on syytä luopua ajatuksesta ja muuttaa kalastajaerakoksi saimaaseen.
 
Ihminen ei mitenkään voi ilmaista itseään niin, että toinen voisi ymmärtää mitä tarkoitat. Puhumattakaan kun sitä ilmaisua aletaan nuoteiksi tai vielä epätarkemmiksi reaalisointumerkeiksi pelkistää...

Esimerkiksi Karlheinz Stockhausen ei intuitiivisen musiikkinsa merkitsemiseen käyttänyt nuotteja tai reaalisointumerkkejä, vaan aforistisia lauseita. Musiikin merkitseminen on aina likiarvoista.
 
Oonko mä nyt ihan erehtynyt, mutta mä kun luulin että Stockhausen sävelsi musiikkinsa matemaattisten kaavojen avulla.?

baron:
 
Puhutko sä nyt kevyestä musasta vai klassisesta? Alunperin oli puhe kevyestä musasta, ja kevyessä musassa ei mitään sus6-merkintöjä käytetä. Kevyessä musassa ja klassisessa musassa on vähän eri säännöt, ja musta on aivan tarpeetonta lähteä etsimään kevyen musiikin harmonioihin selitystä klassisesta teoriasta.
 
Eihän sen 9sus-soinnun tarvitse purkautua mihinkään. Kevyessä musiikissa kun ei päde klassisen musiikin äänenkuljetussäännöt, eikä aina tarvitse mennä kaavojen mukaan.

Oonko mä nyt ihan erehtynyt, mutta mä kun luulin että Stockhausen sävelsi musiikkinsa matemaattisten kaavojen avulla.?
 
Käsittääkseni yksikään säveltäjä ei ole pelkästään matemaattisilla kaavoilla kaikkia teoksiaan säveltänyt. Stockhausen käytti myös matemaattisia kaavoja, varsinkin aikaisissa pianokappaleissaan (klavierstücke). Mutta esimerkiksi jo kymmenes pianokappale on momentform (muodoltaan avoin) ja koostuu laajoista sarjallisista kentistä eikä ole pistesarjallista musiikkia.
 
Esimerkiksi hänen teoksensa "Aus den sieben tagen" on intuitiivista musiikkia, eikä perustu sarjallisille kaavoille. Stockhausen oli hyvin filosofinen, voisi jopa sanoa että Zeniläinen ja se heijastuu hänen musiikkiinsa, juurikin musiikin meditatiivisuutena.

Tähdennettäköön sen verran että oli tarkoitus viitata vain tuohon notaation epämääräisyyteen, ja ettei ole sellaista järjestelmää jolla pystyisi aukottomasti kaiken selittämään. Olen Kimurant1n kanssa hyvin samoilla linjoilla.

baron:
 
Puhutko sä nyt kevyestä musasta vai klassisesta?
 
Mitä mä oon lukenut Salmenhaaraa, Backlundia, (kuka se nyt kirjoittikaan jatsin harmoniasta, joku Tabell?) Hovia niin ei kai siinä mitään periaatteellista eroa oo??
Mozart ja Bach keksi vaan asiat parisataa vuotta aiemmin kuin kevyt musa?

Mitä mä oon lukenut Salmenhaaraa, Backlundia, (kuka se nyt kirjoittikaan jatsin harmoniasta, joku Tabell?) Hovia niin ei kai siinä mitään periaatteellista eroa oo??
 
Kyllä siinä on yksi perustava ero - tulkinnan vapaus. Klassiset biisit on useimmiten täysin läpi sävellettyjä, kun taas kevyessä musassa esittäjä voi muokata sävellystä muutenkin kuin fraseerauksen avulla.
 
Minkä takia jotain poppibiisiä tai modaalista jazz-kipaletta pitäisi lähteä selittämään tällä tavalla mitä aiemmin ketjussa on yritetty? Mitä ihmeen järkeä on yrittääkään merkitä reaalisoinnuilla jokaista pidätystä ja purkua joka kappaleessa on? Sehän on aivan mahdotonta. Jos ne haluaa vältämättä merkitä, on paljon järkevämpää kirjoittaa se nuoteiksi.
 
