Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

Tämä aihe voisi sopia useampaankin alueseen, joten tulkoon tänne:
 
Joulukuun Sound On Soundissa Jim Aikin (ex? Keyboard) kiinnittää kolumnissaan huomiota "poisheittokulttuuriin".
 
Aikinin mukaan ongelma on etenkin softapuolella. Laitteistot ja käyttöjärjestelmät uusiutuvat, mutta esim. tiedostojen yhteensopivuus vanhempiin versioihin ei ole taattua pidemmän päälle. Softafirma voi tehdä konkurssin, jolloin päivitykset uusille käyttöjärjestelmille lakkaa. Aikin toteaa kuinka työlästä on pitää vaivalla tehdyt tiedostot käyttökelpoisina tulevaisuudessa. Miltä tuntuisi pitää vanhalla käyttöjärjestelmällä varustettua konetta jonkun ohjelman vuoksi vielä viiden vuoden päästä - entä 20 kuluttua. Ratkaisuksi Aikin esittää avoimia/yhteensopivia tiedostomuotoja - joihin kehitys ei ainakaan vielä ole suuntautunut.
 
Ammatikseen musiikkia tekevälle "vahingon käydessä" ( = ohjelmallinen tuki lakkaa) on toki työlästä opetella uusi softa, muttei mahdotonta. Eri asia on, että paljonko äänitteitä, sekvensseritiedostoja, miksausdataa jne. jää bittihautausmaalle.
 
Aikinin kolumnin luettuani lisääntyi jälleen tyytyväisyyteni rautatavaraan - pre-midi ja varhaisen midin aikainen kosketinsoitin yms. kalusto on kaikki täysin toimintakuntoista - noin niinkuin oikeaan soittoon tms. - automaatioitahan niistä on huono (yksinkertaisia arpeggioita lukuunottamatta) hakea.
 
Rauta vs. softa -kysymystä omalta osaltani pohdin aikanani mm. äänitysjärjestelmää hankkiessani - päädyin PC:hen kustannussyistä vs. stand-alone -digitallennintyöasema. Elektronisista soittimista Nord Modularkin on arveluttanut - miten patch-editor pelaa pidemmän päälle (yli 10 v. tähtäimellä). Virtuaalisynat/-samplerit/prosessorit ovat naimisissa studiosoftien tai ainakin käyttöjärjestelmien kanssa - en jaksa ryhtyä pelaamaan (vaikka virtuaalimoog kiinnostaakin)
 
Harrastajana olen kokenut tärkeäksi, että musiikkiin käytettävän ajan voi Žkäyttää siihen itseensä - ei pc:n ajurien metsästykseen tms. virittelyyn.
 
Tietokoneistetun systeemin etujahan on tietty kustannustehokkuus hankintavaiheessa + tilansäästö + sopivilla controllereilla myös asiallinen käyttö. Avoin systeemi on toisaalta etu ja toisaalta ongelma: systeemiä voi kehittää, lisätä, päivittää jne. , mutta samalla tulee koko ajan laiteriippuvaisemmaksi so. systeemin ylläpito vaatii resursseja (syö jatkuvasti aikaa ja rahaa)
 
Onko kenellekään tullut vielä ongelmia? Miten meinaatte tehdä, että 20 vuoden kuluttua kaivatte klassikoksi muodostuneen äänitteenne 12-kanavaista ;-) uudelleenmiksausta varten??
 
Ja huom: en ole esittämässä "paluuta menneisyyteen, jolloin kaikki oli paremmin".

No, siitä ei oo vielä kovin kauaa, kun studioissa näkyi Atari-koneita muistona ajasta, jolloin ne olivat se kehittynein rauta kaikkeen - midiohjauksesta pöytäautomaatioon.
 
Kyllä mä näen sellaisen mahdollisuuden, että kunkin ajan rakkaimmat ohjelmat jätetään koneelleen sellaisenaan, ja kone laitetaan hyllyyn toisten eri ikäisten koneiden sekaan, sitten vain näyttö, kiippari ja kontrollerit ovat yhteisiä jonkinlaisen switchboxin takana.
 
Vanhat koneet ovat ongelmajätettä, jonka hävittäminen maksaa - toisaalta, tällä hetkellä saa jo 600-800 MHz koneita ilmaiseksi kun omistajat päivittävät 3G-tehoon. Ainakaan rahan takia sitä vanhaa kakssatasta ei siis kannata viedä mihinkään.
 
Sen sijaan miksaamattoman materiaalin säilyttämisen järjestä en oo niin varma. Mulla on hyllyssä 2" kakkuja, 1" kakkuja, ADATia, ADAMia ja läjäpäin versioita 1/4" nauhalla, DATilla ja uudemmat CD:llä tai DVD:llä. Raita raidalta .wav tai .aiff -muodossa bäkättynä, ja useita eri raakamiksauksia ja välivaiheita ennen lopullista levyä.
 
Lähinnä vain noista masteroimattomista versioista on ollut jotain iloa, uudelleenmiksauksen kaltainen savotta ei houkuttele, ellei jälkeen oo _todella_ tyytymätön. Ja silloinkin houkuttaa enemmän tehdä koko kökkä uusiksi. Studionauhan kohdalla motiivi on oikeastaan enemmän ollut alitajuinen tarve pelastaa oma veri, hiki ja kyyneleet päätymästä esim "Toro ja Torsottomat" -yhtyeen seuraavan session pohjiksi. Miksi jättää jälkeensä sellaista, mikä ei muille kuulu. Paljon on jäänyt joka tapauksessa, mukana on vain jäävuoren huippu.
 
