Kitarat: soittaminen ›

Kumma ettei tästä puhuta enempää. Tämän luulisi olevan ongelma kitaristeille, heidän kun ei tarvitse oman soolon aikana soittaa sointuja ja siten varsinaisesti laskea tahteja. Silti täytyy tietää, missä mennään. Kyllähän se Friedmanin Marty tiesi kertoa, että soolot rakennetaan jokaisen soinnun varaan ja on koko ajan tiedettävä, mikä sointu nyt soi, ja sitä kautta tietenkin tiedetään missä kohtaa biisiä mennään. Epäilen kuitenkin hyvin vahvasti, että suurin osa kitaristeista soittaa soolonsa tuntumalla - "tunteella" - varsinaisesti tarkkaan tietämättä mitä taustalla soi. Miten siis silloin pysyy kärryillä, missä tahdissa mennään ja milloin soolo täytyy lopettaa? (Laskin jazz-kitaristit pois tuosta, eiköhän heidän ole välttämätöntä tietää koko ajan täsmälleen mitä taustalla soi.)
 
Kertokaapas hyviä vinkkejä. Tähän asti mun on täytynyt soittaa ja kuunnella kappale niin monta kertaa, että tiedän intuitiivisesti milloin lopettaa soolo. Pidemmän päälle tuo ei kuitenkaan ole järin tehokas tapa toimia.

siis silloin pysyy kärryillä, missä tahdissa mennään ja milloin soolo täytyy lopettaa?
 
Voihan kuunnella vaikka rumpalilta ja lopetella silloin kun tulee oikein kunnon massiivinen soolonlopetusfilli. Itse oon kyllä sitä mieltä että kandeis sen verran tsekata biisiä ettei tippuisi rakenteesta... Tulee se sitten selkäytimestä tai lappua seuraamalla.

Epäilen kuitenkin hyvin vahvasti, että suurin osa kitaristeista soittaa soolonsa tuntumalla - "tunteella" - varsinaisesti tarkkaan tietämättä mitä taustalla soi. Miten siis silloin pysyy kärryillä, missä tahdissa mennään ja milloin soolo täytyy lopettaa? (Laskin jazz-kitaristit pois tuosta, eiköhän heidän ole välttämätöntä tietää koko ajan täsmälleen mitä taustalla soi.)
 
Kyllähän perus-blueskierrossa pysyy minunkin kaltaiseni aloittelija helposti mukana. Viimeistään turn-aroundissa pääsee taas mukaan kelkkaan. Se kierto on vaan niin tuttu, että "tuntee" ennalta, minne kulku menee. Sen jälkeen voikin varmaan siirtyä vaikeempiin kiertoihin.
Itse olen treenaillut tuota sointukierron mukanapysymistä ihan raa'asti improamalla ja soittamalla jokaisen soinnun vaihtuessa soinnun terssin/kvintin/seiskan ekalle iskulle. Silloin täytyy koko ajan tietää, mikä on seuraava sointu.
 
Antero

kylläpä se pienellä reenamisella ainakin mun päähäni jää se soolon taustalla oleva juttu. mää ajattelen sen ainakin alitajuisesti niin, että se kierron pituus tuottaa siihen aina myös omanlaisensa saundin. eli sama juttu 4 kertaa kuulostaa erilaiselta kuin sama juttu vaikkapa 8 kertaa, siinä tavallaan on erilaiseen tunnelmaan perustuva melodia piilossa. äh, vaikea selittää, olen varmaan vaan outo...

En mää keksi tähän vastaukseksi kuin rytmitaju.
 
Ihan turhaa alkaa sooloilemaan jos samalla hukkaa itsensä kappaleesta.

En mää keksi tähän vastaukseksi kuin rytmitaju.
 
Ihan turhaa alkaa sooloilemaan jos samalla hukkaa itsensä kappaleesta.
 
Joo-o.
 
Kyllä minä ainakin sooloillessani samalla kuuntelen (ja otan huomioon), mitä muut soittavat.

Kyllä minä ainakin sooloillessani samalla kuuntelen (ja otan huomioon), mitä muut soittavat.
 
Toki toki. En mäkään korvat lukossa soita. Tahtien laskeminen on silti eri asia. Mut kaipa tää liittyy siihen, että mulla on armottoman paska rytmitaju.

Kumma ettei tästä puhuta enempää. Tämän luulisi olevan ongelma kitaristeille, heidän kun ei tarvitse oman soolon aikana soittaa sointuja ja siten varsinaisesti laskea tahteja. Silti täytyy tietää, missä mennään.
 
Minusta soolo, soittimella kuin soittimella toteutettuna, on täysin vaistonvaraista toimintaa, jossa ei lasketa tahteja. Mähän olen täysin amatööri mutu-soittaja, mutta mun mielestä soolossa olis hyvä olla jonkinlainen musiikillinen kaari = kehittely-nostatus-orgasmi-vaivihkainen paluu lähtöruutuun. - Ja ei niin, että "tässon nysse soolonpaikka" vaan, että se istuu luontevasti kipaleen rakenteeseen ja tuo siihen jotain lisää.
 
Ja maailmahan on täynnään soolottomia biisejä ja hyviä sellaisia. Ehkä parhaita kaikista...

