Etno, proge, latin ›

Oletan, että kaikki tämän ketjun lukijat eivät ole mitään ammattilaisia ja kirjoitan aloittelijan näkökulmasta. Voisin kirjoittaa tästä pitemmästikin, mutta en uskoisi siitä olevan kenellekään apua. Tämä jää nyt tällaiseksi pintapuoliseksi luetteloksi.
 
Viimeisen puolen vuoden ajan lähes kaikki harjoitteluni on jollain tapaa tähdännyt jazzimprovisaationi kehittymiseen. Olen tietoisesti pyrkinyt tarkkailemaan omaa oppimistani ja kehittämään kaikkia niitä osa-alueita, joita improvisoitaessa jazzia tarvitaan. Näitä ovat muunmuassa:
 
-Riittävä tekniikka:
 
Kitaristina olen harjoitellut mm. vaikeita intervalleja (string skipping, kvarttihypyt jne.), useasti toistuvia kuvioita (arpeggiot ym.), economy pikkaus (toimii mielestäni jazzissa hyvin). Fraseerauksen opetteleminenkin liittynee jollain tapaa tekniikkaan.
 
-Otelaudan tuntemus:
 
Tämä on mielestäni tärkeimpiä ja vaikeimpia asioita improvisoitaessa ja itse olen vielä aika hidas hahmottamaan asteikoita ja sointuvoicingeja. Otelaudan logiikan oppii kuka tahansa hyvinkin nopeasti, mutta improvisoitaessa omista tutuista kaavoista poikkeaminen vaatii nopeaa hahmottamiskykyä, mikä on kenen tahansa mahdollista saavuttaa harjoittelulla. Itsellä on tähän miljoonia metodeja, mutta ehkä on paras keksiä ne itse. Tunne instrumenttisi!
 
-Teorian tuntemus:
 
Itse olen analyyttinen oppija, eli olen kiinnostunut teorioista, faktoista ja kaikista pienistä yksityiskohdista. En ole erinomainen soittaja, mutta jos en olisi lukenut teoriaa en osaisi puoliakaan siitä mitä nyt. Miksi käyttää tämä mahdollisuus hyödyntämättä kun netti ja kirjastot ovat tietoa pullollaan? Voin suositella aluksi esim. Tohtori Toonikaa, mutta kunhan siihen ei jumitu. Kun perusasiat on hallussa voi siirtyä tutkimaan esim. Max Tabellin Jazzmusiikin harmoniaa. Se on vielä kohtuullisen helppotajuista, mutta satakertaa mielenkiintoisempaa kuin "perusasiat".
 
-Korvat:
 
Itse olen puukorva, mutta tälläkin osa-alueella kehitystä on tullut roimasti erityisesti teorian osaamisen kautta. Korviakin voi tietoisesti jossain määrin kehittää, mutta älä huoli, ne kehittyvät joka tapauksessa.
 
-Insipiraatio:
 
Omana inspiraation lähteenä on ollut mm. jazzareiden elämäkerrat. Paikallisen kirjaston tarjonnasta on tullut kahlattua ainakin Miles Davisin, John Coltranen, Thelonius Monkin, Ornette Colemanin elämästä kertovat kirjat. Samalla hahmottuu jazzin traditio ja puolivuosisadan takainen asenne soittamiseen ja harjoitteluun. Ainakin jossain määrin.
 
Tästä jäi nyt paljonkin puuttumaan, mutta minulla ei ole mitään sanottavaa, mitä kukaan ei olisi jo kirjoittanut. Suosittelen penkomaan kirjaston tarjontaa, siellä se kaikki on. Tosin, olisi mukava lukea muiden kokemuksia asian tiimoilta. Ehkä itsekin kirjoitan vielä tämän kuivakan luettelon lisäksi jotain konkreettisempaa.