Myöskin jos tutkit (ja mä veikkaan että olet tutkinutkin :-D) kevyen musan sävellyksiä, olet varmasti huomannut, ettei läheskään kaikki mene klassisen teorian sääntöjen mukaan. Esimerkiksi käy erittäin hyvin yllä mainitsemasi sus-harmonia, joka päättyy pidätettyyn sointuun jota ei pureta.
 
E: Tabell kirjoitti kirjan "Jazzmusiikin harmonia", jonka olen lukenut. Ihan hyvä kirja, jota ei kylläkään ihan umpimetsästä kannata lähteä lukemaan. :-)

Myöskin jos tutkit (ja mä veikkaan että olet tutkinutkin :-D) kevyen musan sävellyksiä, olet varmasti huomannut, ettei läheskään kaikki mene klassisen teorian sääntöjen mukaan. Esimerkiksi käy erittäin hyvin yllä mainitsemasi sus-harmonia, joka päättyy pidätettyyn sointuun jota ei pureta.
 
Kuten jo kirjoitin pidätys-purkaus ilmiö ei tarvitse tarkoittaa tiukasti perus äänenkuljetukseen liittyviä asioita. Niinkuin elämässä yleensäkin vastakohdat vahvistavat, samaa ajatusta on käytetty musiikissa iät ajat. Menee vielä enemmän aiheen ohi, mutta ainakin mietittävää aiheessa riittää.
 
Maiden Voyagen tapaisissa biiseissä taas palikat ovat vaan vähän erilaiset (tonaaliseen musaan verrattuna), mutta ei se silti poista sitä etteikö vastaavaa ilmiötä tapahtuisi, vain eri tasolla. Myöskin tuossa tapauksessa totuttu tahtimäärä antaa toonikan tuntua sille kierron ekalle sus-soinnulle ja tätä rikkomalla myös voi helposti antaa taas astetta hankalamman tilanteen yrittää nimetä mahdollinen "toonika". Vaikkapa
 
||: Dsus9 | Fsus9 | Ebsus9 :||
mutta alleviivataan kuitenkin neljällä jaollisia tahteja
||Dsus9-Fsus9-Ebsus9-Dsus9||Fsus9-Ebsus9-Dsus9-Fsus9||Ebsus9-jne..
 
Lisäksi aloittelevammat soittajat monesti pyörivät tuollaisissa modaalisissa biiseissä "sen hetken moodin" ympärillä, unohtaen kokonaan tuon perusilmiön. Jos modaalisessa musiikissa kaikki asteikon äänet ovat tasavertaisia, niin yksi tapa luoda jännitettä on poiketa jonnekin muualle välillä. Yksinkertaisuudessaan vaikkapa yksi fraasi samankaltaisesta moodista mutta puolisävelaskelta ylempää/alempaa, jonka jälkeen fraasi takaisin alkuperäiseen. Pidätys-purkaus.

Jos nyt mennään jatsiin tai mihin tahansa musiikkiin, jossa saa/voi/pitää improvisoida niin yksinkertainen tapa jännitteen lisäämiseen/vähentämiseen on käyttää soinnulle kaukaista/läheistä asteikkoa.
 
Kun mä luin Salmenhaaran sointuoppia, sen esimerkit oli jostain Bachista/Mozartista mutta ihan samat ilmiöt kuin jossain jazz-teoriakirjassa.

Kun mä luin Salmenhaaran sointuoppia, sen esimerkit oli jostain Bachista/Mozartista mutta ihan samat ilmiöt kuin jossain jazz-teoriakirjassa.
 
Varmasti on samat ilmiöt. Mä en kuitenkaan väitä sen ilmiön analysoinnin olevan mahdotonta. Tarkoitan, ettei se ole kevyen musiikin puolella millään tavalla tarkoituksenmukaista, varsinkaan yrittää kirjoittaa sitä reaalisiontuina lapulle.
 
Mikä tuon Salmenhaaran kirjan nimi muuten on?