Ja maailmahan on täynnään soolottomia biisejä ja hyviä sellaisia. Ehkä parhaita kaikista...
 
Just näin.
 
Jos biisiin ei luontevasti saa sooloa istumaan, kannattaa se jättää suosiolla pois.
 
Eipä tuohon vinkiksi voi oikeastaan muuta sanoa kuin treenaamisen. Kuulostaa tylyltä mutta niin se vaan on. Rytmitaju on kuitenkin jokaisen soittajan ehkä tärkein yksittäinen ominaisuus.

En mä hirveesti muutenkaan laske tahteja, kuuntelen rumpuja. Pitäis kyllä olla enemmän rytmitajua ja että pystyä laskemaan tarkkaan, mutta jotenkin en vaan kykene. Soolot joita soitan niin menee musiikin mukana ja on painautunut päähän se tahti. Omia sooloja en osaa tehä, joten niitten kanssa saattaa tulla tahtien kanssa tulevaisuudessa ongelmia.

Minusta soolo, soittimella kuin soittimella toteutettuna, on täysin vaistonvaraista toimintaa, jossa ei lasketa tahteja. Mähän olen täysin amatööri mutu-soittaja, mutta mun mielestä soolossa olis hyvä olla jonkinlainen musiikillinen kaari = kehittely-nostatus-orgasmi-vaivihkainen paluu lähtöruutuun. - Ja ei niin, että "tässon nysse soolonpaikka" vaan, että se istuu luontevasti kipaleen rakenteeseen ja tuo siihen jotain lisää.
 
Ja maailmahan on täynnään soolottomia biisejä ja hyviä sellaisia. Ehkä parhaita kaikista...
 
no tätähän minäkin yritin tuossa ylempänä selvittää, on se vaan kumma että joku toinen osaa aina selittää omat ajatukset paremmin. yritin siis selittää että siihen musiikilliseen kaareen vaikuttaa luonnollisesti se taustalla soivan "soolo-osan" tjsp. pituus.

Minusta soolo, soittimella kuin soittimella toteutettuna, on täysin vaistonvaraista toimintaa, jossa ei lasketa tahteja.
 
Veit jalat suusta. Ei ole koskaan mieleen tullut laskea tahteja soolon aikana.

Veit jalat suusta. Ei ole koskaan mieleen tullut laskea tahteja soolon aikana.
 
Lisäksi bändisoitossa on olemassa merkkejä, katsekontakteja ja pieniä fraaseja, joilla ei-sävelletty soolo-osuus voidaan "merkata" päättyväksi.
 
Sävelletty soolo-osuushan ei ole mikään ongelma, se loppuu sitten kun se loppuu :) Impron venyminen ei ketään tapa.

joo, mulla tuli ainakin puhallinorkestereissa aikanaan laskettua tahteja ihan tarpeeksi, siihenkin leipäännyin ja kuuntelin vaan sitä biisiä ja korvalla lähdin useimmiten mukaan. ainakin jos oli tämmösiä 56 tahdin taukoja laskettavana. vähän monimutkasemmissa biiseissä joissa oli semmosia epäloogisia sisääntuloja se olikin sitten vähän vaikeampaa tulla korvalla sisään...

ZZ-toppiin vingahtaneena neuvon kuuntelemaan rumpalia. Kannattaa sopia muita merkkejä matkalle, joista voi päätellä missä menään. Soolofraaseja kitaralla, bassokoukkuja, pieniä sihautuksia tai isompia fillejä, tms.
 
Kannattaa myös opetella laskemaan tahteja samalla kun soittaa järkeviä sooloja. Se on aika vaikeaa ylipäätään...

En ole koskaan laskenut tahteja sooloja soittaessa. Soolo loppuu sitten kun se on valmis. Siinä vähän katsellaan toisia, että tää olis nyt tässä. Sitten joku muu jatkaa tai mennään seuraavaan osaan, tai mitä siinä biisissä nyt onkaan määrä tapahtua.

ZZ-toppiin vingahtaneena neuvon kuuntelemaan rumpalia. Kannattaa sopia muita merkkejä matkalle, joista voi päätellä missä menään. Soolofraaseja kitaralla, bassokoukkuja, pieniä sihautuksia tai isompia fillejä, tms.
 
Kannattaa myös opetella laskemaan tahteja samalla kun soittaa järkeviä sooloja. Se on aika vaikeaa ylipäätään...
 
Tulikin tästä mieleen, että täytyy käydä lainaamassa Zz-topin cd:itä. :D

Itse olen sitä mieltä, että hyvän soolon tunnistaa siitä, että soittaja on perillä tapahtumista. Tietysti on sävellettyjä sooloja, mutta improvisoidessa hyvän muusikon tuntee siitä, että hän tuntee biisin takanaan kokoajan. Itselle tuotti aiemmin paljonkin vaikeuksia, mutta kyllä sen oppii kuulemaan mikä sointu soi taustalla ja mihin biisi on kulkemassa kun soittelee tarpeeksi. Jos ei varmuutta ole, niin kannattaa tosiaan sopia jokin rumpufilli tjms. loppuun.

Kyllä tää on livenä tunne asia....missä mennään.. mitäs v***a sillä rumpalilla
ja basistilla muuten tehtäs????