Etno, proge, latin ›

Ai että "kun"? Mä en ole tällaista huomannut, päinvastoin niihin ketjuhin nimenomaan vaivautuu enemmänkin asiasta tietäviä keskustelemaan. Et ole varmaankaan seurannut palstaa vähään aikaan? ;-)
 
Kyllähän improvisoinnin periaatteet on soittimesta riippumattomat: Vetää omasta päästä melodia niin että se jotenkin sopii toisten soittajien taustaan.

Kyllähän improvisoinnin periaatteet on soittimesta riippumattomat: Vetää omasta päästä melodia niin että se jotenkin sopii toisten soittajien taustaan.
 
Tottakai, mutta miten tää liittyi lainaamaasi pätkään? :-/
 
Edit:
Mä en siis tarkoittanut, että tän ketjun pitäisi olla kitarat: soittaminen -osastolla. Päinvastoin olen täysin samaa mieltä siitä, että tämä kuuluu juuri tänne. Kommentoin vaan Simplexin juttuun em. palstasta, kun asia ei todellakaan ole noin.

Ai että "kun"? Mä en ole tällaista huomannut, päinvastoin niihin ketjuhin nimenomaan vaivautuu enemmänkin asiasta tietäviä keskustelemaan. Et ole varmaankaan seurannut palstaa vähään aikaan? ;-)
 
No joo, en ole kieltämättä aikoihin seurannut kyseistä palstaa johtuen siitä että kun joskus muinoin seurasin niin tapahtui juuri tätä dissaamista.

Mitkä on yleisimmät asteikot jota käytätte improvisaatioon, ihanko vain perusasteikkoja ja miksolyydisiä jne...?! meille musiikinopettaja joskus yläasteen seiskalla opetti, muistaakseni a:sta (ennen yksiviivaista c:tä) a:han asteikon, (yksiviivaiseen)(tai sitten se oli c-asteikko) mutta se on tässä vuosien varrella unohtunut...! jazz ei silloin niin paljoa kiinnostanut, mutta nyt on luultava jopi bändissä jossa soitetaan jazzahtavaa musiikkia...Pianistina olen ''toiminut'' jo 11 vuotta, ja nyt tuo bachin ja beethovenin soitto tuntuu jo vieraalta, jazz ja säestys on miun alaa! :)

1) On kolme eri tapaa improvisoida, jokin näistä hallitsee jokaisen (myös huippujen) sooloilua: a) skaalapohjainen b) kaavapohjainen (patterns, licks) c) korvakuulolta tai ns. fiilistelyllä
 
Voihan olla neljäskin tapa, mutta sitä en tunne.
 
Sointupohjaisen tavan nyt ainakin voisi lisätä listaan.

Sointupohjaisen tavan nyt ainakin voisi lisätä listaan.
 
Soinnut ja skaalat nyt sattuvat olemassa "naimisissa" keskenään eli periaatteessa sama asia.

Soinnut ja skaalat nyt sattuvat olemassa "naimisissa" keskenään eli periaatteessa sama asia.
 
Ajattelin sointupohjaisella lähinnä sitä, että otetaan lähtökohdaksi soinnun sävelet ja maustetaan sitten soppaa asteikon muilla sävelillä. Toki ne sävelet aina asteikoista löytyvät.

Ajattelin sointupohjaisella lähinnä sitä, että otetaan lähtökohdaksi soinnun sävelet ja maustetaan sitten sopaa asteikon muilla sävellillä. Toki ne sävelet aina asteikoista löytyvät.
 
Just sama asia.
 
"Lintsaustapa" muodostaa asteikko "eksoottiselle" soinnulle: Otetaan soinnun sävelet ja täytetään puuttuvat sävellajin sävelillä. Siinä meillä toimiva asteikko eikä tarvitse edes tietää nimeä.
Se että käyttää improvisoinnissa jotain asteikkoa, ei tietenkään tarkoita, että vain asteikon sävelet olisivat käytettävissä, kromaattiset ja inharmoniset hajasävelet antavat kivasti lisämaustetta.

Just sama asia...
 
Voihan sitä tietysti ajatella, että oma sooloilu pohjautuu kromaattiseen asteikkoon ja soitetaan sieltä niitä kivan kuuloisia ääniä.

en kyllä ole samaa mieltä että improvisoimaan oppisi pelkästään improvisoimalla. yksi parhaita tapoja oppia improvisoimaan on blokkailla ja opetella soittamaan muiden sooloja. sitten soveltaa siellä olevia lickejä ym omiin sooloihin. jos aina vaan luottaa siihen että omalla improvisoinnilla oppii parhaiten niin voi ollakin että alkaa liiaksi toistamaan samoja juttuja tai ideat loppuu kesken.

yksi parhaita tapoja oppia improvisoimaan on blokkailla ja opetella soittamaan muiden sooloja. sitten soveltaa siellä olevia lickejä ym omiin sooloihin
 
Mun mielestä tässä pitäisi oikeastaan puhua kahdesta asiasta. Blokkailulla kehittyy soittajana ja karttuu tärkeää "sanavarastoa", ja se onkin melkoisen tärkeää, ja tällöin voi soitella uskottavan kuuloisia sooloja useimmissa tilanteissa.
 
Sitten taas improvisoidessa pitäisi osata päästää omassa päässä tapahtuvat jutut ilmoille valitulla soittimella. Mielestäni ei välttämättä ole hyvä improvisoija vaikka osais 15000 likkiä (ei siitä tosin haittaakaan ole!), jos ei osaa hahmottaa soolon kaarta ja soittaa siinä just mageimman kuuloista linjaa, eikä tajuta soolon asemaa kokonaisuudessa.
 
Hyvän improvisoijan soolo on jotenkin "uutta", välillä tuntuu että nyt mentiin ulos, otetaan riskejä, ja selvitään niistä, viedään biisi ikäänkuin uudelle tasolle... John Coltranen sooloilua kuunnellessa tulee ehkä useimmiten tuollainen olo.

Mielestäni ei välttämättä ole hyvä improvisoija vaikka osais 15000 likkiä
 
Ei se tee, kuten sanoit, hyväksi improvisoijaksi, mutta kyllä niiden opettelu opiskeluvaiheessa on kannattavaa.
Kun opettelin blueslikkejä, niin eihän niitä tarvinnut kuin pistää peräkkäin niin tuli sen tapainen soolo kuin usein/useimmiten kuulee.
Niitten jälkeenhän vasta varsinainen homma alkaakin.