| Aihe: AOR Adult Oriented Rock | |
|---|
 rheinone
12.01.2007 10:12:35 (muokattu 12.01.2007 19:02:05) | |
|
80-luvun alussa tuli diggailtua sellaisia bändejä/artisteja kuin Foreigner, Journey ja Pat Benatar. Kai tota musaa kutsuttiin jo tuolloin AOR:ksi.
Vaikka nykyään AOR kuulostaakin mun korvaan ehkä vähän turhan kaupalliselta, ylituotetulle/sliipatulle ja imelälle, hauskaa noita levyjä on aina sillointällöin soittimessa pyörittää; Nostalgiamielessä ainakin, jos ei muuten.
Tää Journey:n Who's Crying Now on kai aika tyypillinen esimerkki sen ajan AOR-meiningistä:
http://www.youtube.com/watch?v=3NWNvSqbX10
"Kovaa" kamaa.
Kuka muu diggaa tollasta huttua? Mitäs muita tyyppiesimerkkejä (bändi/piisi) AOR:stä tulee mieleen?
E: Tossa ois vielä Pat Benatarin veto Promises In The Dark
http://www.youtube.com/watch?v=GuTEqWlbZu0
Toimii mulle edelleen.
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
|
Kuka muu diggaa tollasta huttua? Mitäs muita tyyppiesimerkkejä (bändi/piisi) AOR:stä tulee mieleen?
Meikä diggaa, silloin ja vieläkin. Wikipedia pelastaa taas kerran ja vahvistaa mun vanhan uskomuksen että AOR on alunperin lyhennös album oriented rock:ista, ja se taas kuulostaa vähemmän negatiiviselta kuin adult oriented rock.
http://en.wikipedia.org/wiki/Album-oriented_rock
"Facts are meaningless. You could use facts to prove anything that's even remotely true." - Homer S |
 aikavaikea
12.01.2007 10:35:27 (muokattu 12.01.2007 10:35:56) | |
|
Mitäs muita tyyppiesimerkkejä (bändi/piisi) AOR:stä tulee mieleen?
REO Speedwagonin "Hi Infidelity" oli, ja on edelleen ihan loistolevy. Toi nyt ekana tuli äkkiä mieleen.
E: Jahas, lehmät ekana vastailemassa. :-D
I got run over by truth one day. Didn't see the red light. |
|
Kuka muu diggaa tollasta huttua? Mitäs muita tyyppiesimerkkejä (bändi/piisi) AOR:stä tulee mieleen?
Kirka. Nimenomaan The Spell -levy vuodelta 1987. Kirilin "hevikauden" toka (ja huonompi) lätty. CD-versio tajuton keräilyharvinaisuus. Hinnat pyörii päälle sadassa eurossa huuto.netissä ja ebayssä.
Bisse on hyvää ja kossu |
|
Be good to your AOR now, when nobody else will! Whooo-ooooa, be good to your AOR!!
M.A.C.H.O. # 1
Don't break radio silence until they see this strike force.
"Wimpy, non-strike force person: How will I know?"
Because all fucking hell is going to break loose. |
|
Be good to your AOR now, when nobody else will! Whooo-ooooa, be good to your AOR!!
Mitä vittuu? Kundi on taas vetäny huiviin sinisiä tabuja...
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
|
Mitä vittuu? Kundi on taas vetäny huiviin sinisiä tabuja...
Ehei, oranssejapa. Nice upper-effect, more so than flaming up a lightbulb and with a sooner kick than the blue ones. Kunhan ilmaisin vähemmän oivaltavalla lyriikan muokkauksella rakkautta Journeytä kohtaan. Ja tietysti koko genreä, jossa virtuoosisoittajat voivat yhden levyn mitoissa vetää rouheaa progekikkaa ja samalla häpeämättömän hienosti myydä itsensä balladeilla, jotka täyttävät stadionit.
Taidanpa laittaa Essential Journeytä lautaselle saman tien. Steve Perryn uljas tenori pukee mainiosti tätä aurinkoista päivää.
M.A.C.H.O. # 1
Don't break radio silence until they see this strike force.
"Wimpy, non-strike force person: How will I know?"
Because all fucking hell is going to break loose. |
|
Tippuuko Toto, Chicago ja Boston tähän kategoriaan ?
Niitä on tullut kuunneltua ja Toto tippuu vielä tänäkin päivänä hyvin alas.
Kyllä lapset mukavia on, mutta tekotapa on ihan YÄK! |
 Feggy
12.01.2007 12:27:34 (muokattu 12.01.2007 13:00:56) | |
|
En ole kuullut oikeastaan mitään AOR-musaa, jota en olisi enemmän tai vähemmän inhonnut.
