Kitarat: soittaminen ›

Ite kun ajattelin sitä että kannattaako mun alkaa soittaan kitaraa niin mietin vaan sitä että onko mulla liian isot sormet, mutta sén jälkeen kun näin että isäni soitti sähkökitaraa niin kaikki epäilys omien sormien kykeneväisyyteen hävisi sen siliän tien, isän sormenympärys on nimittäin varmaan 50mm, mutta silti se suju ihan menevästi... Nykysin soittelen ihan kaikenlaista musiikkia täysin ongelmitta... Mutta jos miettii sillä tavalla että on joku synnynnäinen vamma tai joku käsi kasvanut väärin iän myötä niin sitten ei välttämättä ole syntynyt ainakaan kitaristiksi, mutta jos on ihan täysin normaali muuten niin ei voi olla esteitä tulla hyväksi kitaristiksi... Mun mielestä se on kylläkin just niin että jos on vaikka niin että joku jannu sanoo että "susta ei kyl tulis ikinä kitaristia" niin tulee semmonen olo että "no johan on perkele, mitä sä mulle tuut moisia haastelemaan?? Musta tulee viä parempi kun susta" eli sit alkaa yrittää ainakin paljon kovemmin kun normalisti... Ei se kyl aina paikkaansa pidä, mutta nään sitä tosi paljon että niitä rajoja rikotaan...

tottakai joillakin saattaa olla lahjoja kitaransoittamiseen, tarkotan sillä sitä että oppii asioita nopeammin kun muut.

Steve Vai sanoi, ettei hänellä ollut mitään "lahjoja", kaikki taitonsa on saanut treenaamalla. Että enpä tiedä onko sillä juuri väliä.

Mä en todelakaan ole syntynyt kitaristiksi se oli vain óuto päähänpisto.

parhaat ammattimuusikot syntyvät yleensä heistä, jotka eivät yleensä omista lahjoja ollenkaan, mutta harjoittelevat senkin edestä (sanoi eräs vanha, elääkkeelle jäänyt musiikinmaikka.)
 
lisäs myös että:
 
Harjoitus tekee mestarin, ja mestari harjoittelee aina

Oma treenaustyylini on "rennosti, hitaasti ja varmasti".
Minusta asenne kitaransoittoon on jo tärkeä tekijä kehitykselle. Pitää olla suvaitsevainen monia asioita kohtaan kitaransoitossa. Esim. Jotkut hevarithan ovat jopa tehneet itselleen "lupauksen", että ei kuuntele/soita mitään muuta kuin metallia. Minusta pitää panostaa paljon moniin asioihin, eikä jättää esim. teoriaa pois sen takia, että "muuttu munattomaksi, ei-omaperäiseksi näpertelijäksi."

Oma treenaustyylini on "rennosti, hitaasti ja varmasti".
Minusta asenne kitaransoittoon on jo tärkeä tekijä kehitykselle. Pitää olla suvaitsevainen monia asioita kohtaan kitaransoitossa. Esim. Jotkut hevarithan ovat jopa tehneet itselleen "lupauksen", että ei kuuntele/soita mitään muuta kuin metallia. Minusta pitää panostaa paljon moniin asioihin, eikä jättää esim. teoriaa pois sen takia, että "muuttu munattomaksi, ei-omaperäiseksi näpertelijäksi."
 
Aivan oikeaa puhetta. Tuollaiset edellämainitut hevarit eivät useimmiten olekaan kovin hyviä kitaristeja, IMHO. Pitäisi tutustua kaikkeen mahdolliseen musiikkiin soittamalla sitä, eniten tietysti siihen mistä ei pidä yhtään. Useinhan joku, vaikkapa hevari, ei soita muuta kuin sitä heviä koska luulee että mikään muu musiikki ei tue hänen Alexi Laiho-uraansa, mutta se on täyttä bullshittiä. Kuuntelisivat pari biisiä nopeampaa jazzia niin oppisivat että nopeassa soitossakin kannattaa miettiä fraseerausta, ja että on muitakin asteikkoja kuin pentatoninen. Ja teoria pitäisi saada kuntoon. Jos joku kääkkä tulee musaliikkeessä sanoon pikkulaiholle että "siistiä tilua, jamitetaas vähän, vedäs IIm-V-I-kadenssi A:sta ni mä sooloilen ensin sen päälle ja sitte toisinpäin" ni olisi siinä kiva tietää mistä vitusta puhutaan. Se on oma kämmi jos muuttuu munattomaksi ja näpertelijäksi, teoriaa opitaan sen takia että kaikkia niitä sääntöjä osataan rikkoa enemmän :)
 
En usko että kukaan syntyy joksikin, mutta on ihmisiä, jotka syntyvät oppimaan, siinä mielessä että heillä on jatkuva tiedonjano päällä. Tämä auttaa heitä niin musiikin kuin muunkin opiskelun saralla.

