Kitarat: kitarakamat ›

Voi kun pääsisikin siihen "molempi parempi" -ajatusmaailmaan!:)
 
Elä myy pois niitä välillä... Mulla on molempia ja lisäksi akuja 6 ja 12- kieliset ja naikkari. Ajankulua riittää. Sitäpaitsi oot jo siinä "molempi parempi ajatusmaailmassa", taimaat ne vaan samaan päivään;) Thats it!

Niin mutta kun Les Paul Standardeistahan tossa oli selvästi puhe.
 
rmac, tuolta löytyy Guitarist-lehden arvostelu sillon uusista Standardeista. Siellä on lisää noita "parannuksia" tai parannuksia. http://www.gibson.com/whatsnew/pressrelease/2002/jun10a.html
 
Ja siihen mikkiasiaan vielä tarkennusta Gibsonin sivulta: ... ...
 
Ja tarkottaa nimenomaan niitä 2002 standardeja.
 
Jep, kiitokset Gypsy ja fox vastauksista. Kyllä minä tosiaan rajasin kysymyksen G-LP Standardiin.
 
Luin tuon linkin takaa löytyvän "arvostelun" ja aikalailla muutoksia näyttäisi olevan tehty versus "pre -2002". Onko nuo sitten parannuksia, päättäköön jokainen itse.

Pengotaan legendaa vielä hiukan lisää ja edelleen puhun siis GLP STD:sta.
 
Poistuikohan tuossa "2002" uudistuksessa myös ylimääräiset poranreiät, ne kuuluisat 9-kappaletta?
 
Inton mainoslauseessahan puhutaan erityisen kevyestä mahongista ja linkin takana olevassa jutussaa...
"This sits on a base of South American mahogany, designed to create that classic warm but biting sound."
 
PS
No miksi minä tätä jankaan...
No kun minulla sattuu olemaan GLPSTD 2005 60' heritage. Soitin on kyllä aivan mainio peli niin äänimaailmaltaan kuin viimestelyltäänkin. Soittajan taidoista ei voi sanoa yhtä ylistävästi.

Ja vastaus löytyi, että on: STD 9 kpl ja Class 5 17 kpl.

Nuo porareijät oli mulle jotenkin vastenmielinen juttu kun kuulin niistä eka kerran. En siis meinannut uskoa asiaa, että Gibson joutuis tekemään moista. Kopioista uskois mieluummin. Ei sillä että ne jotenkin huonontais tjms, ainoastaan vain ajatuksen asteella häiritsee kun tietää että alkuperäiset oli umpipuuta, ja nyt myydään uusintapainoksia jotka näyttää röntgenkuvissa reikäjuustoilta.. :D
 
Onko muuten uusien LP mallien nauhojen profiileissa eroja mallien välillä, ei siis mitään fretless wonder juttuja vaan noin yleensä. Tuossa mun 335:ssä oli uutena (ja on toki vieläkin, vaikka ovatkin jo kuluneet hieman) erittäin kantikkaat nauhat profiililtaan. Ei siis viimeistelemättömät, mutta kantikkaat. Ja se vain korostuu kun nauhat kuluvat. Täytyisi varmaan välillä pyöristää ne uusiksi. Muistan vain, että silloin kun tuo 335:n haku oli meneillään oli niissä yksilöissä joita testailin, lähes kaikissa 90-luvun kitaroissa melko kanttiset. Taas esim ´89:ssä oli todella pyöreät.
 
Eli pikaista galluppia profiileista. Ja jos löytyy kuvia tueksi niin aina parempi.

Eli pikaista galluppia profiileista. Ja jos löytyy kuvia tueksi niin aina parempi.
 
Että tämmöstä kalluppia, minkähänlainen vääntö tästä saadaan;o)
Dove '92, profiili on se leveä, pyöreä mielyttävä bussinkatto.
Std '95 taitaa olla se mainittu "kantikas".
LPC '72 Vaihdettu jumboihin. Vanhojen nauhojen profiili oli jo ostettaessa (-83) kaluttu matalaksi, tai sit uutena ollut jo matala. Vaihdosta tosin jo n.20v, ei jaksa muistaa tarkkaan..

