Kitarat: soittaminen ›

Niin, haulla hain tästä ko. hevin pioneerista, mutta löysin loppujen lopuksi kohtalaisen vähän keskustelua, joten ajattelin että, ehkä olisi aihetta perustaa oma topic herralle.
 
Itsellenihän Tony on se ikuinen idoli, se joka sai minun aikoinaan tarttumaan kitaran kaulasta tosissaan kiinni. Sen, mitä omistamalla kaikki Ozzyn ja Dion aikaiset Iommista voisi sanoa, olisi päällimmäisenä äärettömän hyvä tyylitaju, yhdistettynä hyvään soundiin. Ja mielestäni Iommi, proteesisormineen todistaa vallan hyvin sen, että ilman huippuunsa treenattua tekniikkaakin, voi soittaa _todella_ hyvän kuuloisesti. Huippuriffejähän mies sylkee Sabotagelle asti aivan tolkuttamasti, joskin jo Vol.4 levyn lopussa alkaa huomamaan vähän "laantumista". Omasta mielestäni Technical Ecstasyllä & Never Say Diella Iommilla loppui ideat (ehkä myöskin inspiraatio) kesken, ja sen kyllä huomaa. Mielestäni kitarasounditkin näillä kahdella viimeisellä Ozzyn aikaisella albumilla on kohtalaisen karmeat, ja soolot toistavat pahasti toisiaan.
Dion ajan kamahan on ehkä sitä Iommi "parasta" aikaa, nimittäin soolotkin kulkevat hyvin vauhdikkaasti, ja siitä "bluesmaisemmasta" soundista on luovuttu, mikä kumminkin sopii hyvin niihin Ozzyn aikaisiin albumeihin.
 
No, sana on vapaa, olisi kiva saada asiallista keskustelua aikaiseksi, ja jokaisen herrasta diggaavan omia mielipiteitä, ja miksei myöskin vaikka anaalyysiä soittotyylistä tms. :-)

Itsellä tuo 80-luvun Sabbath on nimenomaan _se_ juttu, helvetin upean kuuloista soittoa. 70-luvun albumit ovat tietenkin myös loistavia, mutta yleensä kököt saundit ja Iommin, öööh, ehkä vielä aloittelijanomaiset soolosuoritukset pistävät korvaan ikävästi. Never Say Dien ja Heaven & Hellin välillä taisi mies myydä sielunsa saatanalle, kun soitto otti niin ison harppauksen. Vain 70-luvun Sabbathia kuuntelevat jäävät mielestäni paljosta paitsi.

. 70-luvun albumit ovat tietenkin myös loistavia, mutta yleensä kököt saundit ja Iommin, öööh, ehkä vielä aloittelijanomaiset soolosuoritukset pistävät korvaan ikävästi.
 
Mutta Sabbathin puolustukseksi on sanottavan, että 70-luvulla ei tainnut olla vielä nuo äänistyskamat kovin erikoiset. 80-luvulla oli jo eri meininki.
 
Vain 70-luvun Sabbathia kuuntelevat jäävät mielestäni paljosta paitsi.
 
Kyllä, tämä on totta. Monet tuntuvat vetävän Paranoidin perustella päätökset varsinkin Iommin soittotaidoista.

Vol 4:llä kököt soundit? Eh....

Vol 4:llä kököt soundit? Eh....
 
Kyllä, kököt. Pitääkö vielä pistää että "minun mielestäni"?

Kyllä, kököt. Pitääkö vielä pistää että "minun mielestäni"?
 
Eipä tarvii, sattuu oleen vaan mun lemppari noista Sabbatheista, eikä ollenkaan kököltä kuullosta.

Eipä tarvii, sattuu oleen vaan mun lemppari noista Sabbatheista, eikä ollenkaan kököltä kuullosta.
 
Heti Sabbath Bloody Sabbathin jälkeen ;) Ei ne saundit kuuntelua haittaa kuitenkaan.

Heti Sabbath Bloody Sabbathin jälkeen ;) Ei ne saundit kuuntelua haittaa kuitenkaan.
 
Ja jytisee h..vetin hyvin. Vaikkapa Supernaut.

