 ämpyilijä
09.01.2007 18:48:47 | |
|---|
Eilen, juuri ennen keskiyön uutisia tuli Radio Suomella hieno bluesbiisi.
Sellanen hidas blues, jossa laulaen ja soittaen esiteltiin vanhoja bluesjääriä. Kitaristi soitti esim. B.B. Kingin tyylillä muutaman choruksen, sitten vaihtui sävellaji ja soitto jatkui esim. Buddy Guy:n tyylillä.
Kitaristi matki mielestäni hienosti vanhojen kepittäjien maneereita, vaikka käytti kaikissa melko samaa perussoundia. Viimeisenä se ilmeisesti mainitsi oman nimensä (joka meni minulta ohi), ja soitti omia juttujaan.
tietääkö kukaan mikä artisti oli kyseessä? |
 Mage
09.01.2007 18:59:26 | |
|---|
Näyttää ylen sivuilla seuraavaa biisilistaa jos kysymys oli bluesministeristä.
Samuel L. Jackson: Just like a bird without a feather
Samuel L. Jackson: Stack-o-lee
Jackie Payne Steve Edmondson band: Woman in Kansas City
Jackie Brenston: Rocket 88
Eero Raittinen and The Noisy kinda men: Hit git and split
Gary Primich: Why don't you write me
Groovy eyes featuring Tony Uter: Creole mambo
Berryman & Bullet: Biscuits
Dr. Helander & His Medicine men: Woodyard street
Duke Robillard: Blues a rama
Joten oiskos ollut herra Duke Mielipiteen arvo on taloustieteellisesti arvioituna olematon, koska sen tarjonta ylittää aina kysynnän |
Eilen, juuri ennen keskiyön uutisia tuli Radio Suomella hieno bluesbiisi.
Sellanen hidas blues, jossa laulaen ja soittaen esiteltiin vanhoja bluesjääriä. Kitaristi soitti esim. B.B. Kingin tyylillä muutaman choruksen, sitten vaihtui sävellaji ja soitto jatkui esim. Buddy Guy:n tyylillä.
Kitaristi matki mielestäni hienosti vanhojen kepittäjien maneereita, vaikka käytti kaikissa melko samaa perussoundia. Viimeisenä se ilmeisesti mainitsi oman nimensä (joka meni minulta ohi), ja soitti omia juttujaan.
tietääkö kukaan mikä artisti oli kyseessä?
En moista kuunnellut, mutta Julian Sas:in DVD:n nähneenä mies jossain vaiheessa konserttia imitoi suosikkikitaristiensa tyylejä kesken biisin. Esim B.B, Albert King, Buddy Guy juttuja siinä heitti. Kyllä lapset mukavia on, mutta tekotapa on ihan YÄK! |
 mievaan
10.01.2007 14:00:43 | |
|---|
Oisko ollu John D. Langleyn biisi? Ite kuuntelin sitä kanssa se oli mun mielstä Langleyn biisi nimeltä prelude in blues majorCH Poppamies#1 ,,/ ,,/ |
 urkkini
10.01.2007 17:01:44 | |
|---|
No Duke Robillard se oli. Pisteli vanhojen mestareiden tyylillä kierron tai kaks ja toimitteli välillä herroista. Lopuksi tietysti omalla tyylillä.
Toimiva biisi, kuulin sen eka kerran joskus viime keväänä RadioQ vainaan Rootsillassa. |
weelie
10.01.2007 17:26:03 | |
|---|
Robillard osaa kyllä erinomaisesti imitoida vanhoja mestareita. Ja toisaalta siinä on mielestäni miehen heikkouskin (ehkäpä).
Olipa kummallista nähdä (youtubessa) Duke Tom Waitsin kitaristina. Mielestäni juuri sitä paloa Duken soitossa ei ole. Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä sekä niitä viestejäni jotka eivät tarjoa merkittävää lisäinformaatiota kaikille lukijoille, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa. |
urkkini
11.01.2007 18:01:04 | |
|---|
Olen samaa mieltä, Duken soundi on ollut aina pehmeä ja siisti???!!! Ei välttämättä toimi Waitsin kanssa, mutta tuottajathan saavat soundin sellaiseksi kun haluavat.
Robillard on mun mielestä parhaimmillaan swingjazz numeroissa, joita on jonkun verran tehnytkin. Mutta mies on merkittävä kitaristi "nykybluesissa". |
 blyysi
11.01.2007 21:18:19 | |
|---|
Duke kyllä tuntee bluesperinteen kuin omat taskunsa. Tuosta blues-a-rama -biisissä minusta kuitenkin kuulee jokaisesta kierrosta läpi myös herran itsensä. Hän oli mielestäni parempi "imitaattori" 80-, ja 90 -luvuilla. Mutta minusta on positiivista kehitystä, jos oma juttu ja tatsi kuuluu läpi vaikka muita "matkittaisiinkin".
Olen minäkin samaa mieltä, että Duken tatsi ja soittatapa tuntuu nykyisin välillä hieman "lepsahtaneelta". Noista monen bluestyylin mestareista ja swingiin kalleellaan olevista kavereista esim. Little Charlie Baty omaa usein kiinostavamman ja räväkämmän otteen soittoon.
Kaikesta huolimatta kova Duke -fani olen edelleen. I ain't nothin' but a player |
Larry