Aloittelijat ›

Näin pimeinä iltoina olen yrittänyt saada jotain selkeyttä moodeihin, mutta jotain ei tunnu menevän päähän. Haulla etsiessäni huomasin tämän olevan aika yleistä..mutta en löytäny niin suoria vastauksia omiin pulmiini, että nämä olisin tajunnut. Eli anteeksi tämä saman asian jauhaminen. Sekä pahoittelut otsikosta jos joillekkin sydänsuruja aiheuttaa, olin luovalla tuulella sekä tuo on opettavainen otsikko :)
 
1. Mistä sen nyt tietää mitä moodia voi milloinkin soittaa. Moodi sisältää samat äänet kuin sointu/soinnut joita sointukierrosani käytän? Mutta eikös c-duurin kaikissa moodeissa toistu juurikin samat äänet eli mitä helvettiä :D (pahasti pihalla)
 
2. Olen kuullut sanottavan, että tietty moodi tuo tiettyä tunnelmaa..Mistäs tämä voi johtua kun edelleen samat äänet, mutta juurisävelenä eri sävel. (tai miksi joku moodi kuulostaa niin huonolta)
 
3. Ja edellisiä kirjoittaessa tuli aiheen sivusta lisäkysymys eli kuinka paljon sointukierto rajoittaa käytettävissä olevia säveliä melodioissani jos näin karkeasti nyt ajatellaan kirjan mukaisesti..voihan tietysi mitä vain käyttää jos haluaa en sitä.
 
äh onkohan näissä mitään järkeä..no mutta kiitos jos jaksatte yrittää!

Vastaan nyt nopeasti. Jos jaksan / viitsin, niin voisin huomenissa laittaa jonkun pikkumelodian selventämään asiaa.
 
Nuo moodit ovat varsin yksinkertainen juttu kun ne vaan sisäistää. Siis kyse on todellakin vain siitä, että esimerkiksi se perus duuriskaala alkaakin eri sävelestä kuin normaalisti.
 
Meillä on vaikkapa sointukulkuna Dm / C / Dm / c
 
Perinteisesti tuollaisen päälle kun soitetaan jonkinlainen melodia, alkaa se D-nuotilla. Vaikkapa näin.

  Dm            C            Dm  
E-------------------------------------
B-------------------------------------
G-------------------------------------
D-------------------------------------
A-5--7-8--7-5--3---1-3-1--3--5-jne----
E-------------------------------------

Jos saman sointukulun päälle soittaa vaikka tälläisen alla olevan jutun, niin kyse onkin sitten jo "moodisoitosta". Noiden moodien nimistä ei kannata niin välittää, ne on kaikki sitä samaa skaalaa, nimi määräytyy sen mukaan, mistä kohtaa sitä peruskaala aloitetaan hinkkaamaan. Näin simppelisti mä olen nämä käsittänyt, vaikka teoriatunneilla olenkin istunut.

  Dm             C            Dm  
E-------------------------------------
B-------------------------------------
G-------------------------------------
D-7--8-10--8-7--5--3-5-3--5--7--------
A-------------------------------------
E-------------------------------------

Kannattaa myös kokeilla sellaista lähestymistapaa, ettet yritä soittaa jotain tiettyä "moodia" eri sointujen päälle, vaan laitat esimerkiksi kiipparista tulemaan jonkun soinnun ja soittelet sen päälle niitä eri moodeja. Kuuntelet ja ihmettelet niiden eroja. Tälleen huomaa vähän miten se tunnelma tai fiilis, kuten nimikin ennustaa, vaihtuu moodista toiseen.

Soita kaikki moodit C:stä alkaen:
(C-jooninen, C-doorinen etc)
 
Etköhän jonkun eron huomaa.

Otsikko oli mitä nokkelin.
 
Moodi sisältää samat äänet kuin sointu/soinnut joita sointukierrosani käytän? Mutta eikös c-duurin kaikissa moodeissa toistu juurikin samat äänet eli mitä helvettiä :D
 
C-duurisoinnussa on C, E ja G. Se jättää jäljelle vielä yhdeksän säveltä, joita soittaa tai olla soittamatta.
 
