Aloittelijat ›

Mä en tiiä onks tää sivu tarkotettu tällasten kyssien kyselyyn mut kumminki..
VASTATKAA JOKU PLIIS!!
Otin koulussa valinnaisaineeks pitkän mussan, enkä ollenkaa tienny kuinka vaikeeta se tulis olemaan.. Ja kaikki historiat ja uskonnot pitäis tuntee ja sillee et pystyis osallistuu tunneilla keskusteluun. Ja ku ei osaa ni ei sit.. Läksyistä en aina valil tajuu mitään, kuten nyt.. Olisko joku niin ihana ja kiltti ja kultanen et vähän helppis mua? Tän pitäis olla torstaina 11.1. valmis et ei oo kauaa aikaa.. Täs on tää läksy:
 
MUSIIKKI KÄSITTEENÄ
 
Musiikki aktivoi ihmisessä aina samanaikaisesti monia eri puolia - konkreettisia aistimuksia (kuulo. näkö, tunto jne.), tunteita yms. kuunnellessaan, katsellessaan tai itse musiikkia tehdessään myös hyödyntää monia taitoja - soitto- ja/tai laulutaitoa, sosiaalisia taitoja, psykologisia taitoja jne.
 
Kuinka musiikki siis tulisi määritellä? Henkilökohtaisten mieltymysten lisäksi kaikkien asioiden mieltämiseen ja ymmärtämiseen vaikuttavat ratkaisevasti mm. sosiaalinen tausta, kulttuuriperimä, maantieteelliset seikat jne.
 
TEHTÄVÄ:
 
1. Mitä kaikkia seikkoja oikeastaan tulisi huomioida, jotta aikaansaatu musiikin määritelmä olisi MAHDOLLISIMMAN kattava ja yleisesti hyväksyttävä?
 
2. Mieti, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat siihen, että musiikki käsitetään eri tavalla eri kulttuureissa. Ts. miksi musiikkia ei kuitenkaan voida määritellä täysin yleiskattavasti?
 

 
En tarvii mitää pitkii vastauksii, mut vähän vinkkii, et mitä noi kysymykset tarkottaa. Et jotai esimerkkivastauksii..?

1. Mitä kaikkia seikkoja oikeastaan tulisi huomioida, jotta aikaansaatu musiikin määritelmä olisi MAHDOLLISIMMAN kattava ja yleisesti hyväksyttävä?
 
2. Mieti, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat siihen, että musiikki käsitetään eri tavalla eri kulttuureissa. Ts. miksi musiikkia ei kuitenkaan voida määritellä täysin yleiskattavasti?

 
1. kysymys näyttäisi olevan periaatteessa siis "Mitä musiikki on?" eli jos sinulta kysyttäisiin mitä musiikki on, mitä vastaisit. Oletettavasti joudut sitten perustella sitä, että miksi vastaat juuri näin, ja miksi musiikki pitäisi määritellä juuri sinun tavallasi.
 
2. Tämä onkin sitten mielenkiintoisempi. Itsekään en tietäisi mistä lähtisin liikkeelle. Etsi netistä tai oppikirjasta tietoa miten eri kulttuureissa musiikkiin suhtaudutaan, ja lähde sitten vain vertailemaan niitä toisiinsa. Kysymys vaikuttaisi siltä että on parempi keskittyä enemmän eroihin kuin yhtäläisyyksiin.
 
Olen sitä mieltä että tämä kysymys ei kuulu tänne, etenkään aloittelijat-palstalle (ehkäpä kaikki muu paitsi musiikki on turhaa-palstalle? Kysymys ei varsinaisesti liity musiikkiin soittamisen eikä kuuntelemisen kannalta), mutta kyllä pitää toista mäessä silti auttaa. Esimerkkivastauksia en lähde silti kirjoittelemaan, mutta eiköhän tuosta jo jotain selvää saanut. Eli loppujen lopuksi itse käsitän kysymykset hyvin yleisiksi ja pääteltävissä oleviksi. Hyvin tässä vielä ehtii tuosta kirjoitella.
 
