Bassot ›

Kuulostaa erittäin loogiselta, joten varmasti myös erittäin toimivaa.
 
Itse enemmän jazzmusiikkiin keskittyneenä soitan mahdollisimman usein lavan keskellä, yleisöstä katsottuna rumpalin vasemmalla puolen ja pianistin/kitaristin oikealle. Eli siis rumpalin ride-käden puolella koska tässä tyylilajissa se pulssi on yleensä siellä. Johtunee myös siitä että tavoitellessamme mahdollisimman akustista ilmaisua on järkevintä laittaa hiljaisin soitin (basso) keskelle. Jos rumpali olisi keskellä, basisti ja pianisti joutuisivat kuuntelemaan toisiaan monitorista. Jos pianisti olisi keskellä, joutuisi rumpali kuuntelemaan monitoristaan ainakin bassoa. Kun basisti on keskellä, ei välttämättä tarvita monitorointia ollenkaan, mikä on intiimiyden ja autenttisuuden kannalta aina paras.

Treeniksel me ollaan iha miten sattuu. jonku sortin ringissä siinä paukutellaan.siit näkee mitä kukakin tekee,mut keikalla oon aina tosiaan yleisöstö katottuna oikealla puolella.
 
Jotenki niin että esim.treeneissä on hyvä nähä kaikki kitaristien ja rumpalin koukerot ja näkee ku ne painottaa jotain juttuja ja varsinkin lopetukset ym.
 
Ku ne on juurtunu kaaliin ni helpompi livenä vetää menee ku ne on kuultu,treenattu ja nähty nää koukerojutut lopetukset jne...lähinnä tietää mitä kitarat tai rummut on tekemäs ja mitä tulossa.
 
Kyllä näinhän se menee että ku näkee mitä muut tekee ni muistaaki sitte lavalla vähäc ja ainaha se o hyvä olla näkökontakti muihi varsinki harjotelles ja sitte keikallaki

Yleensä oon keskellä eli ei paljon näy.

Lavan etuosaan, sieltä näkee mimmit parhaiten.

Ei oo mitään väliä.

Aikasemmin haitsupuolella mutta ex bändissä kun oli perkut aina haitsupuolella niin oli mulla helpompi seuraa koko bändiä tomipuolelta mikä sittemmin tuli luonnolliseksi.Tää tietty sen takia kun liidas koko bändiä.Rivisoittajana kelpaa missä vaan tai joku hyvä jemma ettei näy.

Jos joutuu väärälle puolelle, niin pitää soittaa selkä yleisöön päin että kontakti ja synkka rumpalin kanssa pysyy hyvänä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=l58q … JvFv8M&mode=related&search=

Lavalta katsoen rumpalin oikella puolen.
Lähinnä siksi että kun olen "sidottuna" sekä
laulumikin ständiin että pystybassoon, on
helpointa hakea katsekontakti vasemmalta..

Jos joutuu väärälle puolelle, niin pitää soittaa selkä yleisöön päin että kontakti ja synkka rumpalin kanssa pysyy hyvänä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=l58q … JvFv8M&mode=related&search=
 
Tais se Lappeenrannassa pari kertaa vilkaistayleisöönkin päin...:)
Noh, itsekin tulee lähinnä piileskeltyä tukan takana.
 
Off-topic, mutta olenko ainoa, kenen mielestä Kettusen komppi ei oikein sovi tuohon biisiin? Ronnie veti sen jotenkin toisin, paremmin.

Ei väliä kummalla puolella. Mielellään lavan etuosassa rumpalin edessä kun on niin "tähti".

jjjaaaa päivä!
 
mitäs tänne tänään?

Kun ollaan itse roudattu kamat keikkapaikalle ja saatu organisoida niin lattiatomin puolelle yleensä linnoittaudun. Johtuu ehkä osin siitä, että ekoilla "isommilla" keikoillani kamat sattuivat olemaan aina niin päin.

Sinne lattiatomin puolelle settiä aina jos vain mahdollista, kahdesta syystä:
1) oikea korva on kuuro - parempi siis asettua kuuleva korva rumpujen suuntaan (korvatulppien kanssa, of course!)
2) siitä on helppo tsiigata mitä rumpalin basarijalka tekee

Sinne minne mahtuu.
 
Tuossakin on nimittäin pari kertaa tullu raja vastaan ja joutunu taiteilemaan miltei yleisössä, pienet lavat ja isot ihmiset on toimiva yhdistelmä. Tietty jos on mahdollista niin rumpalista sinne kello kahteen ja mahdollisimman kauas. Siinämäärin "kovakätisten" kannuttajien kanssa joutunut/päässyt tekemään yhteystyötä, että kuuluminen ei oo ollu se suurin ongelma.

Emmie sijoita, miut sijoitetaan. Soitan siis siellä, missä sattuu kamat olemaan. Jos omin kamoin mennään, niin joku viksumpi yleensä osaa kertoa paikan.