Edit. Tarkoitan siis sellaista "klassista" AOR-musaa, jota yleisesti pidetään Amerikan FM-asemille soveltuvana ainakin -70-80-luvuilla. Kyllä kai munkin plakkariin sopii jos jonkinlainen musa, jota joku voi sanoa AOR:ksi, vaikka nyt sitten Kinksin -70- ja -80-luvun levyt. Sen sijaan vaikka Toto, Journey, REO Speedwagon etc. ei putoo yhtään. |
|
Tippuuko Toto, Chicago ja Boston tähän kategoriaan ?
Niitä on tullut kuunneltua ja Toto tippuu vielä tänäkin päivänä hyvin alas.
Tippuu ainakin mulle. Moni bändi myös "kesyyntyi" tähän kategoriaan 80-luvun alkupuolella, kun hittejä haettiin. Siinä meni monta Southern Rock-bändiä pilalle...
Mutta tykkään edelleen esim. Journeyn Captured Livestä ja Escapesta. Toton ja Foreignerin neljä ekaa myös on mulle alan huippua. Olihan niitä bändejä tietysti muitakin: Styx jo 70-luvulta alkaen, Night Ranger, Axe...
"I believe in the freedom song
Long live liberty!
I believe in the freedom song
I'll choose my own destiny" Phil Lynott/Freedom Song |
|
En ole kuullut oikeastaan mitään AOR-musaa, jota en olisi enemmän tai vähemmän inhonnut.
Ja 80-luvullahan AOR-musa oli sitä "virallisesti" inhottavaa. ;)
Näitä levyjä ei tarvinnut Ylen Rock-radiossa soittaa, koska "niistä pitävillä on tarpeeksi rahaa ostaa ne itse kaupasta"
"I believe in the freedom song
Long live liberty!
I believe in the freedom song
I'll choose my own destiny" Phil Lynott/Freedom Song |
|
Tippuu ainakin mulle. Moni bändi myös "kesyyntyi" tähän kategoriaan 80-luvun alkupuolella, kun hittejä haettiin. Siinä meni monta Southern Rock-bändiä pilalle...
Eihän toki :-D
No joo. Mm.38 Special taitaa myös mennä tuohon kategoriaan ainakin osittain.Ja nykyisen Skynyrd-laulajan Johnny Van Zantin edellinen orkesteri Van Zant oli huhujen mukaan myös aika AOR -painotteinen orkesteri.
Mutta tykkään edelleen esim. Journeyn Captured Livestä ja Escapesta. Toton ja Foreignerin neljä ekaa myös on mulle alan huippua. Olihan niitä bändejä tietysti muitakin: Styx jo 70-luvulta alkaen, Night Ranger, Axe...
Kansasin Drastic Measures sekä ehkä myös Vinyl Confessions on sitä ihteään.Hyviä lättyjä siltikin.Blue Oyster Cult on tehnyt kovastikin AOR:ltä haiskahtavia levyjä ja esmes loistavan Fire of unknown origin -levyn Burnin' for you on perusesimerkki 80 -luvun hardrock-AOR -tyylistä.
Joukossamme on monia joiden mielestä elämä on pelkkä vitsi.. |
|
Toto tippuu vielä tänäkin päivänä hyvin alas.
Mullakin se on aina pudonnut todella alas. Syvälle.
En ole kuullut oikeastaan mitään AOR-musaa, jota en olisi enemmän tai vähemmän inhonnut.
Ei se haittaa, en minäkään siitä Marquee Moonista lopulta tykännyt yhtään vaikka yritin. Toivottavasti se kenkkuselle kelpasi paremmin kun sen hänelle postitin.
I got run over by truth one day. Didn't see the red light. |
|
Toivottavasti se kenkkuselle kelpasi paremmin kun sen hänelle postitin.
Ihan hyvää rokkia, mutta ei se mitään suuria tunteita herättänyt. Ei tosin herätä nämä nyt kyseessä olevat aor -pumputkaan. Itse termistä voisin vääntää kättä vaikka koko päivän, mutta olen tainnut tehdä sen jo ihan tarpeeksi monta kertaa ennenkin... |
|
No joo. Mm.38 Special taitaa myös mennä tuohon kategoriaan ainakin osittain.Ja nykyisen Skynyrd-laulajan Johnny Van Zantin edellinen orkesteri Van Zant oli huhujen mukaan myös aika AOR -painotteinen orkesteri.
