Yleistä keskustelua musiikista ›

PMMP.
 
Ja bändien luettelu on tylsää, vähän laajemmin: Aikoinaan olin hirveästi räppiä vastaan, mutta tuossa joku viikko sitten satuin kuulemaan Cypress Hilliä, ja sitten alkoikin innostus. Public Enemyä, Looptrooppia ja Cypress Hilliä on tullut nytten kuunneltua ahkerasti. Onneksi isoveli oli "vähän" paremmin tutustunut ko. musiikkityyliin, niin äkkiä sain levyjä käsiini. Olen rakastunut.

Aika paljonkin tulee mieleen. Oli aikoinaan aika pahoja antipatioita vaikka mitä kohtaan. Hauskimpana esimerkkinä tulee mieleen Tom Waits, joka oli melkoinen järkytys 15-16-vuotiaalle pojalle. Pyöräytin Rain Dogsin puoleenväliin ja olin aivan ihmeissäni, miten joku voi arvostaa sitä kolinaa ja korinaa. Sittemin Waits on noussut varmaan omaan Top 3 -artistien joukkoon.
 
Mieleen juolahtaa myös Beastie Boys, PMMP, New Order (kasaripop ja ne soundit, hyi hitto -> hieno kasaripop, hieno äänimaailma) ja Massive Attack. Teini-ikäiselle klassista rokkia ja progea kuuntelevalle kaiffarille oli muutenkin moni poikkeava juttu, kuten elektroninen musiikki ja punk, kirosana.

TikTak. Kuuntelin Ympyrää -levyn läpi ja pidin siitä.

Agents. Hyviä biisejä.

Pienenä vihasin REMmiä ja The Smithsiä ja enpä nyt uskonut Princeäkään koskaan kuuntelevani.

Mitään yksittäistä bändiä en jaksa mainita, vaan sanon että yleensäkin tällainen oikein brutaali death metal jytke ynnä black metal. Muutamam vuosi sitten en voinut oikein kuvitella pitäväni näitten genrejen edustajista, vaikka muusta metallista olen kauan pitänytkin. Onneksi tämäkin muutos on päässyt aikanaan tapahtumaan, muuten olisi jäänyt melkoinen läjä loistavia bändejä löytämättä.
 
Täysin sama homma. Muutama vuosi sitten "totuin" örinään/karjumiseen sun muuhun epäpuhtaaseen vokalisointiin ja blastbeateihin ja siitä se ajatus sitten lähti. Nykyään suosikeista löytyy jos minkälaista meteliä ja paisketta. Vastapainoksi sitten Tiktak ja PMMP, jotka ei varmasti yläasteen Metallica-aikoina olisi uponneet. Eikä Tiktak uponnutkaan. Toisaalta Tiktakin meno on muuttunut vähän niistä alkuvuosista.

Tässä eräänä päivänä kuulin sattumalta radiosta Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -orkesterin Älä mee -kappaleen. Täytyy sanoa että onneksi kuuntelin radiota sillä hetkellä, yleensä kun en sitä kuuntele. Hemmetin hyvä biisi, pitäisi saada vain koko levy jostain käsiin.
 
Vähän samanlainen tilanne oli kun kuulin tämän Illin "Kentsun" :) uuden biisin, nimeä en muista. Vaikutti vallan mainiolta biisiltä siihen nähden mitä yleensä vastaavat artistit suoltavat harmiksemme. Myös siinä Punaista -biisissä on jotenkin mielenkiintoinen ja omaan korvaan hyvältä kuulostava kertsi, muusta biisistä en niinkään pidä.
 
Tuollaista...

Moonsorrow - joskus kuulosti täydeltä paskalta mutta nyt on erittäin hienoa musiikkia.

Minullakin tällainen bändi oli PMMP. Rusketusraidat kuuliessani ajattelin, etten halua kuulla yhtäkään tulevista kappaleista. Kovempien käsien ilmestyessä kuulin hehkutusta niin monelta suunnalta, että levyyn oli pakko tutustua - sillä seurauksella, että koukkuun jäin.

Yes
 
Joskus nuorempana kuulin joitain kappaleita ja ajattelin, että tällaista en kyllä tule koskaan kuuntelemaan.

Itse tykkäilin silloin aikoinaan kyllä Rusketusraidoista, mutta ei sitä kappaletta enää jaksa. Kovemmat kädet -levyä kylläkin.
 
