 Musta Arkipyhä
18.01.2007 15:13:04 (muokattu 18.01.2007 15:13:49) | |
|---|
Nyt alkaa aueta tuo Relayer.Fuusiosävyineen hyvä lätty.Vaatii oikean asenteen: Kun keskittyy siihen soitannolliseen ilotulitukseen ja kierojen rakenteiden hahmottamiseen niin tuosta saa pirusti irti.Moraz on moog-soundeineen varsin mainio.Muutenkin ukon ote on enemmän fuusiojaskaan kallellaan mikä ei ole lainkaan paha asia.
Tuli muuten mieleen ,että Howe on karmeasoundisimpia huippukitaristeja :-) "Jos Jumala olisi halunnut meidän kuuntelevan stereomusiikkia hän olisi antanut meille kaksi korvaa" (Pastori,Tankki Täyteen) |
 Progressor
18.01.2007 15:53:11 | |
|---|
Tuli muuten mieleen ,että Howe on karmeasoundisimpia huippukitaristeja :-)
Howe kuulostaa vallan mainiolta, kunhan vain tajuaa pysytellä erossa särösoundeista. Aina ei ole valitettavasti tajunnut. Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään.
S.M.A.K. |
Howe ilmeisesti tykkää siitä, että hänen soittonsa kuuluu selvästi ja kauhealla treblekirsku-soundillahan se kyllä kuuluu... |
Musta Arkipyhä
19.01.2007 08:53:25 | |
|---|
Howe kuulostaa vallan mainiolta, kunhan vain tajuaa pysytellä erossa särösoundeista. Aina ei ole valitettavasti tajunnut.
Lähinnä tuli mieleen Sound Chaserin soolo ja Going for the one -levyltä Parallels(?) -biisin soolo.Kitara kyllä erottuu :-)
Toisaalta:Howella on kyllä hyvinkin tunnistettava soundi. "Jos Jumala olisi halunnut meidän kuuntelevan stereomusiikkia hän olisi antanut meille kaksi korvaa" (Pastori,Tankki Täyteen) |
 Regalis Apertura
19.01.2007 21:15:29 | |
|---|
Minusta tuo Howen soundi on persoonallinen (Yesin tyyliin sopiva) ja lähestulkoon aina heti tunnistettavissa. Ei välttämättä huono asia moneen muuhun progekitaristiin verrattuna (vrt. Gilmour, Hackett esim.)... |
 Jamminen
20.01.2007 01:29:51 | |
|---|
Howen "saundi" (miten määritelläänkään) on loistava. South side of the sky, anyone? Maybe nothing matters anyway... |
 Mikko_L
20.01.2007 21:50:03 | |
|---|
Minusta tuo Howen soundi on persoonallinen (Yesin tyyliin sopiva) ja lähestulkoon aina heti tunnistettavissa. Ei välttämättä huono asia moneen muuhun progekitaristiin verrattuna (vrt. Gilmour, Hackett esim.)...
Menee jo offtopiciksi mutta ettäkö noilla kahdella olisi 'ei-tunnistettava' soundi? No joo, onhan Howen soundi aika jazzahtava ja siksi erottuu.
-Mikko |
 Tohtori Flang
21.01.2007 21:59:42 | |
|---|
Jos Yes-soittajien soundeista puhutaan, niin Squiren bassosoundi tai Brufordin virveli tuskin läpäisisivät keskiverto-iskelmätuottajan seulaa...
Enkä ole ihan varma, pääsisikö Jon Anderssonin äänellä varustettu mies laulamaan tuhtia kellarirokkia. "Teeskentelin monta vuotta pitäväni jazzista. Maksoin kovan hinnan." -Lemmy |
Musta Arkipyhä
22.01.2007 08:58:52 | |
|---|
Howen "saundi" (miten määritelläänkään) on loistava. South side of the sky, anyone?