Kyllä, kököt. Pitääkö vielä pistää että "minun mielestäni"?
 
Mun muistaakseni ne oli sen ajan mittapuun mukaan ihan hyvätkin saundit, täytyy vissiin ettiä se levy ja kuunnella että muistinko oikein. Muutenkin hyvä levy, Supernaut ja Snowblind ainakin jäänyt mieleeni hyvistä riffeistään.
 
Ja mitä Iommiin tulee, mun mielestäni ihan ok soittaja, ei mikään tekniikkahirmu, mutta ei tarvitsekkaan olla. Lisäksi kun ottaa huomioon miehen kokemat kolhut soittouransa aikana täytyy kyllä nostaa hattua, monelta olisi jäänyt soittelu varmasti sikseen ja olisivat jääneet rypemään itsesäälissä, toisin kuin Iommi!

Nähdään Tampereella, must!!
 
"HEAVEN AND HELL — the new band featuring legendary heavy metal singer Ronnie James Dio (DIO, BLACK SABBATH, RAINBOW) alongside original BLACK SABBATH members Tony Iommi and Geezer Butler, plus drummer Vinny Appice (DIO, BLACK SABBATH) — has reportedly been confirmed for the Sauna Open Air festival on June 9 in Tampere"

Ahh, Danger Zone tutustutti mut koko rok- ja hevimusiikkiin. Kova Sabbath-diggari ollut siitä lähtien. Välillä vähän ihmetyttää miksi porukat pitää Iommia "huonona" kitaristina. Se on ihan tajuttoman tyylikäs ja luonut sellaisia riffejä ja melodioita että alta pois! Ei välttämättä liian monimutkaisia, mutta ne yksinkertaisimmathan on kaikkein vaikeimpia keksiä. Säveltäkääpäs Ukko Nooa uusiks.
 
Nähdään Tampereella, must!!
 
"HEAVEN AND HELL — the new band featuring legendary heavy metal singer Ronnie James Dio (DIO, BLACK SABBATH, RAINBOW) alongside original BLACK SABBATH members Tony Iommi and Geezer Butler, plus drummer Vinny Appice (DIO, BLACK SABBATH) — has reportedly been confirmed for the Sauna Open Air festival on June 9 in Tampere"
 
Tulee myös Helsinkiin.

Teknisellä puolella Iommi ei todellakaan ole parasta a-luokkaa, mutta se korvaantuu loistavilla riffeillä ja biiseillä. Muutaman hyvän soolonkin äijä on saanut aikaan, mutta ehdottomasti Iommin ominta aluetta ovat loistavan jyräävät heviriffit, joita hän tuntuu keksivän loputtomasti. Onpa hän tehnyt myös muutamia legendoiksi laskettavia biisejä, ja ollut mukana luomassa koko genreä.
 
Soundit Iommilla ovat aina olleet vähintäänkin kohtuulliset. Eniten minua miellyttävät ensimmäisen ja toisen Sabbathin levyn raa'at ja karut kitarasoundit. Harvemmin Iommi kuitenkaan huonolla soundilla on soittanut. Miten niin ohuilla kielillä voi kuulostaa niin jykevältä? Oikeastaan vain uusimman soololevyn sirkkelijyrä on minun korvaani huono.
 
Black Sabbathilta on vaikea valita parasta levyä. Se voisi olla mikä tahansa viidestä ensimmäisestä, tai sitten jokin Dion tai Tony Martinin kanssa tehdyistä levyistä. Kuitenkin minä pidän enemmän siitä raa'asta meiningistä mitä Sabbathin ensimmäisillä levyillä oli. Kuitenkin 80-luvun tuotanto on lähes yhtä loistavaa.
 
Iommin soitto on melko yksinkertaista ainakin 70-luvun levyillä. 80-luvulla sooloissa alkoi kuulua enemmän tilutusta kuin aikaisemmin. Nopeaksi Iommia ei kuitenkaan voi sanoa. Kuitenkin parhaat soolot ovat hitaita sooloja, nopeat menevät usein räpellykseksi. Snowblindin ja N.I.B:n soolot hyvänä esimerkkinä hitaista ja hyvistä soolosta.
 
