Aloittelijat ›

Mä rupesin soittamaan 19-vuotiaana, eli kolme vuotta sitten. Ei ole ollenkaan liian myöhäistä, jos vaan aikaa ja innostusta riittää opettelemiseen.
 
Kirjoitin tänne pitkän sepostuksen tästä aiheesta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &t=122644&o=0&#p5000239

Totta kai voi oppii! Ite olen 14 ja alottelen soittamista.
Mut esim Kirk Hammett Metallican soolokitaristi alotti 15v
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirk_Hammett
Hendrix on tainnu alottaa 14v, mutta vasta kunnolla alkoi soittaa 16v
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jimi_Hendrix
Ja häntä kuitenkin pidetään maailman parhaana kitaristina niin eiköhän 19v voi oppia :D . Se on varmaankin enemmän kyse siitä että kui innokkaasti harjottelee ja kui paljon innostusta riittää.

Ei ole liian myöhäistä, varsinkin jos innostusta ja motivaatiota riittää. Tuossa iässä varmastikin pystyy sisäistämään soiton alkeet ym. asioita paljon nopeammin, joten kehityskin saattaa tapahtua nopeammin, kuin esim. 10-vuotiaalla soittajanalulla.
 
ainakin luulisin.

Ei ole liian myöhäistä, varsinkin jos innostusta ja motivaatiota riittää. Tuossa iässä varmastikin pystyy sisäistämään soiton alkeet ym. asioita paljon nopeammin, joten kehityskin saattaa tapahtua nopeammin, kuin esim. 10-vuotiaalla soittajanalulla.
 
Lisäksi tuossa iässä ihminen pystyy jo analysoimaan harjoittelumenetelmiä ja harjoittelu on paljon tehokkaampaa.

Itse olen nyt 23 ja ajatellut aloittaa uuden soittimen kiusaamisen. Rumpuja olen soittanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti 12 vuotta, mutta viime vuosina on ollut vähän semmosta ongelmaa ettei ole mitään paikkaa missä vois pitää settiä kasassa. Näin ollen ajattelin sitten että jos ostaa päräyttäisin basson. Sitä kun voi reenata vaikka kerrostalossa.
 
Muutenkin olisi hauska osata soittaa jotain muutakin kuin vain rumpuja. Tuntuu että tuo basso olisi jotenkin luonnollinen valinta. Komppisektiomiehiä :)

No ei varmasti oo! Mä aloitin soittamisen lähemmäs kakskymppisenä ja täysin mulle tuntemattoman instrumentin vasta muutama vuosi sitten kun olin jo melkein 30 v. Aikuisiällä on paljon motivoituneempi ja oppimistahti aivan toista luokkaa kuin esim. ala-asteikäisillä. Olen tehnyt tutkinnon per vuosi ja saanut hyvät arvosanat. Monella lapsella saattaa mennä neljäkin vuotta ennen kuin pystyy tekemään 1/3 -tutkinnon. Ikä ei ole este, jos ei vaan itse tee siitä ongelmaa eikä annan muiden ihmisten mielipiteiden liikaa vaikuttaa.

Joku jo sanoikin että ei ole koskaan liian myöhäistä,pitää paikkansa.
Itse nyt 28 v. ja soitellut kitaraa noin vuoden taas.Taukoa ehtikin olla liki kymmenen vuotta aktiivisesta soitosta jonka joskus nuorempana aloitin.
Lopetin kun tuli kuvioihin enemmän viina, laulu ja naiset.
Nyt kun on ukkomies ja isukki on tullut siis soiteltua taas ja on pakko sanoa että vaikka vain vuosi takana en ollut aikoinani lähellekään tällä tasolla kuin nyt.
Siis ihan omassa mittapuussani.On aivan eri kaveri skebassa kiinni ja ideaa yms syntyy ihan jatkuvasti.Oikeastaan meidän bändin historiassa kaikki skittariffit yms on meikäläisen käsialaa.Jostain syystä.
Tahti jatkuu...Eihän ole kuin loppuelämä aikaa:)

Sehän tässä musiikissa parasta onkin. Kaiken ikäiset pystyy ja voi soittaa, jos vaan halua ja aikaa riittää.
Rankan urheiluharrastuksen tosissaan aloittaminen myöhemmällä iällä voi olla hankalaa, jopa mahdotonta, mutta soittamisen aloitus ei sitä ole ikinä.

Itekki alotin vasta viime vuonna ja kohta ikää 21 vuotta että ei sillä kyllä suurta merkitystä ole.Oli kyllä tarkotus alottaa siinä 15 vuoden iässä muttei vaan tullu alotettua.Ei muutako vaikka kitaraa käteen ja treenaamaan niin kyllä se siitä lähtee vaikka yleensä onki hankalaa alussa.Ainaki itsellä oli kun ei ollut mitään opetusta vaan itse olen opetellut kitaraa soittelee/säätämään mutta kyllä se sitten palkitsee ku oppii aina uutta (motivaatio nousee tajuttomana)
 
edit:Itelläki tuli alussa soiteltua tabeista mutta nykyään yritän korvakuulolta biisejä.Sitten ku kattelee tabeja ja kuuntelee/soittaa huomaa että kyllä niissä on vaan virheitä melko paljon yleensä :)

Auttamatta liian myöhäistä. Ei kannata edes yrittää.
 
No ei. Itse aloittelin vuosi sitten jouluna lahjaksi saamallani ulkoisesti rujossa kunnossa olevalla, mutta mukavasti soivalla akustisella. Alkuinnostuksen jälkeen keppi makaili pari kuukautta nurkassa, mutta kas, iski GAS. Sain lainaksi sähkökitaran, joka tosin huonolla kunnollaan ajoi takaisin tuon nyt jo rakkaaksi muodostuneen akustisen pariin. Ensi viikolla tuleekin sitten varmaan taas perheenlisäystä. Joka päivä oppii jotain uutta tai tekemään vanhan asian hieman paremmin, se jos mikä tuo motivaatiota. Ja voi sitä riemua kun hoksaa miten joku hermoja raastanut asia tehdään.
 
Ensimmäisen kerran siis kitara tarttui käteeni 20-vuotiaana ja makuun alettiin päästä 21 vuotta täytettyäni.
 
Mukavia hetkiä harrastuksen parissa, säilytä naapurisopu.