Pitkässä musiikissa pitäisi tietää uskonnosta ja historiasta jotain? Ööö... musiikin historian vielä tajuan, mutta uskontoon/uskontoihin rinnastusta en tajua. Kirkkomusiikki on oma asiansa tietysti, mutta eipä se välttämättä kuulu jokaisen musiikinopiskelijan arkeen.
 
Koulussa musiikki on kivaa, jos sattuu musiikkia harrastamaan muutenkin. Mieltä lämmittävät yhä muistot siitä kun kuulustelin yläasteen musiikinopettajalta harmonisen mollin moodeja... hehhehheh...

Kannattaa pohtia asiaa monelta eri kantilta.
 
Tällaisia kysymyksiä voi miettiä:
Onko häly musiikkia? Missä menee hälyn ja musiikin raja? Ovatko luonnon tuottamat äänet musiikkia? Miksi eivät? Voiko ihminen toimia yhtään vähemmän satunnaisesti kuin luonto? Ovatko satunnaisesti hakatut nuotit musiikkia? Mikä lopulta on satunnaista (satunnaisuuskin on tietoinen valinta, mutta toisaalta tietoiset valinnat voivat olla sattumanvaraisia)? Määrittelevätkö musiikin instituutiot? Mitkä instituutiot? Onko näillä instituutioilla ristiriitaisia näkemyksiä ja mitä perusteluja he käyttävät?
 
Noihin jos vastaat pohdiskelevasti, niin etköhän muutaman liuskallisen tekstiä saane.

Mä halun päästä tekemään tuollaisia tehtäviä!

Olen sitä mieltä että tämä kysymys ei kuulu tänne, etenkään aloittelijat-palstalle (ehkäpä kaikki muu paitsi musiikki on turhaa-palstalle? Kysymys ei varsinaisesti liity musiikkiin soittamisen eikä kuuntelemisen kannalta)
 
Teoriapalsta kai tälle oikea paikka olisi. Mutta kuinka niin kysymys ei liity musiikkiin soittamisen eikä kuuntelemisen kannalta? Kuinka voi tehdä musiikkia koskevaa fenomenologista tutkimusta kuuntelematta tai soittamatta musiikkia? Pelkällä teoreettisella jauhannalla ei kauhean pitkälle päästä.
 
Minusta olennaista on nimenomaan herkistää korvansa ympäristön erilaisille äänille ja pyrkiä etsimään niistä tolkkua, siitähän musiikissa on kyse: miellyttävien äänien analysoinnissa ja niiden esiintymistiheyden lisäämisessä - olemme täällä länsimaissa valikoineet tietyt 12-säveltä, formuloineet sävellajijärjestelmän ja sitten vielä luoneet sen sisälle tiettyjä järjestyksiä, jotka on kirjoitettu nuotteihin ylös toistamista varten. Miten tämä on tapahtunut ellei nimenomaan kuuntelemalla. 1900-luku toisaalta on kaikkien taiteenlajien alalla murskannut käsityksemme kaikesta emmekä voi luottaa enää mihinkään.
 
jos sinulta kysyttäisiin mitä musiikki on, mitä vastaisit. Oletettavasti joudut sitten perustella sitä, että miksi vastaat juuri näin, ja miksi musiikki pitäisi määritellä juuri sinun tavallasi.
 
Minusta pelkkä oman mielipiteen esittäminen ja ehkä jonkin asteinen analyysi ei ole kovin toivottava vastaus tämänkään kaltaiseen filosofiseen pulmaan. Pikemminkin ideana lienee irroittautua juuri niistä omista käsityksistä ja tarkastella asiaa useilta kannoilta.

Osaankohan sanoa mitään fiksua.. no kokheillaa.
 
1. Mitä kaikkia seikkoja oikeastaan tulisi huomioida, jotta aikaansaatu musiikin määritelmä olisi MAHDOLLISIMMAN kattava ja yleisesti hyväksyttävä?
 
Kysymyksethän liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa..
 
2. Mieti, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat siihen, että musiikki käsitetään eri tavalla eri kulttuureissa. Ts. miksi musiikkia ei kuitenkaan voida määritellä täysin yleiskattavasti?
 