Riffit ovat myöskin yksinkertaisia, mutta toimivia ja todella jyrääviä. Joskus jopa paikallaan junnaava riffittely on Iommille ominaista. Into the Voidin säkeistöriffistä ei paljoa yksinkertaisemmaksi pääse, mutta miksi korjata mitään mikä toimii? Iron Man ja NIB ovat myöskin sävellystyöltään melkoisen minimalistisia, mutta kun riffit ovat loistavia, niin turha niitä on muuttaa.
 
Jos minun pitäisi valita kitaristi, joka on vaikuttanut soittooni eniten, valitsisin Iommin.
 
Viestini meni hieman ylistyksen puolelle, mutta ei anneta sen haitata.
 
Edit: Joo, Saunaan on pakko mennä katsastamaan Heaven and Hell.

Snowblindin ja N.I.B:n soolot hyvänä esimerkkinä hitaista ja hyvistä soolosta...
 
Into the Voidin säkeistöriffistä ei paljoa yksinkertaisemmaksi pääse, mutta miksi korjata mitään mikä toimii? Iron Man ja NIB ovat myöskin sävellystyöltään melkoisen minimalistisia, mutta kun riffit ovat loistavia, niin turha niitä on muuttaa.
 
Kyllä. Ex-muijakin sanoi, että sille jäi "ärsyttävästi" päähän soimaan NIB:n riffi, koska mä olin soittanut sitä. Sehän on silloin helvetin hyvin tehty riffi, jos se jää väkisin päähän soimaan.
 
Edit: Joo, Saunaan on pakko mennä katsastamaan Heaven and Hell.
 
Ehtottomasti.

Kyllä Tony Iommi on tosiaan mullekin se juttu, mikä sai kiinnostumaan nimenomaan hevikitaroinnista. Jotkut sanoo ettei Iommi muka osaa soittaa, mutta se on ihan kukkupuhetta mielestäni. Sanoisin, että noin niinkuin blues/rock-akselilla Iommi on ainakin yhtä hyvä kuin Clapton. Iommihan ei sointuja paljoa soittele, mutta ei se tarkoita sitä ettei hän osaisi. Black Sabbathin juttu on vaan lähinnä voimasoinnut, niinkuin kaikessa heavy metallissa yleensäkin. Ja Iommin soolot ja bendailut on kyllä parhaimmillaan upeaa kuunneltavaa. Esim. Dirty Womenissa on hienot improvisaatiosooloilut varsinkin vuoden 1978 Never say die-kiertueen versiossa. Myös vuonna 1980 julkaistulla livealbumilla Live at last on aika makeaa soittoa, ja yksi jazz-biisikin, minkä nimeä ei kuitenkaan levyssä mainita, liekö ihan improvisaatiota tai Sabbathin oma biisi. Mutta siitä hyvin kuulee, että puhdasverinen jatsikin taittuu miehiltä. Toisinaan Iommin soitto tosin kieltämättä kuulostaa myös aikamoiselta räpellykseltä, voisin mainita mm. Mob Rules-levyltä löytyvän Country Girl-biisin soolon, joka kuulostaa omaan korvaani suoraan sanottuna juosten kustulta. Muuten ko. biisi taas on mielestäni yksi Sabbathin parhaita. Ja Dio on hyvä laulaja. Makuasia, toiset eivät voi sietää.
 
Niin joo, ja omastakin mielestäni Vol. 4 on ehkä Sabbathin ''raain'' levy. Potkii perseelle.

Tony Iommi on jonkinlainen käenpoika musiikkimaailmassa. Blues-piireissä ei kovassa huudossa synkkien riffiensä&saundinsa ja hevimaineensa takia, hevipiireissä taas ei usein osata arvostaa muuta kuin miehen riffejä. Kuitenkin rohkenisin väittää, että moni aloitteleva hevikitaristi voisi oppia miehen sooloista enemmän kuin miehen riffeistä.
 