No "hyvä soundihan" on -ainakin minusta- paljolti mielipidekysymys.Itse ajattelen niin ,että esmes Rabinin soundi oli lähempänä sellaista ns."hyvää soundi-ihannetta" kuin Howen.Toisaalta se taas ei ollut lähimainkaan niin omintakeinen ja mielestäni Yesistä ikäänkuin "puuttui pala" ilman tuota Howen tunnistettavaa soundia.Squiren ja Howen persoonallinen soundimaailma yhdessä Andersonin tunnistettavan äänen kanssa on minusta Yesin perusta. "Jos Jumala olisi halunnut meidän kuuntelevan stereomusiikkia hän olisi antanut meille kaksi korvaa" (Pastori,Tankki Täyteen) |
Aivokalvo
24.01.2007 10:00:25 | |
|---|
Ja onhan Wakeman yhtä lailla käyttänyt aivan hirveitäkin saundeja, esimerkiksi Hammond-urkuun on hyvin harvoin laittanut leslietä. Going For The One on kuitenkin ehdottomasti parassaundisinta Yesiä, esim Wondrous Storiesissa moogit ja akustiset kitarat ovat taivaalliset. Ja Awakenin kirkkourut tietysti! "Lähellä reunaa, varrella virran" |
 2541
24.01.2007 11:29:22 | |
|---|
Ja onhan Wakeman yhtä lailla käyttänyt aivan hirveitäkin saundeja, esimerkiksi Hammond-urkuun on hyvin harvoin laittanut leslietä.
Tuota olen usein pähkäillyt. Olikohan mies vaan liian laiska, vaikka roudarithan senkin olisivat keikoilla hoitaneet. "Roundaboutin" studioversiossahan on aivan mahtava Hammond -soundi, mikä ei sitten liveversiossa kuulosta oikein miltään. Kayella oli sentään Hammond -soundit hanskassa. |
Musta Arkipyhä
24.01.2007 11:57:17 | |
|---|
Going For The One on kuitenkin ehdottomasti parassaundisinta Yesiä, esim Wondrous Storiesissa moogit ja akustiset kitarat ovat taivaalliset. Ja Awakenin kirkkourut tietysti!
Awakenin keskivaiheen "hämykohta" on aivan loistava.Mites tuossa Parallels -biisissä? Aika jyhkeältä kuulostaa urut jotka vetää sitä riffiä heti alkuun.Liekö siinäkin kirkkourut? Täytyy selata ton Going for the onen kansilehdyköitä. "Jos Jumala olisi halunnut meidän kuuntelevan stereomusiikkia hän olisi antanut meille kaksi korvaa" (Pastori,Tankki Täyteen) |
2541
24.01.2007 12:11:01 | |
|---|
Mites tuossa Parallels -biisissä? Aika jyhkeältä kuulostaa urut jotka vetää sitä riffiä heti alkuun.Liekö siinäkin kirkkourut?
Samat puhelinlinjaa pitkin nauhoitetut kirkkourut. |
 bedlam
24.01.2007 12:18:17 (muokattu 24.01.2007 12:19:10) | |
|---|
Going For The One on kuitenkin ehdottomasti parassaundisinta Yesiä
Pitääpä ottaa levy vuosien tauon jälkeen illalla kuunteluun, muistan nimittäin olleeni täysin päinvastaista mieltä tästä asiasta. Esim. nimikappaletta pidin sävellyksenä loistavana, mutta itse biisi oli hukutettu ja tukahdutettu kaamean ylitsepursuavan äänimaton alle. Kuulin muistaakseni ensin kosketinvolyymiltään hillitymmän liveversion, jonka jälkeen varsinainen studioversio lähinnä itketti. Se viimeksi nauraa joka hitaimmin ajattelee. |
Aivokalvo
24.01.2007 14:14:14 | |
|---|
Going For The One on muistaakseni vinyylinä ja CD:nä varsin erilaiset, ainakin joku remasteri poikkeaa alkuperäisestä. Hienompi kansi tekisi siitä kenties parhaan Yes-plätyn. Ja kuunnelkaapa laulukaikua esim Turn Of The Centuryssä, aivan loistava. "Lähellä reunaa, varrella virran" |
Musta Arkipyhä
24.01.2007 15:11:19 (muokattu 24.01.2007 15:13:28) | |
|---|
Going For The One on muistaakseni vinyylinä ja CD:nä varsin erilaiset, ainakin joku remasteri poikkeaa alkuperäisestä. Hienompi kansi tekisi siitä kenties parhaan Yes-plätyn. Ja kuunnelkaapa laulukaikua esim Turn Of The Centuryssä, aivan loistava.
Remastereita on ainakin kaksi: bonusbiiseillä varustettu on vuodelta 2003 eli uudempi.Vanhempi taitaa olla jostain 90-luvulta.En tiedä onko aiempia.Ostin taannoin tuon uudemman ja hyvältä tuo minun puukorvaan kuulostaa vaikka aiemmin koko levyä tuli karsastettua.Ne Parallelsin kirkkourut soundaa minusta hyvältä.Hyvä veto vetää se riffi niillä tavanomaisemman syntikkamaton sijaan.Turn of the century on taas biisinä aika rohkea veto: rummuton kahdeksan minuutin kieppeisiin yltävä "balladi".Jotenkin tuntuu ,että 70 -luvulla uskallettiin tehdä tuollaisia kokeiluja enemmän.