Sehän on niin että aikojen alussa kun joku kalautti puupötköä ja tajusi et siitä lähti kiva soundi niin eri puolilla maailmaa myös jotkut muutkin kalauttivat puupötköjä, erilaisia tosin. Jotkut kalauttivat hylkeenmaksaa, "hieno plirts", jotkut norsunsarvia yms. Musiikki on kehittynyt erilailla eri paikoissa, käsittäisin (Tämä ei ole tietenkää tietopohjaista, tyhjää pohdintaa vaan. Oikokaa heti kun olen vääräs.). Ja kuvittele jos vaikka auto olisi keksitty 5 eri paikassa, ilman että keksijät tiesivät toisistaan mitään. Joku laittaa siihen telat, joku 8 rengasta, toinen 4, joku tekee siitä lentävän yms. sitten he kohtaavat "jaa teil o tollane värkki.", palaavat koteihinsa ja lainaavat vähän vaikutteita muista vehkeistä.. mitähän tuo tarkotaa, emt.
 
Siis tarkoitan lähinnä mm. sitä että eri kulttuurit ja kansat ovat aivan järkyttävän erilaisia. Jotkut alkuasukkaat syövät puusta tehtyä jauhoa ja me täällä vetelemme kebabia. Ette ikinä pärjäisi heidän kotonaan. Sekin jo muuttaa kaiken peruselämän asetelmia, esim. musiikkia. Tehän ette tyytyisi enää puukapuloiden könyyttämiseen vaan pitää olla sähköskitta, kaikki kauhiat vermeet, suurilla rahoilla ostetut ja kiiltävät pinnat, ei yhtään sähinää ja toimii täydellisesti ja kaiken pitää olla niin ärsyttävän täydellistä.
 
Toisille riittää klapina ja huutaminen/laulaminen/jodlaaminen. Eli musiikkia ei voi sitten määritellä millään tavalla pohdiskelemalla eri musiikkityylejä vaan täytyy miettiä mitä se ihmiselle itsessään merkitsee.. ei sitä että "Musiikki on sitä et siel on Cb ja C# ja muitaki nuotteja plus...." vaan jotain tyyliin musiikki on tärkeä osa ihmisten kulttuurin kehitystä, kulttuurien eroja ja itse kulttuureja ja tuota öö jotain mitä se yksilölle merkitsee. Pohtii vaikka että mitä musiikki on sinulle itsellesi? Ja mitä se on jollekin muulle, mitä apua siitä on elämääsi, miksi kuuntelet sitä, miksi soitat sitä jos soitat. Onko se rentouttavaa tms. onko sillä jotain psykologisia vaikutuksia? Miksi ihmiset kuuntelevat musiikkia..?
 
Monissa kulttuureissa kuitenkin musiikkiin kuuluu monen monta muutakin asiaa.. kyllä kai musiikin voi jollain tasolla "yleiskattavasti" määritellä? Ainahan on hienoa vastata tuollaiseen ärsyttävän pröystäilevään wannabe-filosofinen- kysymykseen siten, että ensin turhanpäiväinen jaarittelu kysymyksen ehdoilla ja sitten heti perään, "MUTTA kyllähän sen voi tehdä toisinkin" :P

Tässä on kyllä hankalia kysymyksiä..
 
Itse jäin miettimään, että kaupungilla kulkiessa kaikenlaiset äänet ja taustahäly sekoittuvat toisiinsa, se on vain melua mutta jos vastaavanlainen äänimaailma toteutetaan tahallisesti ja säännöllisesti, se voidaan määritellä musiikiksi.

...mutta jos vastaavanlainen äänimaailma toteutetaan tahallisesti ja säännöllisesti, se voidaan määritellä musiikiksi..
 
Eikä sen tarvitse olla edes säännöllistä.. "nykytaiteellista musiikkia".

Musiikki on ääntä (tai äänen poissaoloa), jota joku kuuntelee/aiheuttaa ajatellen, että "tämä on musiikkia".

Musiikki on ääntä (tai äänen poissaoloa), jota joku kuuntelee/aiheuttaa ajatellen, että "tämä on musiikkia".
 