Ja tuo kommentti että Iommin 70-luvun soolot olisivat aloittelijamaisia on kyllä mielestäni täyttä kukkupuhetta. (Niin, sille en tietysti voi mitään jos kirjoittaja kokee asian niin - itse en koe.) Totta, sieltä ei lvarmaankaan löydy sellaista sähköistävää virtuoosikitarointia kuin hänen aikalaisensa Ritchie Blackmoren sooloista, mutta sittenkin Iommilla on loppupeleissä mielestäni enemmän aivoja ja tyylitajua - ja ainakin minä arvosta näitä ominaisuuksia enemmän kuin sitä kuinka monta nuottia ehtii tiluttamaan sekunnissa. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta soitannasta vaikka H&H:n nimikkoraidan nopean jakson avaavat hitaat bendit (juuri ennenkuin RJD laulaa karusellista) - teknisesti niin helppoja, että kuka tahansa pystyy soittamaan ne (vaikkei ehkä samalla tatsilla), mutta juuri niin _oikeat_ nuotit tuohon kohtaan, että mielestäni täytyy olla jonkinlainen nero voidakseen keksiä tuon. Nero tekee yksinkertaisesta jotain upeata, ääliö tekisi sen sijaan monimutkaista potaskaa. (Huom, en todellakaan tarkoita että RB olisi sitten se ääliö!:) Tämä esimerkki siis tietysti 80-luvulta. 70-luvulta puolestaan löytyy biisi nimeltään Wheels of Confusion. Kökkö biisi mielestäni - MUTTA sen lopussa on instrumentaalijakso nimeltään "The Straightener", joka puolestaan on mielestäni ko. bändin paras teos ikinä ja koskaan. Sisältää myös aikakaudelle leimallista Iommin jamittelevaa sooloilua. Iommin taustahan oli nimenomaan blues-jamittelussa, mikä paistaa läpi 70-luvun sooloissa. Hevisooloiksi ne ovat toki nykypäivän näkökulmasta jotenkin epätyydyttäviä, mutta musikaallisuudellaan kaikkea muuta kuin aloittelijamaisia. Etenkin tämä tulee ilmi Iommin varhaisista liveäänityksistä (joita ei tietääkseni liiku kuin bootlegeinä), joissa Iommi soittaa toisinaan hyvinkin pitkiä ja hyvin rakennettuja jamittelusooloja.
 
Myöhemmät tyylin vaihdot kertovat myös jotain Iommin monipuolisuudesta. Hän ei suinkaan ollut yhteen tyyliin lukkiutunut tunnelinäköinen jyrä, vaan osasi uudistaa oman soittotyylinsä ja bändinkin tyylin. Toki kaikki muutokset eivät aina olleet parempaan päin (Tyr? *köh köh*) Kaikkein erikoisinta on, että Iommi itse valittelee usein sitä, ettei koskaan jaksanut opiskella musiikin teoriaa ja jos jotain saisi muuttaa elämässään, olisi opiskellut sitä. Tämä on yllättävä kommentti mieheltä, joka on tehnyt kuitenkin Laguna Sunrisen kaltaisia sävellyksiä. Tässä jos missään voidaan puhua muusikosta, jonka lahjakkuutta ei ole pilattu teorioilla. (Sen sijaan lahjattomammille teorian opiskelusta olisi yleensä vain hyötyä.)

Bark At The Moon. Olin myyty ja rupesin tutustumaan enemmänkin kyseiseen kaveriin. Vetikö muuten Crazy Trainin Iommi, Rhoads vai kuka?

Bark At The Moon. Olin myyty ja rupesin tutustumaan enemmänkin kyseiseen kaveriin. Vetikö muuten Crazy Trainin Iommi, Rhoads vai kuka?
 
Bark At The Moonissa soittaa Jake E. Lee ja Crazy Trainin taituroi Rhoads. Iommi ei ole ollut mukana Ozzyn soolokiekoilla.

Bark At The Moonissa soittaa Jake E. Lee ja Crazy Trainin taituroi Rhoads. Iommi ei ole ollut mukana Ozzyn soolokiekoilla.
 
Oho.. Haukuin sitten väärää (kuuta)puuta oikein huolella. Menenkin tästä kiven alle ->

Tony Iommi on kyllä mainio kitaristi, yllättävän hyvin soittaa "sormipuoleksi". Itsellä vain häiritsee joissain livevideoissa melkoinen epävireisyys kitarassa.