Yleistä keskustelua musiikista ›

Niin, en tiedä sitten olisiko tämä pitänyt laittaa tuonne "Konsertit, keikat,tapahtumat"-osioon, mutta laitanpa nyt tänne koska käsittelen asiaa vähän yleisemmin.
 
Eli kysymys kuuluu, voitko/haluatko mennä yksin katsomaan jonkin sinulle mieluisan yhtyeen konserttia? Tämä kun tuntuu jakavan mielipiteitä sikäli, että toisille ihmisille (kuten itselleni) se ei tuota mitään ongelmia, mutta toiset eivät tunnu kirveelläkään haluavan käydä konserteissa ilman seuraa.
 
Tämä kysymys tuli mieleen ajatellessani sitä, että itse omistan sellaisen suhtautumisen musiikkiin, musiikkimaun ja ystäväpiirin, jotka yhdistettynä johtavat siihen että suurimmalta osin konserteissa tulee käytyä ihan yksinään, jopa toisella puolella Suomea tms. toisinaan. Yksinkin olen kyllä kokenut upeita konserttielämyksiä, mutta väkisinkin tulee joskus mieleen että elämykset olisivat varmaan vielä hienompia jos ne voisi jakaa jonkun ystävän kanssa. Ja näinhän monesti onkin, jos sattuu että jonkun saa keikalle seurakseen. Musiikki on kuitenkin minulle niin tärkeä asia, että en halua missata kiinnostavaa konserttia vain siksi etten saa sille ketään mukaan.
 
Mitenkäpäs teillä?
 
(edit: typot korjattu)

Harvon mä käyn ja sillon kun käyn, niin mulla on luottofrendi mukana. En mä uskalla lähteä yksin, kun on noita paniikkioireita ja muuta. Johonkin lähemmäs tietysti vois mennäkin, mutta eipä lähiympäristössä oikein ole sellasia keikkoja mitä viittis käydä kattomassa.
 
Nuorempana kyllä kävin paljon tsiigaamassa keikkoja ihan itsekseni. Ei sillä seuralla ollut niin väliä, kun meni vaan tsekkaamaan sen bändin ja lähti sen jälkeen himaan.

En, alkaa ahdistaan. En oo ollu yksin ees leffassa ikinä.

Musiikki on kuitenkin minulle niin tärkeä asia, että en halua missata kiinnostavaa konserttia vain siksi etten saa sille ketään mukaan.
 
Näinhän se on. Toki keikoilla on yleensä kivempaa kun on seuraa mutta kyllä niillä yksinkin on tullut käytyä ilman mitään ongelmaa. Musiikkia sinne pääasiassa menen kuuntelemaan ja bändiä kattomaan, on ne kaverit siinä tai ei.

Keikoilla käyminen seuran kanssa riippuu paljolti siitä, pitääkö seuralainen ko. musiikista. Yleensähän siinä käy niin, että jos seuralainen on varautunut bändin musiikkiin, menee keikka miettiessä, että mitähän tämä toinen pitää bändistä ja musiikkiin uppoutuminen itsellä kärsii. Joo, ei pitäisi ajatella näin, mutta omalla kohdalla se on juuri tätä. Harvemmin käyn yksin kuitenkaan ja tähän mennessä olen melkein aina saanut mukaan jonkun, joka tykkää itse musiikistakin.
 
Yksin ollessa tulee sitten hieman halju olo. Varsinkin, jos keikka ei oikein potki, sortuu liian usein nesteyttämään itseään keikan aikana, mikä viimeistään (ainakin yleensä) deletoi nautittavan keikkaelämyksen.

Mainiosti. Riippuu tosin keikasta hieman. Jotain Eläkeläiset-tyyppistä rälläystä tuskin varmaan tulisi lähdettyä yksin katsomaan, mutta ns. vakavammista keikoista saattaa saada jopa enemmän irti, jos on yksin ja saa keskittyä täysillä vain musaan. Mutta ei seuran puute ole koskaan mikään este ollut.

Eipä oikeastaan muilla kuin jäähallikeikoilla tule käytyä ja kyllä semmoseen voi mennä yksin, bändiähän sinne mennään katsomaan eikä kavereita.

Useimmiten käyn keikoilla yksin. Ei siksi etteikö minulla olisi kavereita, vaan kun nämä ei ymmärrä musiikista mitään, joten turha niitä on keikoille raahata.