Tämä on täydellinen määritelmä.

Eli puhe on musiikkia. Tai siis räp.

Eikä sen tarvitse olla edes säännöllistä.. "nykytaiteellista musiikkia".
 
Jep, tuo säännöllinen oli vähän huono sana, yritin hakea lähinnä sitä, että se on jotenkin nuotinnettu, kirjoitettu ylös.

Jep, tuo säännöllinen oli vähän huono sana, yritin hakea lähinnä sitä, että se on jotenkin nuotinnettu, kirjoitettu ylös.
 
Väitätkö että improvisaatio jazzit yms. ei ole musiikkia.

Juuri tämmöisten juttujen takia minä lopetin filosofian.
 
Tehkää enemmän, puhukaa vähemmän.

Juuri tämmöisten juttujen takia minä lopetin filosofian.
 
Tehkää enemmän, puhukaa vähemmän.
 
Tokihan filosofia ynnä muut jauhantatieteet voivat tuntua turhauttavilta mikäli etsii vastauksia, sillä vastauksia et tule löytämään - mistään. Löydät pelkästään uskomuksia ja teorisointia, mutta elämänkatsomukselliset tieteet voivat auttaa laajentamaan sitä omaa näkökantaa, mikä minusta on tietyssä määrin tärkeää. Enkä toisaalta usko, että kukaan voi mitenkään päästä karkuun filosofointia - kyllä omassa päässä on pohdittava ne asiat, joihin uskoo.
 
:-D
 
Tuo BobHopen määritelmä on kyllä tietyssä mielessä hyvä - siinä mielessä kuin kehäpäätelmätyyppiset "musiikki on mitä musiikiksi määritellään" -määritelmät ovat, mutta kuten sanottua, ei kai tässä mitään totuutta etsitäkään, vaan aiheen monipuolista käsittelyä.

Olen ajatellut tätä:
 
Jos ambient TAI (ei eli) jopa ns. taustamelu on musiikkia, niin sehän tarkoittaa sitä että mitkä tahansa äänet ovat musiikkia. Onko siis maailmassa olemassa edes musiikkia sellaisena minä me sitä pidämme tai ollenkaan? Jos mikä tahansa ääni (muk.luk. hiljaisuus) on musiikkia, onko järkeä puhua musiikista? Tämä siis teoriassa, käytännössähän tällaiset pohdinnat eivät vaikuta mihinkään.
 
Lähdenpä tästä runoilemaan.

Musiikkilukiossa tätä juttua tuli pohdittua useammankin kurssin ajan - päätyen siihen, että musiikki ja sen määritelmä on hyvin subjektiivinen asia.
 
Tästä seuraa tietysti kysymys, rakentuuko musiikki sen kuulijassa vai tuottajassa.
 
Onko ambient musiikkia, jos kuulia ei sitä sellaiseksi koe. Jos toisaalta joku kokee esim. katuporan jyrinän musiikkina, tekeekö se siitä musiikkia. Ja kuka siis loppujen lopuksi tuottaa musiikin kuulija vai äänilähde?
 
Joidenkin mielestä esimerkiksi freejazz ei ole musiikkia sen "satunnaisuuden" vuoksi. En myös ymmärrä, miksei linnunlaulu olisi musiikkia. Jos huilisti imitoi lintua, se on musiikkia, miksei siis se alkuperäinen olisi. Miksi musiikin pitäisi olla tarkoituksenmukaista tai kuulostaa hyvältä?
 
Se, miksi historia ja uskonto sekoitetaan musiikkiin, johtuu siitä, että Euroopan historiassa uskonto ja historia ovat monilta osin samaa asiaa, koska Euroopan historia on niin paljon kirkonhistoriaa. Vastaavasti kirkkomusiikinhistoria on suurelta osin myös (ei-kansan-)musiikinhistoriaa.

Teoriapalsta kai tälle oikea paikka olisi. Mutta kuinka niin kysymys ei liity musiikkiin soittamisen eikä kuuntelemisen kannalta? Kuinka voi tehdä musiikkia koskevaa fenomenologista tutkimusta kuuntelematta tai soittamatta musiikkia? Pelkällä teoreettisella jauhannalla ei kauhean pitkälle päästä.
 