Voisko joku varmuudella väittää että Kalamazoo on paskempi paikka kuin Nashville?
 
1976 LP customin onnellinen omistaja edelleen
 
Miks varten moista väitettä tarvitsis esittää? Kalamazoo oli loppuvaiheissaan (1982-85) ns. lyhyitten sarjojen käsityövaltanen tehdas, sillä tuotantoa alettiin jo hyvissä ajoin siirtää Tennesseen Nashvilleen.. Joten?? 8)
Ilmeisesti tää säie on ollut ns. "rauhassa", varmaan kaikki olennainen ja epäolennainen on tullu jo todettua.. Tällä sivulla on kovasti noista "swiss cheese"! -läpösistä juttua.. ihan suuren yleisön "tilaamana" niihin päädyttiin, kas huonoselkäset soittajat piti LP:n painoa haittana. Ei ne sitä ilman pirruuttaan ja ilkeyttään alkanu tekemään. Enemmän onttoutta on vaikka LP Standard Double Cuteissa tai sitten Nighthawkeissa. ;)

Voisko joku varmuudella väittää että Kalamazoo on paskempi paikka kuin Nashville?
 
Edelleen Kalamazoo pukkaa soittajille hyviä ja hienoja kitaroita http://www.heritageguitar.com/home.htm

Gibson Les Paul - Laatua vai mielikuvia legendasta?
 
Minusta mielikuvat on vähintään 50% hommasta. Vaikka joku myrkynvihreä JEM olisi miten hyvä kitara, niin minulla olisi huono fiilis sillä soittaessa. Taas aidolle Gibsonille antaisi paljon anteeksi, kun se on Gibson. Vaikka se olisi miten huono, niin minun soitto sillä kuulostaisi paremmalle kuin minun soitto jollain Jacksonilla.
 
EDIT: Sama pätee mallintaviin vahvistimiin vs putkivahvistimet. Ja parasta kaikessa on, että kukaan ei järkipuheella voi ikinä minun päätä tässä asiassa kääntää.

Minusta mielikuvat on vähintään 50% hommasta. Vaikka joku myrkynvihreä JEM olisi miten hyvä kitara, niin minulla olisi huono fiilis sillä soittaessa. Taas aidolle Gibsonille antaisi paljon anteeksi, kun se on Gibson. Vaikka se olisi miten huono, niin minun soitto sillä kuulostaisi paremmalle kuin minun soitto jollain Jacksonilla.
 
EDIT: Sama pätee mallintaviin vahvistimiin vs putkivahvistimet. Ja parasta kaikessa on, että kukaan ei järkipuheella voi ikinä minun päätä tässä asiassa kääntää.
 
Harvoin annan plussia. Nyt lahjoitin yhden sinulle.

Paha sanoa kun ei ole vertailukohtia muista Gibsonin tuotteista, mutta kyllä tämä meikäläisen sylissä makoileva G on ihan toista maata kuin yksikään aiempi kitara mitä olen kokeillut. Sointi, tatsi ja viimeistely on täydellistä. En keksi enää, mitä lisää voisin kaivata miltään kitaralta.
 
Ainoa vertailukohtani on nuo 1000€ pinnassa hyörineet Tokain kopiot ja omasta mielestäni ne olivat hyviä soittimia, jos hintalapussa olisi n. 300€ pienempi hinta tai alle. Aidolle Gibsonille niistä ei omasta mielestäni ole vastusta, mutta onhan tuossa hintaakin välissä. ;)
 
Kuten tuo kaksi viestiä ylempänä oleva henkilö huomautti, on yllättävän paljon väliä myös sillä kitaran mojolla. Tässä Gibsonissa on sitä jotain - oli se sitten viidenkymmenen vuoden rautainen kokemus tai nimi - mitä en ole mistään muista soittimista vielä loihtinut esiin. Asiat ovat kuten ne ovat ja jokainen menee oman mielensä mukaan. Turha tästä olisi kättä vääntää sen enempää. Soittakaa sillä, mikä hyvältä tuntuu. 8)

En tiedä onko tullut jo ilmi, mutta jos netistä uskaltaa kitaroita tilailla, niin tuota Standard Faded -mallia saa aika halvalla (ainakin 1500€ on 600€ vähemmän kuin esim thomannilla) tuolta: http://www.maxguitarstore.com/store … php?categoryID=270&show_all=yes

Mitä tapahtui vuonna 2002 LP:
 
Mm. soololoven binding muutettiin takaisin ohueksi kuten alkuperäisissä Lestereissä (aikaisemmin mainittujen muutosten lisäksi).
 
