Kitarat: kitarakamat ›

No ainakin henk. koht olen huomannut Telecasterini soundin paranevan koko ajan. Onko se vaan sitten sitä, että siihen niin tottuu ajan myötä, en tiedä.

ei tosiaankaan tarvii mikään kultakorva et huomaa eron soittimien ikäerossa...samoin vahvareissakin, mielestäni.
mitä vanhempi sitä parempi=) no ei aina tietenkään mut useimmiten oon kyl tullut siihen tulokseen vertaillen esim kitaroita ja vahvareita.

Halvat Alnico-magneetit heikkenevät moninkertaisesti nopeammin kuin maametallimagneetit, mutta heikkeneminen noudattaa samaa kaava, eli on alussa nopeampaa, joten keinotekoisessa vanhentamisessa on järkeä.
 
50-luvun teknologialla tehty Alnico on todennäköisesti heikentynyt mikrofonin valmistuksen jälkeen niin paljon että tulos on kuultavissa, onko sillä mitään väliä on sitten aivan eri juttu - valmistutoleranssien aiheuttamat ero on todennäköisesti ollut eri mikkien välillä suurempi kuin heikkenemisen aiheuttaman muutoksen vaikutus.
 
Tässä on se weelien aikoinaan heittämä linkki:
http://www.billlawrence.com/Pages/Pickupology/magnets.htm
 
"Since the ‘50's, we use Alnico 5 magnets which lose, under normal conditions, less then half a percent per 100 years."
 
Puoli prosenttia on niin vähän, ettei sellaista eroa kuule edes äänenvoimakkuudessa kitaravermeillä kuunneltuna. Ja tuskinpa puolen prosentin heikkeneminen magneetin voimakkuudessa syö saamaa osuutta äänenvoimakkuudesta.
 
En minä jaksa tästä enää vääntää. Jos jollain nyt on jotain muuta, enemmän tai vähemmän tieteellistä todistusaineistoa asiasta, olen toki edelleen kiinnostunut aiheesta.
 
ed. Mutta en siis väitä, etteikö kitaramikrofonin soundi voisi aikojen saatossa muuttua - magneetin heikkenemisestä se ei kuitenkaan johdu.

En minä jaksa tästä enää vääntää. Jos jollain nyt on jotain muuta, enemmän tai vähemmän tieteellistä todistusaineistoa asiasta, olen toki edelleen kiinnostunut aiheesta.
 
Olen yrittänyt etsiä, mutta tuloksetta.
 
Kerran bongasin jonkun maininnan ranskalaisesta tutkimuksesta, jossa oli kitaristeista koottu raati, joka arvioi mikrofonien saundia, ja sitten näitä arvioita verrattiin mikrofonin fysikaalisiin ominaisuuksiin.
 
Valitettavasti en ko. tutkimusta ole mistään löytäny.
 
EDIT: Tutkimuksen tulos oli muistaakseni se, että mikrofonin tuottama harmoninen särö on suhteessa siihen kuinka hyvä saundi mikissä on.

Sitähän minäkin. Lämpökäsittely on vielä sen verran uusi juttu ja suomalainen keksintö, ettei asia ole vielä tuttu suuressa maailmassa. Tuotahan voisi pitää kilpailuetuna suomalaisille kitaranvalmistajille niin kauan kuin muutkin keksivät asian.
 
Tuntuu tosiaan olevan jenkeille aika tuntematon asia. VSOP-kitarani pesee akustiselta soundiltaan lähes kaikki kokeilemani Fenderit- en tiedä sitten kuinka suuri osa lämpöpuulla on tässä.

Tuli mieleeni tuosta puun vanhenemisesta.Eikös voisi ajatella että puun "solut" pienenevät ,ns. kuivuvat, vielä kauan kitaran valmistuksen jälkeen.Näin sitten ajan myötä soundi muuttuu.Body on täynnä pieniä kaikukoppia. ;-) V***u-taidan olla vähän hakoteillä ;-P

Tuntuu tosiaan olevan jenkeille aika tuntematon asia. VSOP-kitarani pesee akustiselta soundiltaan lähes kaikki kokeilemani Fenderit- en tiedä sitten kuinka suuri osa lämpöpuulla on tässä.
 
Ei välttämättä pelkän lämpöpuun syy. ;) Tuo ilmiö on hauska, tai oikeastaan ärsyttävä, kun testailee käsintehtyjä kunnon skitaroita. Hauska se on silloin, kun on itse ostamassa semmoista, ärsyttävä se on sillon kun yrittää ostaa fenderiä.

Itseä on miellyttänyt vanhoissa kitaroissa ehkä selkeimmin se, että paljon käytetyt kitarat ovat jo valmiiksi vähän kuluneita ja särmät esimerkiksi otelaudan reunoissa ovat pyöristyneet mukavasti. Toisaalta tämä ei välttämättä liity soittimen ikään; samanlaista efektiähän saa tietysti tekemälläkin. Esimerkiksi meikäläisen Ruokangas Dukessa oli miellyttävän pehmeälinjaiset otelaudan ja kaulan reunukset jo valmiiksi.
 
Sitä en kyllä osaa mennä sanomaan, onko tuolla ikääntymisprosessilla miten suurta vaikutusta ääneen. Olen tavannut esimerkiksi hyvin soivia 70-80 -luvun stratoja, mutta taas samoilta vuosikymmeniltä samasta mallista sellaisia halkoja joita ei kovin mielellään soittaisi. Tuota vanhempiin kitaroihin en ole onnistunut pääsemään käsiksi. Eli yksilöitä on ollut molempiin suuntiin, eikä vanha ole aina osoittautunut suoraan tehtaalta kannettua selkeästi paremmaksi. Varmasti työn laadullakin on paljon tekemistä asiassa ja sillä onko soittimeen vain sattunut hyvät palikat.