Totta, ehkä ilmaisin itseni huonosti. Tarkoitin siinä mielessä sitä, ettei kysymys liity soittamisen tai kuuntelemisen kannalta musiikkiin, että kyseessä on tavallaan filosofisia kysymyksiä, sen sijaan että olisi esimerkiksi soittoteknisen kysymyksen, musiikin teoriaan liittyvän kysymyksen tai vastaavan kysymyksen sijaan. Ja teoriapalstalle tämä ei ainakaan kuulu, kyseessähän on filosofinen määritelmä musiikista tämän yleisesti hyväksytyn musiikin teoriaan liittyvän asian sijaan.
 
Minusta olennaista on nimenomaan herkistää korvansa ympäristön erilaisille äänille ja pyrkiä etsimään niistä tolkkua, siitähän musiikissa on kyse: miellyttävien äänien analysoinnissa ja niiden esiintymistiheyden lisäämisessä - olemme täällä länsimaissa valikoineet tietyt 12-säveltä, formuloineet sävellajijärjestelmän ja sitten vielä luoneet sen sisälle tiettyjä järjestyksiä, jotka on kirjoitettu nuotteihin ylös toistamista varten. Miten tämä on tapahtunut ellei nimenomaan kuuntelemalla. 1900-luku toisaalta on kaikkien taiteenlajien alalla murskannut käsityksemme kaikesta emmekä voi luottaa enää mihinkään.
 
Länsimaisella teoriakäsityksellä ei ole mitään tekemistä musiikin todellisen olemuksen kanssa. Sinun mielestäsi siis musiikissa on kyse tolkun tekemisestä? Oma käsitykseni kuitenkin eroaa siitä. Kaaottiset äänet voivat yhtä hyvin olla musiikkia, ainakin minun korvilleni, eikä äänien tarvitse olla miellyttäviä aina. Dissonanssi ei ole ruma sana, koskaan. Länsimainen musiikin teoria taas on yksi naurettavimmista kasoista järkyttävää elitismiä mihin olen törmännyt. Kaikki nämä järjestykset mistä sinä puhut, ovat keinotekoisia. Länsimainen teoria ei tunnusta kolmijakoisuutta eikä mikrosäveliä, muuta kuin mystisinä ja maagisina juttuina jotka eivät kuulu sinne. Tottakai niitä voi maagisesti lisätä sinne, mutta molempien merkitseminen muiden, länsimaisen musiikin teorian "hyväksymien" asioiden tapaan on käytännössä mahdotonta. Itselleni musiikki on tapa välittää tunteita. Ei välttämättä järjestäytyneellä tavalla, ei välttämättä mieluisia tunteita, eikä sitä välttämättä voi kirjata ylös nuottien avulla. Eikä 1900-luku niitä käsityksiämme murskannut, ennen sitä kun matkusti minne tahansa "sivistyneen maailman" ulkopuolelle, joutuivat länsimaisen musiikin käsitykset romukoppaan. Kansainvälistyminen ne tappoi, konservatiivien kohdalla. Joidenkin mielestä taas käsitykset alkavat täällä länsimaissakin vasta pikkuhiljaa täydentyä.
 
Kyseessä on tottakai subjektiivinen asia...
 

 
Minusta pelkkä oman mielipiteen esittäminen ja ehkä jonkin asteinen analyysi ei ole kovin toivottava vastaus tämänkään kaltaiseen filosofiseen pulmaan. Pikemminkin ideana lienee irroittautua juuri niistä omista käsityksistä ja tarkastella asiaa useilta kannoilta.
 
Tässä olet oikeassa ja olisin epäilemättä itsekin tutkinut asiaa monelta kantilta, mutta omaa mielipidettään on kaikista yksinkertaisin aina perustella. Tehtävässähän pitää löytää se yleisesti pätevin musiikin määritelmä, omasta mielestään, joten se vaatii sen että sitä mietitään monelta kannalta. Mutta muista myös se, että filosofiset vastaukset ovat hyvin henkilökohtaisia, ei kukaan vastaa tuohon täysin samalla tavalla kuin joku toinen, ja sen loppujen lopuksi mielestäni tulisikin heijastaa omia mielipiteitä, enemmän kuin jotain yleistä käsitystä, tai pahempaa vielä, toisen mielipidettä.