Moonsorrowin "Pakanajuhlaa" pidin joskus jonain ultimaattisena huonoutena, mutta myöhemmin siitä tuli yksi kovimmista kappaleista. Enpä oikein mitään muutakaan rankenpaa/brutaalimpaa metallia olisi uskonut kykeneväni kuuntelemaan vaan niinpä muuttuivat nekin ajatukset.

TikTak. Kuuntelin Ympyrää -levyn läpi ja pidin siitä.
 
Komp. Muutama keikka niiden kans, niin jopa muuttui käsitykset.

Korn ja Rage Against The Machine. Joskus vuonna 99 noille naureskeltiin kaverin kanssa että ei vittu mitä paskaa, kitarariffit pelkkää ininää yms. Noh nyt löytyy hyllystä molempien bändien levyjä joten kummasti se mieli muuttuu, tosin ei nuo vieläkään mitään kovimpia suosikkejani ole mutta kuitenkin.
Niin ja jos joku olisi miulle sanonut vuonna 97 että kymmenen vuoden päästä ostelen jotain hiphop-levyjä olisin luultavasti kuollut nauruun. Kumma kun silloin piti olla hirveän TRUU ettei mitään muuta kuin rokkia tai metallia voinut kuunnella, no mie olin sillon vielä niiiiiin nuori..

No mulla oikeastaan vaihtu koko musiikkityyli, mitä en ikämaailmassa olisi vapaaehtoisesti kuunnellut.
Yläasteella teiniaikoina olin täysi metalhead, mitä raskaampaa, sitä parempaa. :) Ja haukuin rokkia ja sen kuuntelijoita, no lähinnä vitsillä. Mutta siis rock'n'roll oli jotakin kauheinta.
Sittemmin näin Pink Floyd The Wallin telkusta ja siitä se lähti. Progemieheksi siirryttiin siitä. Ei etteikö hevi enään soisi, soi hyvinkin. Mutta satunnaisesti lähinnä.

Radiohead. Joskus nöösinä katselin Jyrkiä koulun jälkeen, jossa näyttivät Paranoid Android -videon. Se aiheutti suuren suuren hylkimisreaktion minussa. Ajattelin, etten voisi ikinä kuunnella mitään vastaavaa. Viitisen vuotta myöhemmin kyseisestä bändistä tuli itselleni ehkä tärkein koskaan ja tuotanto löysi tiensä levyhyllyyni. Niin ne vaan makutottumukset muuttuvat, vaikka toisaalta ymmärtäähän sen, ettei 13-vuotiaana välttämättä kolahda musiikki, josta puuttuu se hittikertosäerenkutus. Varsinkin jos sattui kuuntelemaan samoihin aikoihin jotain sellaisia huippubändejä, kuin Aqua tai Solid Base.

Converge ja vastaavat möykkääjät kuulostivat käsittämättömältä meteliltä kun niitä kavereilla kuulin. Tarkemman kuuntelun alla kuitenkin paljastui, että siinä musiikissa oli muitakin arvoja kuin vain metelöinti. Muutenkin nuo modernin hardcoren jutut ovat muuttuneet vastenmielisestä kiinnostaviksi pikkuhiljaa mulla.

Teräsbetoni. Nykyäänhän sitä kuuntelee ihan mielellään. Alkuun se vaikutti vaan huonolta vitsiltä, mutta onhan niillä hyviä melodioita.

Kuten monella muullakin, PMMP ei Ruksetusraidat albumillaan säväyttänyt tippaakaan, mutta nykyäänhän tuo menee.
 
Itse olin nuorempana todella kriittinen kaikkea musiikkia kohtaan, ehkä karmeimpana pidin abbaa, mutta perkele. Siinähän on nerollisia sävellyksiä.
 
Eikä sitä ihan tenavana voinut kuvitella, että Ultra Bra yhtye kolahtaisi näinkin kovaa, mitä se nykyään kolautta.
 
Ja oikeastaan kaikkia suomalaisia bändejä, missä näkyy mm. Risto Asikaisen kämmenpohja, on tullut kuunneltua eri valossa, ehkä jopa hieman tarkkailevassa mielessä. Nerohan se jätkä on.

Ja oikeastaan kaikkia suomalaisia bändejä, missä näkyy mm. Risto Asikaisen kämmenpohja, on tullut kuunneltua eri valossa, ehkä jopa hieman tarkkailevassa mielessä. Nerohan se jätkä on.
Päivän paras huuli :) Kiitos siitä!