Laulaminen ›

Yleensä on sellainen käsitys, että ääni kehittyy pikkuhiljaa eteenpäin. Näin se yleensä meneekin. Vaan ei allekirjoittaneella. Itselläni äänen kehitys tietyllä saralla tapahtui kuin salamaniskusta. Listen to my story: Eräs aamu lauleskelin normaaliin tapaani, huonolla lauluäänelläni, sitten pienen laulutuokion jälkeen lähdin kouluun ja kun tulin koulusta rupesin taas laulamaan. Huomasin heti, että äänialani ja ääni muutenkin oli parantunut huomattavasti. Lauloin paremmalla äänellä, pääsin korkeammalle. Ihmettelin kyllä miten hemmetissä noin voi tapahtua, että ihan yhtäkkiä. Kenelläkään käsitystä/omakohtaisia kokemuksia?

Jotkut asiat loksahtaa isoin harppauksin. Toiset harppaukset aiheuttavat pitkäkestoisen, toiset lyhytkestoisen olotilan. Näitä voisi kai sanoa äänellisiksi ahaa-elämyksiksi. Ei kai siinä sen kummempaa :) Joskus niitä tulee kun opettelee jotain. Sinänsähän äänenavauskin on tietynlainen ahaa-elämys, kun ääniaparaatti taas muistaa että "niin juu NÄIN tän homman piti toimia"... Mulla on ainakin noita loksahduksia tullut silloin tällöin, ei kai sitä muuten jaksaisi treenikopissa vuodesta toiseen hinkata tsydeemejä paremmiksi. Varmaan kaikilla niitä on.

Kesällä olin pitkään treenaamatta ääntäni, kun iski sellainen hirvittävä kesäflunssa, josta ei meinannut päästä eroon ollenkaan. Jokunen keikka oli kyllä pakko tehdä, mut ne vedin aika kevyellä meiningillä ääntä kiusaamatta. Sitten kun ääni palaili takaisin oli tapahtunut kai joku ahaa-elämys. Luulin, että bändi soitti biisejä matalammalta kuin yleensä, kun ylä-äänet tuli niin helposti. Ja ne on lähteneet yhtä helposti siitä lähtien, eli olotila jäi pysyväksi. Pääsin kai eroon jostain lihaskiristyksistä ja jumituksista samalla kun annoin äänen levätä. Nyt siis vaan odottelen, että mikähän ihme tapahtuu tämän nyt olevan flunssan jälkeen... ;)