Länsimaisella teoriakäsityksellä ei ole mitään tekemistä musiikin todellisen olemuksen kanssa.
 
Ei niin.
 
Sinun mielestäsi siis musiikissa on kyse tolkun tekemisestä?
 
Ei.
 
Kaaottiset äänet voivat yhtä hyvin olla musiikkia
 
Totta.
 
ainakin minun korvilleni
 
Samoin.
 
eikä äänien tarvitse olla miellyttäviä aina.
 
Ei niin.
 
Dissonanssi ei ole ruma sana, koskaan.
 
Ei niin.
 
Länsimainen musiikin teoria taas on yksi naurettavimmista kasoista järkyttävää elitismiä mihin olen törmännyt.
 
No en nyt noin kärkevästi sitä ilmaisisi, mutta onhan se vähän näinkin.
 
Länsimainen teoria ei tunnusta kolmijakoisuutta eikä mikrosäveliä, muuta kuin mystisinä ja maagisina juttuina jotka eivät kuulu sinne. Tottakai niitä voi maagisesti lisätä sinne, mutta molempien merkitseminen muiden, länsimaisen musiikin teorian "hyväksymien" asioiden tapaan on käytännössä mahdotonta.
 
Onko tosiaan näin? Kuuntelin tänään juuri levyä, jossa on mikrointervalliteoksia, joten kai ilmeisesti sentään jotain purkkaviritielmiä on saatu kehitettyä. Kehitteliväthän Webern ja Schönbergkin jotain merkitsemistapaa mikrointervalleille... mutta eivät toki ensimmäisinä. Törmäähän kolmijakoisuuteenkin tuon tuosta.
 
Viittaatko nyt tiukkaan länsimaiseen klassiseen perinteeseen?
 
Kaikki nämä järjestykset mistä sinä puhut, ovat keinotekoisia.
 
Aivan, viittasin juuri siihen keinotekoisuuteen siinä.
 
Eikä 1900-luku niitä käsityksiämme murskannut, ennen sitä kun matkusti minne tahansa "sivistyneen maailman" ulkopuolelle, joutuivat länsimaisen musiikin käsitykset romukoppaan.
 
Aivan, mutta tarkoitinkin, että nyt se kaikki subjektiivisuus, kaoottisuus ja relativisimi on aamiaispöydässä eikä siellä sivistyneen maailman ulkopuolella, minkä vuoksi voikaan enää vain nojautua esimerkiksi klassisiin instituutioihin. Tähdentäisin vielä, että olen aivan samaa mieltä kaikesta siitä mitä sanoit. :-D, ilmaisin itseäni vain ehkä hieman epäselvästi siinä edellisessä viestissäni, sillä yritin jokseenkin samoja asioita sanoa siinä mitä sinä sanoit nyt.
 
Tässä olet oikeassa ja olisin epäilemättä itsekin tutkinut asiaa monelta kantilta, mutta omaa mielipidettään on kaikista yksinkertaisin aina perustella. Tehtävässähän pitää löytää se yleisesti pätevin musiikin määritelmä, omasta mielestään, joten se vaatii sen että sitä mietitään monelta kannalta. Mutta muista myös se, että filosofiset vastaukset ovat hyvin henkilökohtaisia, ei kukaan vastaa tuohon täysin samalla tavalla kuin joku toinen, ja sen loppujen lopuksi mielestäni tulisikin heijastaa omia mielipiteitä, enemmän kuin jotain yleistä käsitystä, tai pahempaa vielä, toisen mielipidettä.
 
Niin, tottakai kaikessa on aina persoonallisuutta, mutta olen omalta osaltani tällaisen filosofisen ja elämänkatsomuksellisen kasvatuksen tähtäävän nimenomaan siihen että osaa astua myös toisten saappaisiin.