Hm. Jos ei jälkiä jää, on jossain vaiheessa vain päätettävä, että sessio on valmis. Kovalevytyöskentely tekee homman vähän helpommaksi - formatoidaan levy ja se on siinä. Kakuissa oli jotain kohtalokasta, kun marssi käytävää raskas kakkupino sylissä, otti rannekellon pois ranteesta ennen kuin työnsi kakut yksi kerrallaan magneettipulssikoneeseen, ja se siitä. Melkein kuuli surumarssin soivan.

Miltä tuntuisi pitää vanhalla käyttöjärjestelmällä varustettua konetta jonkun ohjelman vuoksi vielä viiden vuoden päästä - entä 20 kuluttua. Ratkaisuksi Aikin esittää avoimia/yhteensopivia tiedostomuotoja - joihin kehitys ei ainakaan vielä ole suuntautunut.
 
Linux / Open Source / GNU / GPL -heebot ovat luonnollisesti samaa mieltä. Lue vaikka vuodatus täältä:
 
http://ardour.sourceforge.net/money.html
 
Kaverit siis ovat sitä mieltä että avoin lähdekoodi hoitaa homman kotiin. (yllättäen) Kun ohjelmistojen lähdekoodi jää jakoon ei ole väliä vaikka ohjelmiston tekijät: firmat tai yksilöt häviäisivät maailmankartalta. Voit kääntää ohjelman itsellesi käyttöön vuonna 2050 prosessoriarkkitehtuurille XYZ suoraan lähdekoodista ja vanhat biisisi soivat taas.
 
Ideaalitapauksessa. :)
Käytännössä ei ole mahdollista että kavereita jotka koodaavat kaiken ilmaiseksi ja huvikseen olisi tarpeeksi. Muutenhan kaikki olisi jo ilmaista (köh, vapaata.)
 
Avoimet tiedostoformaatit eivät sinänsä palvelisi ohjelmistoja kehittäviä yrityksiä - siksipä ne jäänevät toteutumatta.
 
Itsellänikin on jo arkistossa noin 15 vuoden sessioista puolen tuuman 16-raitakakkua ja korpulla faderiautomaatio (muodossa x), sitä leveää 24-raitakakkua, DATteja, ADATteja, analogista masternauhaa ja pino CD-raakamiksauksia. Pääosalla näistä en tule koskaan tekemään mitään. Mutta #kele en heitä poiskaan! :-)

Aihetta sivuten:
Mitähän se oikeen kertoo tästä huippumodernista teknologiasta kun kaikki tämä tekninen "kehitys" on valjastettu siihen, että nykyään vaan yhä paremmin ja paremmin mallinnetaan niitä vanhoja laitteita. Kuumimmat plugarit näyttävät vanhoilta vehkeiltä ja jäljittelevät niiden toimintaa, kitarapuolella kohkataan eniten mallinnetuista vahvistimista samoin kuin syntsapuolellakin. Yleensähän sitten lopputoteama näistä on että: "lähellä ollaan". Siis nyt ollaan lähellä sitä mitä oli jo 20 tai 50 vuotta sitten?!? Luulisi että kehitys veisi meitä eteenpäin...
 
Noista tallenusmuodoista:
Meidänkin levymme moniraidat ja miksaukset on nyt sitten taltioituna jonkinoiselle ProTools-nauhasysteemille ja kyllä vaan epäilyttää sen yhteensopivuus minkään kanssa enää 20 vuoden päästä. Pitäis varmaan kaiverruttaa niistä vinyyleitä : )

Noista tallenusmuodoista:
Meidänkin levymme moniraidat ja miksaukset on nyt sitten taltioituna jonkinoiselle ProTools-nauhasysteemille ja kyllä vaan epäilyttää sen yhteensopivuus minkään kanssa enää 20 vuoden päästä. Pitäis varmaan kaiverruttaa niistä vinyyleitä : )
 
Asiaa! Vinyyli on paras!
 
Omat tuotokset on formatoitu pois kovolta aika suruttomasti, jäljellä on vain muutama cd:lle poltettu juttu ja yksi minidisk, jonka sisältö on editoituna cd:llä. Vanhoja kasetteja tuskin löytyy enää mistään.
 
Kunhan nyt saan sen Motu-audio-interfacen ja siihen adat-liitännäisen, niin seuraavat tallennukset voisi polttaa pelkkänä wavena dvd:lle.

nykyään vaan yhä paremmin ja paremmin mallinnetaan niitä vanhoja laitteita.

joo, ja nykyään mallinnetaan musaa...

Noista tallenusmuodoista:

Sama vika...mullakin alkaa jo vanhemmat datit rutista ikävästi. Siin on vaan niin helvetillinen duuni käydä niitä läpi ja tallentaa uudestaan...vielä kun samalla tulee kiusaus remasteroida :)

vinyyleiks vaan - raita kerrallaan... kuihan ne vaan sais sit synkkaan? noh, sehän on sit perikunnan ongelma : )