Tai sitten mä en ole kuullut niitä uudempia bändejä :-) "Jos Jumala olisi halunnut meidän kuuntelevan stereomusiikkia hän olisi antanut meille kaksi korvaa" (Pastori,Tankki Täyteen) |
cortti
24.01.2007 17:32:35 | |
|---|
Going For The One tuntuu olevan jossain määrin aliarvostettu Yes levy. Ei se samanlainen tajunnanräjäyttäjä kuin CTTE ole, mutta varsin hyvä albumi kokonaisuutena. Awaken on ehdottomasti Yessin parhaimpia kappaleita. Pääsee meikäläisen listoilla samaan kastiin kuin Gates ja CTTE.
Tulipa vertaisverkosta ladattua muutamia harvinaisempia Yes kappaleita, ja voi että mitä kaikkia aarteita maailmasta löytyy. Löysin pari vuotta sitten Arriving Ufon liveversion, joka oli konsertin avauskappale. Veikkasin Tormato kiertuetta. Yleisön huuto ja ne ukkosefektit olivat uskomattomia, toimi paljon paremmin kuin studioversio, joka sellaisenaan kuulostaa hieman lapselliselta. Oli hieno avaus. Toinen minkä löysin oli "Flight Jam" eli bändin jammailua. Kappale ei tosin miltään jammailulta kuulostanut vaan paremminkin jonkun pidemmän kappaleen avaukselta. Alkoi kauniin mystisellä pianosoololla. Harmi että en saanut ladattua kappaletta loppuun. Oli muistaakseni vuodelta 1977.
Äänenlaatu moisissa on normaalisti heikko, mutta ihan kuunneltavia molemmat olivat, etenkin Arriving Ufo laatu oli hyvä. Varmasti vastaavia aarteita löytyy lisää. Yes Saisi alkaa julkaista Official Bootlegejä, kun muusta toiminnasta ei ole kuulunut hyvään aikaan. The Word Is Live ilmeisesti julkaistiin juuri tähän tarkoitukseen, mutta loistavaa materiaalia löytyy varmasti paljon enemmän. Once a man, like the sea I raged,
Once a woman, like the earth I gave. |
bedlam
24.01.2007 18:52:16 (muokattu 24.01.2007 18:52:51) | |
|---|
Tuli tuossa virkistettyä muistia ja kuunneltua Going for the One-levyä, ikävä kyllä sama suorastaan migreenikohtauksen aiheuttava korvapiina kuulokkeista räjähti kuin aiemminkin. Nimibiisin steel-kitaran ja kosketin/efektihässäkän muodostama puuro sai pelkästään hermostumaan. En tiedä olisiko remaster-versiossa saatu soundikuvaa yhtään selkeytettyä, mutta vanhempia levyjä tällä viikolla kuunnelleena tuon levyn tuotantopolitiikka onnistui järkyttämään.
Ostinpas muuten vasta viime viikolla Close to the Edge-levyn, vaikka Fragile, GftO ja numerosarja ovat hyllystä löytyneet jo kymmenisen vuotta. Muistelen, että jossain vaiheessa Yesin sekä muiden aikalaisten progebändien tuotokset alkoivat kuulostaa omaan korvaan liikaa Spinal Tap-meiningille ja paria poikkeusta lukuunottamatta unohdin koko 70-luvun progeilun vuosiksi. Mutta CttE kuulostaa ihan järkyttävän hyvältä jo muutaman kuuntelun perusteella! Enempi avautumista useamman kuuntelun jälkeen. Se viimeksi nauraa joka hitaimmin ajattelee. |
Progressor
25.01.2007 22:43:43 | |
|---|
Tulinpa vain kertomaan, että Our Song on mielestäni hieno biisi. Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään.
S.M.A.K. |
bedlam
25.01.2007 23:00:48 | |
|---|
Tulinpa vain kertomaan, että Our Song on mielestäni hieno biisi.
Mä en pysty nykyään kuuntelemaan olleskaan. Alkaa liehuvat takatukat ja pinkit puvuntakit vilistä liikaa silmissä tuota levyä kuunnellessa. Se viimeksi nauraa joka hitaimmin ajattelee. |