Kyllähän sitä mielellään kaverin kanssa keikalle menee, koska fiiliksiä on kiva jakaa jo keikan aikana. Ja toisaalta, jos lähtee vähän kotikaupunkia kauemmas keikalle, matkaseura/röytöseura on aina hyväksi. Sitten taas, jos keikalla ajautuu pittiin, on sielläkin kaverista hyötyä :)
 
Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Pori Jazzeille olen kaksi kertaa mennyt yksin - tosin nyt ei ole kyse yhdestä keikasta, vaan päivästä Kirjurinluodolla. Piknikseura olisi ollut varmaan tosi jees, mutta enpä olisi Jamiroquain keikalle ketään kaveriani tarvinnut viereeni hillumaan!
 
Kesällä menen katsomaan Musea Wembleylle - yksin. Eikä muuten latista fiilistä yhtään!

Kyllä olen käynyt, eikä tämmösessä varmaan jatkossakaan ole mitään ongelmaa. Varsinkin pidemmän matkan päähän on ollut silloin tällöin vaikea saada ketään messiin, mutta on tehnyt tosiaan mieli nähdä ko. bändi, niin mikäs siinä kun ottaa ja lähtee vaan. Olkoonkin, että joskus on ollukin vähän hukkapätkän fiilinki vartoillessa keikan alkua kokista hörppimällä. Sen verran itseriittoinen kuitenkin oon, että luulen nauttineenikin muutamista keikoista enemmän omin nokkineni, kuin mitä olisin jonkun semmosen frendin seurassa, joka on sillattiin puolivillasesti beesailemassa.

Muutama vuosi sitten kävin lähes kaikilla keikoilla yksin. Harva kaveri halusi samoille keikoille, enkä todellakaan halunnut raahata jotain ihmistä väkipakolla keikalle mukaan. Mukavampi olla yksin kuin miettiä, viihtyykö seuralainen ollenkaan. Jossakin vaiheessa kaveripiiristä alkoi löytyä ihmisiä, jotka lähtivät mielellään mukaan.
 
Festareilla menen edelleen mielellään itsekseni, sillä en halua jättää näkemättä odottamiani bändejä vain siitä syystä, ettei ketään muuta kiinnosta. Sitä paitsi toisinaan keikoilla on ihan mukava olla yksin, vaikka nykyinen keikkaseura on ollut enemmän kuin tervetullut mukaan.

Mielummin jonkun kanssa. Mutta kyllähän hyvää bändiä nyt yksinkin katsoo, musiikki on kuitenkin tärkein.

Musiikkimakuni eriää melko paljon kavereideni mielimusiikista, joten keikoilla tulee käytyä yksin melko usein.

Harvemmin yksin menen kun aina on joku kaveripiiristä menossa samalle keikalle. Jos ei kukaan lähde mukaan, niin yksinhän sitä on mentävä. Kumma kyllä, luulis kaikkien lähtevän seuraksi vaikka jo sen takia et meikä on niin hurmaava.

En ole ikinä käynyt, enkä välttämättä menisikään. Tai riippuu, missä keikka olisi. Jos olisi joku OIKEIN mieluisa bändi samassa kaupungissa, niin eiköhän sitä tulisi lähdettyä, mutta tällä hetkellä kun asun sen verran kaukana kaikesta sivistyksestä, niin olisi aika tylsää matkustaa pitkiä matkoja yksin. Muutenkin olo keikalla yksin kyhjöttämässä tuntuisi vähän hölmöltä. Paitsi pitissä :)

Totta kai voin, ja käynkin, kaverit kun eivät välttämättä halua/jaksa vaivautua paikalle. Keikan alkua odotellessa toki käy usein aika pitkäksi, mutta bändin soittaessa ei välttämättä muista, oliko sitä seuraa edes mukana:)
 
Itseäni lähinnä ärsyttää ihmiset, joiden on pakko höpöttää korvaan/hakea olutta tms. keikan aikanakin. Minä ainakin menen keikalle nauttimaan musiikista, enkä lätisemään. Kun soitto on ohi, voi sitten seurustella mikäli jaksaa.

Kyllä voin käydä, ja toisinaan käynkin. Odottelu ennen keikkaa on tietysti aika tympeää ilman kaveria, kun en oikein osaa ruveta vieraitten kanssa juttelemaan, mutta keikan alettua ei ole mitään ongelmaa. Musiikki on pääasia, kuten sanottu.

Mä käyn keikoilla lähes aina yksin. Kavereita ei joko kiinnosta kyseiset bändit tai sitten lähteminen keikkapaikalle.

Riippuu tilanteesta, keikkaa on mukavampi seurata yksinään, mutta alkua odotellessa aika menee mukavammin jutellessa.
 
Omille keikoille saa kylläkin tulla muutkin bändiläiset mukaan.