Sain Dalindèon debyyttialbumin Open Scenes joululahjaksi. Täytyy kyllä sanoa, että todella mahtava levy! Genreä en osaa tarkemmin kuvailla, jokinsorttista brassivoikutteista jazzia kuitenkin.
Vakio line-up bändin kotisivuilta:
Valtteri Pöyhönen guitars
Petri Puolitaival flute
Jose Mäenpää trumpet, flugelhorn, voice
Rasmus Pailos percussion
Pekka Lehti bass
Jaska Lukkarinen drums
Trumpetti ja huilu ovat melodiassa kovasti esillä ja hyvä niin. Varsinkin trumpetin soittamat teemat jäävät todellakin mieleen ja saavat aikaan kylmiä väreitä. Rumpalia lämmittää mainio rumputyöskentely hieman progressiivisienkin komppien muodossa, perkussiot täydentävät kokonaisuutta hyvin. Kitarasta en osaakaan äkkiseltään sanoa, parissa biisissä enemmän esillä. Basisti tekee hyvää työtä ja muutama bassoteema on jäänyt kovasti junnaamaan päähäni, kontrabasso ilmeisesti käytössä.
Tämän kuusikon lisäksi Open Scenes levyllä on 11 vierailijaa, mainittavimpana ehkäpä naislaulaja Michiko Isogai jonka ääni sopii erinomaisesti tämän tyyppiseen musiikkiin. Levyltä parhaiksi kappaleiksi korvaani erottuvat samba da-li sekä leviathan.
Muiden mielipiteitä ja keskustelua Dalindèosta. "Käyttäkää sitä hakua, ja toisaalta älkää joka kohtaan itkekö turhaan sen haun käytöstä."
-Moderaattori |
Livenä kuullut useammankin kerran. Hieno orkesteri, todella vakuuttavaa ja myöskin melko omanlaistaan touhua. Harmi kun jäi tampere jazz happeningeillä väliin, mutq piti mennä pakkahuoneelle kuulemaan andrew hilliä ja sitten ei kyennyt sieltä enää liikkumaan. Respect tälle yhtyeelle kuitenkin. |
Livenä näin bändin levyjulkkareissa ja vakuuttavaa kamaahan se oli. Rummuissa oli poikkeuksellisesti Sami Kuoppamäki ja kaikki varmasti arvaavat, että rumpusoolon tullessa oli kaikilla leukaperät lattiassa. Kitaristista sen verran, että Pöyhönen on enemmän tai vähemmän loistava, mutta sooloilee kitaristiksi harvinaisen vähän, kaipaisin ehkä jopa enemmän sooloilua sieltä suunnasta. Ilmeisesti hän ei säveltäjänä halua ottaa liian näkyvää roolia.
Levy on ostovaiheessa. Pakko saada se ja pian. |
Youni
Ben Matlock
Miuq
Antroid