Jaa no jos katsoo vaikka Hendrixiä, niin kyllä jätkällä oli musiikillisia lahjoja enemmän kuin kukaan osaisi aavistaa... Tässä juuri näkee että musiikillisesta lahjakkuudesta on hyötyä. Tärkeintä on että osaa tuoda itseään esille muusikissa. Tai voihan tietysti harjoitella viisi tuntia päivässä samoja kaavoja, mutta ei välttämättä saavuta mitään, jos ei ymmärrä että musiikissa kuuluisi olla jotain omaperäistä, jos haluaa jäädä ihmisten mieleen. Välillä oikein ärsyttää kun monet 'taiteilijat' ovat olevinaan jotain hienoa ja pukeutuvat vaikka mihinkä rääsyihin ja puhuvat ties mitä paskaa ja väittävät, että kukaan ei ymmärrä heidän persoonallisuuttaan, koska he ovat TAITEILIJOITA... Eivät tajua, että juuri sen taiteen (esim. nyt se musiikki) tulisi olla persoonallista, ulkokuorella ei oikeasti ole mitään väliä. Tällä tarkoitin tietysti sellaisia, jotka tekevät tätä 'persoonallista' tyyliään ja pukeutumistaan tahallaan, vain koska haluavat olla erilaisia, vaikka eivät kyseisistä tyyleistä edes pitäisikään. Ei kyllä tämä lopputeksti kuuluisi tänne, mutta en jaksanut etsiä muutakaan paikkaa.
Jep, elämä on schaissee...

Esim. Jotkut hevarithan ovat jopa tehneet itselleen "lupauksen", että ei kuuntele/soita mitään muuta kuin metallia.
 
Mitä sitten? Eihän välttämättä jazz-kitaristitkaan soita/kuuntele heviä, vaan sitä mistä itse pitävät. Se on tärkeintä. Ei mikään pakonomainen "nämä kaikki täytyy osata" -vääntäminen.

Onko Teidän mielestänne ihmisellä joitain tiettyjä synnynnäisiä fyysisiä ominaisuuksia, joista on kitaran soittoa ajatellen jonkinlaista haittaa/hyötyä?
 
No tota... Mulla on sormet. *göhögöhö*
 
Butt seriously, kyllähän noita "periaatteessa" musikaalisia ihmisiä on ihan syntymästään asti, mutta kyllä soittajaksi treenataan ihan armottomasti. Jotkut ovar ahkerampia treenaamaan vaan!

Onko Teidän mielestänne ihmisellä joitain tiettyjä synnynnäisiä fyysisiä ominaisuuksia, joista on kitaran soittoa ajatellen jonkinlaista haittaa/hyötyä? Onko esim. pitkistä sormista etua tai ylitaipuisista "nakkisormista" haittaa?
 
Rumat ihmiset on keskimääräistä parempia muusikoita kun ne joutuu treenaamaan kovempaa että saa naisia.

no kai se jotain sellasta on, vai keksitkö jotain muuta syytä? Tosin joku sellane "nyt ei enää viitti soittaa" tai liiallisen rokkimeiningin takia väsymys/ uupumus voi kyllä olla syynä tähän.
 
Yhdys sanoja metronomin kans.

Mitä sitten? Eihän välttämättä jazz-kitaristitkaan soita/kuuntele heviä, vaan sitä mistä itse pitävät. Se on tärkeintä. Ei mikään pakonomainen "nämä kaikki täytyy osata" -vääntäminen.
 
No itse asiassa en väittänyt, että aivan kaikenlaisesta musiikista on tykättävä ja on pakko harjoitella joka musiikkityylin soittamista.
Mulle on melkeinpä ihan sama vaikka joku soittaisi joka päivä paskat housussa Paranoidia 16h putkeen. Mielestäni se ei ole kuitenkaan kovinkaan hyvä tie kehitykseen.
Näiden hevimiesten lupaukset soittaa ja kuunnella vain metallia on mielestäni aika "typeriä". Varsinkin äärimmäiset tapaukset ovat aika tympeitä. Kaikesta muusta kuin metallista he sanovat automaattisesti "paskaa". Syvällä sisimmissään he kuitenkin pitävät ehkä jopa muustakin kuin metallista, mutta kun se vain on automaattisesti ns. "paskaa" eli ei-metallia. Eli mielestäni tuo asenne on tiellä kehittymiselle.
Ihmeellistä on vain se, että kuka on niin uskollinen musiikkityylilleen, että luopuu muista musiikkityyleistä. Monien musiikkityylien soittaminen on mielestäni paljon kehittävempää, kuin yhden musiikkityylin. Kukin soittakoon kuitenkin sitä mitä haluaa.

Rumat ihmiset on keskimääräistä parempia muusikoita kun ne joutuu treenaamaan kovempaa että saa naisia.
 
Tuolla periaatteella olisin maailman kärkisoittajia.
 
E: Offtopic. Jatkakaa.