Täällä kun nyt on ihmetelty noita mahonkien painoja, niin kerrottakoon omasta kokemuksesta jonnin verran:
Olen ostanut viiteen LP-tyyliseen kitaraan mahongit Leppävirralta. Myyvät siellä tätä old stockia eli laadukasta hondurasin mahonkia sekä myös kai khayaakin sitten kanssa.
Enivei, kaikki 5 runkolankkua mitä olen sieltä tilannut ovat kaikki olleet kuivia, hyvälaatuisia hienoja soitinpuita. Kuitenkin, kaikkien palikoiden painoissa ja ominaisuuksissa on ollut eroja, ääripäiden välillä jopa radikaaleja. Selkeästi on puissa ollut eroja niin painoissa, työstettävyydessä, homogeenisuudessa, kovuudessa kuin ulkonäössä (=joka näkyy oikeastaan parhaiten vasta pintakäsiteltynä). Osa puista on ollut suht homogeenistä matskua, eräässä lankussa oli selkeästi "perusrakenteen" seassa huomattavasti kovempaa lähes "pillisyytöntä" materiaalia, viimeisimmän tekeleen (tuo custom) lankussa taas oli harvaa syytä joka työstettäessä nosti jopa karvaa ylös! Muutenkin tuon customin puu oli perin, perin kevyttä. Eroja löytyy.
 
Jos mulle on sattunut ns. takuuhyvien puiden joukkoon noinkin erilaisia puita, en ihmettele jos isojen tehtaiden varastoissakin olevista puista löytyy paljon eroja.

Minusta mielikuvat on vähintään 50% hommasta. Vaikka joku myrkynvihreä JEM olisi miten hyvä kitara, niin minulla olisi huono fiilis sillä soittaessa. Taas aidolle Gibsonille antaisi paljon anteeksi, kun se on Gibson. Vaikka se olisi miten huono, niin minun soitto sillä kuulostaisi paremmalle kuin minun soitto jollain Jacksonilla.
 
EDIT: Sama pätee mallintaviin vahvistimiin vs putkivahvistimet. Ja parasta kaikessa on, että kukaan ei järkipuheella voi ikinä minun päätä tässä asiassa kääntää.
 
Tämä kommentti osui kyllä naulan kantaan! - Omasta historiasta ja (varsinkin) kaveripiiristä löytyy kyllä asialle vahvistusta. Kukahan järkkäisi vaikkapa sokkotestin, jossa liuta koehenkilöitä saisi soittaakseen aitoja ja kopiokitaroita ja antaisi viisaita kommentteja?

Itsellä on LP:n Voodoo, itseasiassa se DLX:n kepukka josta nauhat törrötteli aika inhasti kaupassa. Anyway vietin kitaraa etsiessä muutamassa kaupassa aikaa ja DLX:ssä soitin 2,5 tunnin aikana läpi useemman luutun ja täytyy sanoa että 1000-2000 hintaluokassa toi oli ehdottomasti paras sen hetken valikoimasta.
 
MM:n John Petrucci oli vielä parempi soittaa mutta akustinen soundi oli aikas heikko ja hintaa oli karvan verran liikaa. Niin ja vierastan tollasia ihan hevi-hevikepin näköisiä soittimia. Aika pitkälle vartailussa pääsi LTD:n n. 1000€ Ecilipse De Luxe, mutta kaula oli epäjohdonmukainen, esim 5-nauhan huiluäänet soivat 7-nauhaa voimakkaammin.
 