2. Olen kuullut sanottavan, että tietty moodi tuo tiettyä tunnelmaa..Mistäs tämä voi johtua kun edelleen samat äänet, mutta juurisävelenä eri sävel. (tai miksi joku moodi kuulostaa niin huonolta)
 
Ei. Olet toki oppinut että C-jooninen = D-doorinen = E-fryyginen jne moodien intervallirakennetta ja järjestystä hahmottaaksesi, mutta koska ne nimenomaan ovat samoja ja käsittelevät samoja säveliä, sävy ei toki muutu mihinkään. Sen sijaan eri moodit samasta perussävelestä alkaen...
 
Hakkaa taustakompiksi pelkkää Dm7-sointua riittävän pitkän aikaa ja kokeile sitten miltä sen päällä kuulostaa D-molli. Entä D-doorinen? Entä D-fryyginen? Siinä sävyjä. Toisena harjoitteena vapaavalintainen duurisointu ja sen päälle duuri, lyydinen ja miksolyydinen moodi. Siinä lisää sävyjä.
 
3. Ja edellisiä kirjoittaessa tuli aiheen sivusta lisäkysymys eli kuinka paljon sointukierto rajoittaa käytettävissä olevia säveliä melodioissani jos näin karkeasti nyt ajatellaan kirjan mukaisesti..voihan tietysi mitä vain käyttää jos haluaa en sitä.
 
Sointukierto on yleensä sidonnainen sävellajiin ja sävellajituntuman ylläpitämistä varten eräät sävelet ovat suositeltavampia kuin toiset. Sointusävelet ovat aina käyttökelpoisia, varsinkin painollisilla iskuilla.

Hauska otsikko! :)
 
Nahkiksen ja Baronin viesteillä tämä mysteeri varmaan jo selvisikin...

Nahkiksen ja Baronin viesteillä tämä mysteeri varmaan jo selvisikin...
 
Toivottavasti. Tässä kun rupesin asiaa pyörittelemään, totesin itsekseni, että tuo meikäläisen kirjoitus aiheesta ei kyllä sittenkään ihan naulan kantaan osunut. Joku saisi oikeastaan ottaa osakseen korjata tuosta tekstistä mahdolliset asia- ja ajatusvirheet.
 
Mä olen miettinyt noi moodit aina sen kautta, että yksinkertaisesti melodian eräänlainen "perussävel" vaihtelee. Itseasiassa moni meikäläisen sävellys rakentuu siten, että jos vaikkapa sekä säkeistö, kertosäe ja c-osa alkavat kaikki Dm soinnulla, saatetaan säkeistössä mennä tuossa aikaisemmassa kirjoiteuksessani kuvailemalla tavalla, olisiko toi nyt sitten A-fryyginen, kertsissä perus d-molliskaala ja c-osassa esimerkiksi sitten C miksolyydinen, vaikka siis alla oleva sointukulku olisi kaikissa vaikkapa tuo Dm / C. Nyt mä olen taas itsekin ihan sekaisin. Voidaanko tälläisessä tilanteessa puhua moodien käytöstä, vai onko se peruslähtökohdaltaan jotain ihan muuta pop-musiikissa? Onko se sitten vasta moodisoittoa kun rupean mättämään sen D-mollin päälle vaikka D fryygista? Äh!

hmm. jotenkin sekavaa vieläkin :s edellä mainitut viestit tosin jonkin verran auttoivat kiitos niistä. Tuo -septimisti-:n ajattelutapa tuntuu minulle luontevalta...mutta kun muualta näitä saman aiheen juttuja luen niin aina joku mainitsee, että esim. G7 päälle G mixolyydistä. Eikös tuossa ole samat sävelet kuin C-duurin kaikissa moodeissa vai pitää juuri lähteä tuosta G sävelestä? Ajattelen aivan liian vaikeasti, mutta kun jos jotain opin niin haluan tietää miksi tämä menee näin juuri...Onkohan tossa esimerkissä mitään järkeä :D
Entäs kun lähden improvisoimaan niin hypin keskeltä moodeja toisiin ja joka suuntaan niin tämäkö on sitten päin vittua? Mä olen nyt kyllä pihalla :) voiko tätä harrastusta olla rakastamatta?!