Kyllä ne 80-luvun pulivälin "kolmekasit" on tosiaan ihan AOR-kamaa, imo. Mulla on Van Zantin yks levy v. -85 ja sama kommentti pätee siihen.
Blue Oyster Cult on tehnyt kovastikin AOR:ltä haiskahtavia levyjä ja esmes loistavan Fire of unknown origin -levyn Burnin' for you on perusesimerkki 80 -luvun hardrock-AOR -tyylistä.
Just tämä. Vuoden -81 parhaita levyjä ja hieno biisi. Vuonna -82 ilmestynyt BÖCin kitaristi/laulaja Buck Dharman soolo-levy Flat Out on myös hyvä samassa lajissa. Burnin' for Youn piti tulla tuolle soololle mukaan, mutta levy-yhtiö vaati sitä bändilevylle. Ja hittihän siitä tuli, valitettavsti BÖCin viimeinen, eikä edes kovin suuri.
"I believe in the freedom song
Long live liberty!
I believe in the freedom song
I'll choose my own destiny" Phil Lynott/Freedom Song |
|
Kyllä ne 80-luvun pulivälin "kolmekasit" on tosiaan ihan AOR-kamaa, imo.
Minusta ne vanhemmatkaan ei niin kauaksi putoa ,mutta pistin tuon "osittain" tuohon lähinnä siksi ,että asia on hieman tulkintakysymys.
Joukossamme on monia joiden mielestä elämä on pelkkä vitsi.. |
 -Cale
12.01.2007 15:48:06 (muokattu 12.01.2007 15:51:36) | |
|
Vaikka AOR musa saattaa kaupalliselta kuulostaakkin, on se parhaillaan ihan hemmetin hyvää musaa. AOR: bändeistä monet pyörii soittimessa useasti:
Survivor
Foreigner
Toto
Pride Of Lions
FM
+ monia muita.
Se on tietysti tärkeä seikka tässä että mikä lasketaan AOR:äksi, jos raja on kovin häilyvä voisi siihen laskea mukaan monet 80-luvun ja 90-luvun alun hevibändit. Tuossa listassa bändejä sieltä kevyestä päästä, toki muitakin jäsenkuvauksessa listattuja bändejä voisi tähän listata.
Edit: Monilla kuuluisillakin hevibändeillä on ollut tämä oma AOR-kautensa, esimerkiksi Whitesnake ja Rainbow. Vastaavia on varmasti monia muitakin, ja mielestäni useilla noista juuri tuon ajan tuotanto onkin sitä toimivinta, kuten juuri Whitesnake ja Rainbow. |
|
Heart teki hyviä levyjä 80-l jälkimmäisellä puoliskolla. "Heart" (v. -85), "Bad Animals" (-87) ja "Brigade" (-90) on vieläkin hyllyssä. En tosin muista milloin olisin viimeksi niitä kuunnellut. |
|
80-luvun alussa tuli diggailtua sellaisia bändejä/artisteja kuin Foreigner, Journey ja Pat Benatar. Kai tota musaa kutsuttiin jo tuolloin AOR:ksi.
Vaikka nykyään AOR kuulostaakin mun korvaan ehkä vähän turhan kaupalliselta, ylituotetulle/sliipatulle ja imelälle, hauskaa noita levyjä on aina sillointällöin soittimessa pyörittää; Nostalgiamielessä ainakin, jos ei muuten.
Tää Journey:n Who's Crying Now on kai aika tyypillinen esimerkki sen ajan AOR-meiningistä:
http://www.youtube.com/watch?v=3NWNvSqbX10
"Kovaa" kamaa.
Kuka muu diggaa tollasta huttua? Mitäs muita tyyppiesimerkkejä (bändi/piisi) AOR:stä tulee mieleen?
mä diggaan!
tietenki...
Pataan!
...+alv. |
 A.Starving
12.01.2007 17:25:54 (muokattu 12.01.2007 17:30:23) | |
|
Rainbowta kai pidetään jonkilaisena Heavy- bandinä, mutta kyllä esim. Since you've been gone on mulle malli esimerkki AOR-biisistä.
Sitten kanssa Mark Knopflerin tuotanto putoilee mun korvissa samaan kategoriaan.
E: Niin, ja Bostonin More than a Feeling on kanssa hyvä tyyppiesimerkki
Eipä hirveesti tule kuunneltua, mutta onhan noi jollain pervessillä tavalla ihan hupaisaa kuultavaa välillä
"Ah, fuck it, Dude. Let's go bowling." |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