Voodoon huonot puolet
- nauhat kurallaan, piti hioa
- headstockin talla tehty väärin, D-kieli liian matalalla (vaihdettu uuteen)
- Gibsonin mikkivalitsin toimii mutta on rimpulan tuntuinen
 
Neutraali
- kaula oli piikkisuora, eli räminää löytyi, mutta perussäädöillä korjaantui
 
Plussat
- persoonallinen ulkonäkö, mutta ei mikään ylikoristeellinen
- loistomikit, potkua riittää (IMO) mutta puhdaskin onnistuu
- soittotuntuma nauharempan jälkeen exellent
- kaula johdonmukainen ja intonaatio kunnossa
- vahvistamattoman äänen voimakkuus varsin kova
- kaulan viimeistely sopivan karhea, (lakkakauloilla en pysty soittamaan, jotkin maalatut menee)
 
Broidilla on musta (joko stankku tai studio) LP, se bindaamaton ja se on myös varsin jees, joskin kaula on siinäkin piikkisuora. Perussäädöillä pitäis korjaantua.
 
Jostain syystä Gibsonaattorin kaulat tulee rapakon yli monesti säätämättömänä (sanoi kitarakorjaamon setä), mutta eikös ne säädöt yleensä tehdä oston jälkeen...
 
Vahva mielipiteeni on kuitenkin ettei tuon hintaluokan kitaroita kannata ostaa koskaan kokeilematta.

- kaulan viimeistely sopivan karhea, (lakkakauloilla en pysty soittamaan, jotkin maalatut menee)
 
Kyllä yleensä maalatuissa on myös lakka päällä - vai missä maalatussa ei ole?

Vahva mielipiteeni on kuitenkin ettei tuon hintaluokan kitaroita kannata ostaa koskaan kokeilematta.
 
Oikeastaan ei minkään hintaluokan, ja mitä vähemmän on sitä kokemusta erilaisista kitaroista saati sitten sitä taitoa tehdä itse edes ne kaikkein tärkeimmät perussäädöt, sitä suuremmaksi tulee tuon kokeilun merkitys. Toki siltikin voi tulla ylläreitä niin konkareille kuin aloittelijoillekin, ei se välttämättä uus kitara viikossa niitä kaikkia "konstejaan" ehdi näyttämään.
Yhtä lailla suhteessa harmittaa aloittelijan huono 200-500 euron kitara kuin sellasen kauan soittaneen reilusti kalliimpi, jos ne on sitten jostain syystä "käteen sopimattomia", ei välttämättä edes mitenkään viallisia. Jos on tullu ostettua vaan muista syistä, ja liian suurin odotuksin.

Kyllä yleensä maalatuissa on myös lakka päällä - vai missä maalatussa ei ole?
 
No joo on. Tarkoitin sitä perus Gibsonin (ja muiden) kiiltävää tasaista lakkaa. Voodoohan on maalattu ja siinä on todella ohut satiinilakka ja kaiken lisäksi kaulan takana on puunsyyt "esillä" eli kaula ei ole tasainen.
 
Tähän rosoisuuteen ihastuneena vedin kattilavillalla lakan pois tuosta Asaman stratosta ja soittotuntuma omaan käteen parani tolkuttomasti. Mieltymyksensä kullakin...
 
Yhtä lailla suhteessa harmittaa aloittelijan huono 200-500 euron kitara kuin sellasen kauan soittaneen reilusti kalliimpi, jos ne on sitten jostain syystä "käteen sopimattomia", ei välttämättä edes mitenkään viallisia. Jos on tullu ostettua vaan muista syistä, ja liian suurin odotuksin.
 
Jep. Ekaa 1000 markan kitaraa hommatessa sen koesoitti ihan ammattilainen kun itsellä ei 10 v kloppina ollut juuri käsitystä aiheesta. Muotoillaanko näin että soittokitarat kannattaa testata. Itse ajattelin että noita 100€ projekteja tyyliin käytetty halppis voi ostaa ihan huvikseen ja katsoa mitä saa aikaan.
 
Omat kepakot on kaikki testattu ennen ostoa, jopa se 70€ nuotioakustinen...

Muotoillaanko näin että soittokitarat kannattaa testata. Itse ajattelin että noita 100€ projekteja tyyliin käytetty halppis voi ostaa ihan huvikseen ja katsoa mitä saa aikaan..
 
Näin. Ja projekteja tai projektiaihioita ei kannata laskea, luku sinänsä ne. =)
Sehän on jo ostotilanteessa selvillä, että "tulee mitä tulee"..