Jotain niiden moodien käytöstä jazzmusiikissa (ehkä vähän offtopic ja silleen, mutta liittyy asiaan kuitenkin):
 
Ne moodit ovat yksiselitteinen juttu oikeastaan vain modaalisessa ympäristössä. Silloin kun puhutaan moodeista peruspopissa tai vaikkapa tonaalisessa jazzissakin, mennään hieman harhaan.
 
Modaalinen ajattelu jazzmusiikissa syntyi 50-60 -lukujen vaihteessa, mutta tonaalista jazzia oli soitettu ennen sitä erilaisin metodein jo vuosikymmeniä. Jazzimprovisoinnin kieli oli keksitty ja kehitetty eräänlaiseen huippuunsa (sointukeskeinen ns. bebop-improvisaatio) jo kauan ennen kuin kukaan oli kuullutkaan doorisista ja lyydisistä ja muista. Se mitä sitten tapahtui tuolloin 50-luvun lopulla, oli oma uusi juttunsa jossa luotiin erilainen tapa käsitellä harmoniaa; hylättiin perinteiset sävellajit, niiden funktiot ja keksittiin uusia tapoja ilmaista jotakin mielenkiintoista eksoottista soundia. Nämä ovat siis kaksi erilaista tapaa lähestyä sointuvaihdoksia ja tyylinmukaisuutta ajatellen hyvin kaukana toisistaan
 
Tämän historian tiedostaen tuntuu käsittämättömältä että kukaan edes tarjoaa johonkin umpitonaaliseen jazzstandardiin soitettavaksi kultakin sointuasteelta muodostettavia duuriasteikon moodeja. Ja nykyään valitettavan moni opettaja niin tekee, puhumattakaan netissä pyörivistä itseoppineista "guruista". Kuinka moni musiikkia opiskeleva on törmännyt tilanteeseen jossa moodit on treenattu ja opeteltu vaikkapa "All the Things You Aren" kaikkiin sointuihin ja huomattu että mikä siinä nyt on kun se ei kuulosta jazzilta ollenkaan?
 
Tärkeää on tiedostaa mikä musiikki on tonaalista ja mikä modaalista, ja lähestyä harmoniaa sitä kautta.

G7 päälle G mixolyydistä
 
Jos sä soittaisit G7 päälle G-duuriasteikkoa (G-joonista) tulisi ristiriita asteikon F# ja soinnun F välille mutta kun soitat G-miksolyydista, molemmissa F.
 
Ei se sen kummempaa ole.

Kun otetaan harmonisen ja melodisen mollin moodit mukaan, tahtoo löytyä lähes joka sointuun sopiva asteikko.
 
Niinpä niin. Löytyy kuin löytyykin. Mutta miltä se asteikkojen soitto tässä yhteydessä kuulostaa? Ei ehkä mielestäni niin järin vakuuttavalta. Tarkoitin juurikin sitä että asteikkolähtöinen improvisointi on myöhäisempi keksintö kuin jazz. Bebop-aikakauden soittajat eivät ole puhuneet asteikoista yhtikäs mitään. Kaikki paino on ollut sointusävelillä ja niiden välissä olevilla johtosävelillä. Se että kaikkea jazzia yritetään selittää asteikkolähtöisesti on mielestäni kiusallista. Ja näiden oppien mukaan soittavat myös kuulostavat usein siltä.
 
Sehän hieman kärjistettynä on sama kuin Väinö Linnan "Tuntemattoman Sotilaan" näyttämöversiossa Rokka rupeaisi yhtäkkiä puhumaan kännykkään ja jutustelemaan 90-luvun laman vaikutuksista vuoden 2007 nuoriin aikuisiin. Tai 50-luvun Elvistä coveroivan pumpun kosketinsoittaja vetelisi soolot Yamaha DX7:lla pitch bend -vipu heiluen.

Kaikki paino on ollut sointusävelillä ja niiden välissä olevilla johtosävelillä
 
Jos otat sointusävelet (jatsissa yleisesti neli/viissointuja) ja johtosävelet, et ole kaukana asteikosta.