Rock, pop, alternative ›

Mutta kyllä se niin on että tuskin kukaan pystyy woodstock improvisationia vetämään!!??!
 
Ja jos tekee sen mallintavalla Podilla niin tarjoon tuopin.

Heh, katselin tuossa Malmsteenin opetusvideota ja äitinikin siihen sitten ilmestyi ja katseli tovin, ja tokaisi jotain tyyliin "Eihän joku Hendrix oo mitään verrattuna tohon". Hetken aikaa hymyilin ja sanoin että niinhän se on juu :) Ihan vain tiedoksi kaikille.

Heh, katselin tuossa Malmsteenin opetusvideota ja äitinikin siihen sitten ilmestyi ja katseli tovin, ja tokaisi jotain tyyliin "Eihän joku Hendrix oo mitään verrattuna tohon". Hetken aikaa hymyilin ja sanoin että niinhän se on juu :) Ihan vain tiedoksi kaikille.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=24&t=56609&co=60
 
;-)

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=24&t=56609&co=60
 
;-)
 
Heh :) Ja ihan offtopikkina täytyy vielä mainita, että kävimme vastaavanlaisen keskustelun tässä aiemminkin. Kuuntelin Theodore Zirasta, ja äiti kysyi että kukas tyyppi tää on, hienon kuuloista. Noh, seuraavana päivänä taas sama juttu, kysyi että hyvän kuuloista musaa että kukas tää on. Noh, sanoin että se sama kuin eilenkin eli Theodore Ziras. Sitten hän kehui että taitaa olla parempi kepittäjä kuin se Malmsteen, tällähän on tässä soitossa tällainen tietty selkee melodia ja jne. Taas sanoin hymyissä suin että niinhän se taitaa olla.
 
Kaikkia kiinnostaa taas... :)

Kerrataanpas vielä kerran mikä olisi paras live. Tältä Jimin ekalta pändiltä (parhaat soundit, biisit ja kaikki)
Enkä jaksa lukea koko paskaa läpi tarkasti vertaillen ja miettien.
 
Kiitos!
 
Mun oma subjektiivinen mielipide on et Live at Monterey on hyvä.Wild Thing biisin alotuksessa se et kitaraa soitetaan kun Thereminiä kahden Marshall stäkin voimin on aika hyvä,sit kitaran viritys lennossa, biisi alkaa, pleku suusta ja menoks,soolo yhellä kädellä,skittaa selän takaa värssyn aikana .Like A Rolling Stonen alkuhöpinöitten aikana semmosta kivaa sointujen pyörittelyä jne.jne.
Meiän mutsin mielestä Hendrix on ihan karmeeta sontaa.Olavi Virta on kuulemma paljon parempi.

Mun oma subjektiivinen mielipide on et Live at Monterey on hyvä.Wild Thing biisin alotuksessa se et kitaraa soitetaan kun Thereminiä kahden Marshall stäkin voimin on aika hyvä,sit kitaran viritys lennossa, biisi alkaa, pleku suusta ja menoks,soolo yhellä kädellä,skittaa selän takaa värssyn aikana .Like A Rolling Stonen alkuhöpinöitten aikana semmosta kivaa sointujen pyörittelyä jne.jne.
 
Pirun kova lätty tämä! Loistava meininki ja valtava energia läpi biisien. Lainaan J:n taannoin kirjoittamaa viestiä:
 
Livenä, etenkin LIVENÄ Henkalla oli ilmiömäinen kyky hallita kitaraansa ja etenkin sen joka ikistä äännähdystä, tullen sitten kielestä tai virityskoneistosta millä ruumiinosalla tahansa tuotettuna.

Vuonna 67 Hendrix oli BBC:n studiossa tekemässä live äänitystä Saturday Club nimistä radio-ohjelmaa varten ja moniaitten ottojen jälkeen ääniteknikko huolestuneena totes et taitaa homma mennä kaljottelun puolelle kun ei millään saada tyydyttävää jälkee."sori vaan mut aina tulee kiertoo ja säröö nauhalle".Kun selvis et niin pitääkin niin äkkiä kuulema oli homma ohi ja pääsivät pubiin.

Kuuntelen tuossa Rockradion ensimmäistä lähetystä YLEn Olipa Kerran Radio-ohjelmassa ja sieltä tuli Hendrixin versio Van Morrisonin Gloria-biisistä. Aika hyvä

Vaikka en sinäänsä tiedä herrasta mitään, niin jotakuinkin kymmeniä biisejä kuulleena, joitain livepätkiä nähneenä ja kirjallisuutta lukeneena täytyy sanoa, että kyllähän se Jimppa oli kaikkien kitarasankareiden isä. Miehen vaikutusta kitarismiin ei voi kukaan kiistää, vaikka nää onkin semmoisia asioita, joista ei voi kiistellä. Teknisyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta täytyy muistaa, että puhutaan kitarasankareista ja että herra näki tuonelan/taivaan portit jo 37 vuotta sitten. En pidä miestä omana idolinani, mutta kunnioitan hänen saavutuksiaan. Itseasiassa mulla on just menossa sellainen tutustumisvaihe, jonka jälkeen odotan ymmärtäväni paremmin sitä, miksi hää ol niin saakelin kova jätkä.
 
I rest my case.

Vaikka en sinäänsä tiedä herrasta mitään, niin jotakuinkin kymmeniä biisejä kuulleena, joitain livepätkiä nähneenä ja kirjallisuutta lukeneena täytyy sanoa, että kyllähän se Jimppa oli kaikkien kitarasankareiden isä. Miehen vaikutusta kitarismiin ei voi kukaan kiistää, vaikka nää onkin semmoisia asioita, joista ei voi kiistellä. Teknisyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta täytyy muistaa, että puhutaan kitarasankareista ja että herra näki tuonelan/taivaan portit jo 37 vuotta sitten. En pidä miestä omana idolinani, mutta kunnioitan hänen saavutuksiaan. Itseasiassa mulla on just menossa sellainen tutustumisvaihe, jonka jälkeen odotan ymmärtäväni paremmin sitä, miksi hää ol niin saakelin kova jätkä.
 