Tuli mieleeni tuosta puun vanhenemisesta.Eikös voisi ajatella että puun "solut" pienenevät ,ns. kuivuvat, vielä kauan kitaran valmistuksen jälkeen.Näin sitten ajan myötä soundi muuttuu.Body on täynnä pieniä kaikukoppia. ;-) V***u-taidan olla vähän hakoteillä ;-P
 
Et taida olla. Ainakin tuota mieltä (noin pääpiirteittäin) tuntuvat olevan aika monet puun akustisiin ominaisuuksiin perehtyneet. Soluthan eivät sinänsä pienene mutta vesi häipyy ja puun solurakenteessa olevat lingniini (sidosaine), hartsit ja kivennäiset kiteytyvät/kovettuvat. Ilmeisesti myös öljyt "kuivuvat" ajan myötä, tähän joku kemiaa tunteva antakoon paremman selityksen.
 
Lämpökäsittelyssä tapahtuvat ilmiöt ovat samankaltaisia kuin ikääntymisen aiheuttamat, lukuunottamatta korkean lämpötilan kemiallisia ja fysikaalisia vaikutuksia (mm. heikentynyt taivutuslujuus). Mikroskoopilla tutkittaessa lämpökäsitelty puu on lähellä ikääntynyttä, muttei aivan samanlaista.
 
Lämpökäsitellyn puun kanssa on vain yksi ongelma. Kukaan ei tiedä miten se käyttäytyy ikääntyessään. Jos historiallisiin viuluihin perehtyneet ihmiset sanovat niiden menettävän akustiset ominaisuutensa, en muista tarkkaan mutta sanotaan vaikka kolmensadan vuoden kuluessa. Vanhimmat sähkökitarat ovat nyt pikkuisen yli keski-ikäisiä, joten tällaiset vuosimäärät voivat tuntua aika kaukaisilta. Lämpökäsittely on kuitenkin niin uusi keksintö, ettei kunnollista tutkimustietoa ole kuin muutaman vuoden ajalta.
 
Tämä ei silti tarkoita ettenkö kannattaisi puun lämpökäsittelyä. Sillä saadaan akustisten ominaisuuksien lisäksi monia muita hyviä puolia, kuten vakaus, vähentynyt kosteuseläminen sekä luonnollinen tuholaisten (!) kesto. Ei käy termiitit kitaran kimppuun.
 
Itse ainakin olisin kiinnostunut lämpökäsiteltyä puuta kokeilemaan, mutta tuota on hiukan huonosti saatavilla.

Itseä on miellyttänyt vanhoissa kitaroissa ehkä selkeimmin se, että paljon käytetyt kitarat ovat jo valmiiksi vähän kuluneita ja särmät esimerkiksi otelaudan reunoissa ovat pyöristyneet mukavasti. Toisaalta tämä ei välttämättä liity soittimen ikään; samanlaista efektiähän saa tietysti tekemälläkin. Esimerkiksi meikäläisen Ruokangas Dukessa oli miellyttävän pehmeälinjaiset otelaudan ja kaulan reunukset jo valmiiksi.
 
Mullakin on tullut sellainen ajatusmalli päähäni, ett vanhat/käytetyt kitarat on parempia, kun uudet vastaavat.
 
Kun menee vaikka johonki fazerille, missä on pitkä rivi uusia stratoja, niin niissä kaikissa tuntuu just sellanen tietynlainen "uutuuden jäykkyys"...ihan hinnasta riippumatta. Jotenkin on tullut vaan sellainen tuntu, ett kitara vaatii aikansa, enneku se asettuu "lestiiinsä";)

No ainakin henk. koht olen huomannut Telecasterini soundin paranevan koko ajan. Onko se vaan sitten sitä, että siihen niin tottuu ajan myötä, en tiedä.
 
Sama mun stratossa. Tosin luulen, että se johtuu enemmän siitä, että opin soittamaan ja tuntemaan omaani päivä päivältä paremmin, joten tiedän, että miten juuri tämä stratti soi hyvin. Marcus Miller selitti tällaista teoriaa riffissä ja mä uskoin.

Tuntuu tosiaan olevan jenkeille aika tuntematon asia. VSOP-kitarani pesee akustiselta soundiltaan lähes kaikki kokeilemani Fenderit- en tiedä sitten kuinka suuri osa lämpöpuulla on tässä.
 
No Jenkithän on tunnetusti aika itseriitoisia ja jopa xenofobisia mitä tulee näihin kitarajuttuihin. Eli että Made In America on se ainoa laadun merkki jaa muu maailma menee siihen yhteen halpis- ja kuriositeettilokeroon. Ja samoin tuntuu ajattelevan muukin maailma. Joskus ihmetyttää että tänne roudataan isolla rahalla tehdasvalmisteisia lankkuja rapakon takaa, kun samaan hintaan saisi käsintehdyn paikallisen.
 
No meni jo OT, joten jatketaan vielä vähän: itse olen päättänyt, että kun kamat menevät tässä kevään mittaan vaihtoon niin jenkit pitäköön rojunsa. Vahvari tulee Englannista ja soitin suomalaiselta käsityöläiseltä.

ja soitin suomalaiselta käsityöläiseltä.
 
Oikein, hallelujaa.