I rest my case.
 
Teknisyydestä tosiaan voidaan olla monta mieltä, mutta Jimi on kuin shamaani joka saa mielen vierailemaan toisissa ulottuvuuksissa kun jonkun Van Halenin soitto kuulostaa huipputekniseltä tilutukselta kitarakonservatorion loppunäytetyönä.

Yhdyn Monterey -liven ylistämiseen. Sen rinnalle kannattaa hankkia 1999 julkaistu Live at Fillmore East tupla-cd. Se on niistä kuuluisista Band of Gypsys -konserteista koottu paketti, mielestäni alkuperäistä Band of Gypsys -julkaisua paljon parempi kokonaisuus. Sillä ja Monterey -livellä saa jo aika hyvän käsityksen Hendrixin eri puolista.
 
EDIT: Näköjään molempia levyjä on kehuttu tässä ketjussa jo useasti aiemminkin.

Teknisyydestä tosiaan voidaan olla monta mieltä, mutta Jimi on kuin shamaani joka saa mielen vierailemaan toisissa ulottuvuuksissa kun jonkun Van Halenin soitto kuulostaa huipputekniseltä tilutukselta kitarakonservatorion loppunäytetyönä.
 
++++++++++++++++++++++++++ koskien kaikkia muitakin tilu sankareita.

Teknisyydestä tosiaan voidaan olla monta mieltä, mutta Jimi on kuin shamaani joka saa mielen vierailemaan toisissa ulottuvuuksissa kun jonkun Van Halenin soitto kuulostaa huipputekniseltä tilutukselta kitarakonservatorion loppunäytetyönä.
 
Mun mielestä Eddie Van Halen on tässä yhteydessä helvetin huono verrattava, koska Eddie tavallaan jatkoi siitä, mihin Henkka jäi. Eli jollain lailla uudisti rock-kitarointia. Ei myöskään mikään teknisyyden esi-isä, mutta ensimmäinen ja ehdottomasti groovaavin jätkä sillä saralla.

Parhaat biisit Henkalta ovat ehkäpä Burning of the midnight lamp sekä Wait until tomorrow. Molemmat jotenkin niin hyväntuulisia ja mukavaa kuunneltavaa.
 
Tänään meneekin varmaan ilta telkkarin ääressä:D

erittäin taitava kitaristi. mutt ihmettelen että miksi tituleerataan maailman parhaaksi? moni olisi osannut samat jipot hyvillä vehkeillä vetää. ainoastaan siksi että jimi teki sen ensimmäisenä ja oli vieläpä musta. siksi sitä sanotaan maailman parhaaksi.

Edelläkävijät, innovaattorit muistetaan. Hendrixiä teknisesti taitavampia kitaristeja on varmasti maailma pullollaan, mutta kovin harvoja heistä voidaan pitää minkäänlaisina uudistajina.
 
Lisäksi Hendrixin kohdalla puhutaan liian vähän itse biiseistä, sävellyksistä ja sanoituksista. Sekä siitä, että hän oli niin hemmetin hyvä laulaja. Tosin tuo viimeksi mainittu on enemmän makuasia kuin fakta.

erittäin taitava kitaristi. mutt ihmettelen että miksi tituleerataan maailman parhaaksi? moni olisi osannut samat jipot hyvillä vehkeillä vetää. ainoastaan siksi että jimi teki sen ensimmäisenä ja oli vieläpä musta. siksi sitä sanotaan maailman parhaaksi.
 
Jos joku vetäsee samat jipot niin se on taitava Copy Cat.
YLE:n uutisissa vuonna 70 sanottiin et varhain tänä aamuna kuoli Lontoossa Amerikkalainen laulaja, lauluntekijä James Marshal Hendrix.
En oo vieläkään kuullu kenenkään soittavan silleen, olin kyllä kultsalla kuuntelees Stevie Ray Vaughania livenä,se alotti keikan Voodoo Childillä, Ihan ok., mut ne kun kuuli Henkan siellä livenä (kultsalla) sano et Hurjaa meininkiä.(siis Jimi).

Edelläkävijät, innovaattorit muistetaan. Hendrixiä teknisesti taitavampia kitaristeja on varmasti maailma pullollaan, mutta kovin harvoja heistä voidaan pitää minkäänlaisina uudistajina.
 
Lisäksi Hendrixin kohdalla puhutaan liian vähän itse biiseistä, sävellyksistä ja sanoituksista. Sekä siitä, että hän oli niin hemmetin hyvä laulaja. Tosin tuo viimeksi mainittu on enemmän makuasia kuin fakta.
 
Jep, samaa mieltä. Hyviä biisejä löytyy vaikka kuinka paljon ja monet jää "hittien" varjoon. Esim. vaikka Third Stone From The Sun.

Sellaisen huomion olen matkanvarrella tehnyt, että noiden Hendrixin biisien mahtavuus on paljastunut usein vasta jonkun tekemän coveroinin jälkeen. 60-luvun lopun tyyli ja äänitteiden rupisuus ei välttämättä ole tuonut parhaalla tavalla esiin kaikkia biisien hienouksia. Toki coverbiisin jälkeen originaalikin on avautunut uudelleen.
 
Tuli vaan mieleen esim. kun kuuntelin juuri John Mayerin tulkinnan Bold as Lovesta. Voi taivas miten hieno biisi. Loppujen lopuksi sovitus on aikalailla sama, mutta toteutus on siistimpi.