Laulaminen ›

No minäpä sitten alan keskustelamaan laulamisesta amatööritasolla, kun siitä oli puhetta että täällä voi sellaisen keskustelun avata.
 
Vielä haluan sanoa, että edustan ehkä yhtä prosenttia lauluharrastajista, jotka tietävät että tällä palstalla voivat aivan hyvin puhua ja keskustella niin aloittelijat ja mikkilaulajat kuin muutkin.
 
Sitä paitsi en minäkään varmaksi tiedä miten moni palstan käyttäjä on oikeasti sitä mieltä että amatöörikin saa tänne itsensä ängetä.
 
Satakertainen määrä ei tänne uskaltaudu, koska tämä on niin urautunut pelkälle klasarille sekä keskustelun taso on amatöörin silmin niin korkeaa että ei kehtaa sekaan tulla.
 
Itseäni ainakin hieman kamoitti kun luin että mm. Anna Eriksson saattaa aloittaa laulun jopa 1/16 tahtia myöhässä (paljonko se on sekunneissa?). Sitten porukalla pohdittiin että miksi hän niin tekee.
Parempi olisi jos laulaja aloittaisi laulamisen pari sadasosasekuntia liian aikaisin, niin tulisi tunne että laulaja vetää orkesteria.
 
Silloinkin tuli tunne että olenkohan oikeassa paikassa, eli siellä missä on myös suihkulaulajat.
 
Mutta tuossapa taas:
 
Mikä on laulajalla tärkein ominaisuus kehittyä hyväksi laulajaksi:
 
1._Hyvä sävelkorva
2._Hyvä rytmitaju
3._Hyvä äänimateriaali
 
4._Vai onko hyvin tärkeä ominaisuus aivojen kovalevy, johon musiikki tallennetaan, sekä tyylitaju, miten se tallennettu musiikki sieltä esitetään.
 
Tuon voisi kai sanoa myös, että rakkaus musiikkiin, aito eläytyminen siihen, kuitenkaan sortumatta liikaan fraseeraukseen ja omaan tulkintaan (ennen kuin sille on paikkansa).
 
Sekä mikä näistä ominaisuuksista on tärkein olla jo synnynnäisenä lahjana, jota on vaikein kehittää, sekä miten paljon muita ominaisuuksia voi kehittää.
 
Minusta äänimateriaali on kaikkein tärkein, se lienee vaikeimmin kehitettävissä, mikäli äänessä ei ole sointia eikä väriä.
 
Toisena pidän rakkautta musiikkiin, halua esittää ja oppia esittämään sitä, vaikkapa vain sitten suihkussa itselleen. Sillä kaikessa kehittymisessä motivaatio on tärkeintä.
 
Olenko oikeassa luullessani että jokaisella, jolla on korvaa erottaa sävelmät instrumentaaleina, on mahdollisuus oppia myös laulamaan oikealla sävelellä?
 
Myös rytmitajua voi hyvin paljon kehittää.
 
Pitääkö paikkansa väite, että ei voi tulla huippulaulajaksi, mikäli koulun lauluarvosana ei ollut kymppi.
 
Itse olen sitä mieltä, että iskelmälaulajaksi voi tulla miltei pelkästään hyvällä äänimateriaalilla, mutta huippulaulajaksi tuleminen vaati jo paljon synnynnäisiä lahjoja.
 
Kouluarvosanaan ei kuitenkaan paljoa kannata tuijottaa (puhun 60- luvusta), voihan olla että opettava ei pitänyt sinusta, koska sinulla oli rikkinäiset monot ja haisit hieltä, koska olit köyhästä mökistä ja vesiämpäri oli aamuisin jäässä.
 
Miten tärkeänä pidätte laulunopettajaa?
 
Itse olen sitä mieltä että musiikin harrastajat sijoittavat kyllä paljon rahaa erilaisiin instrumentteihin.
 
Itsekin ostin lauantaina 340 € kosketinsoittimen, koska entinen meni pois vireestä enkä enää erottanut oktaaveja toisistaan, luulin sävelkorvani tuhoutuneen ja ajattelin että minusta ei ole enää edes pianon jalaksi.
Olin epätoivoinen, kunnes tarkistin vireen. Nyt taas on hyvä olla kun silmät kiinni hakkaan kolmisointuja satunnaisista sävellajeista ja siihen DO tavun neljänneltä tai viidenneltä oktaavilta päälle katsomatta (siis toki hapuiltava se oikea sävel koska eihän sormi itsestään osu tällä soittamisella)
 
Eli myös lauluinstrumenttiin kannattaa ilman muuta panostaa.
 
Lauluinstrumentti on itse rakennettava soitin, ja ellet ole opiskellut sen rakentamista, on hyvä olla opas joka neuvoo miten sen "rakentaminen" tapahtuu.
 
Itse olen hyvin innostunut rakentamaan tätä laulusoitintani, mutta toisaalta läksyt on aina tekemättä ja harjoittelu on toistaiseksi jäänyt aivan liian vähälle.
 
Toisaalta minulla ei ole kiirettä minnekään, pääasia että on matkalla parempaan laulamiseen ja soittamiseen.
Tuo harjoittelu on kyllä paremmin saatava sopeutumaan päivän rytmiin. Ilman harjoittelua kun ei kerta kaikkiaan kehity.
 
Olen musiikista ja laulamisesta löytänyt niin paljon hyviä puolia, että siksi haluan tätä "ilosanomaa julistaa" kaikille kansoille, sekä siksi ehdotan tuota toista palstaakin, jotta yhä useampi laulusta kiinnostunut uskaltautuisi mukaan.
 
Aika sillisalaattia tuli taas. Mutta vastaappa siihen sitten jotain.

Tjaa, mihinkäs tästä tarttuis. Mulle sopii paremmin semmoset max 5 rivin tekstit, jaksan varmasti lukea loppuun asti =D
 
Mutta kyllä, keskustelu on avoin kaikille, tuskin täällä ihmiset muuten pyöris. Jos ei kaikkea keskustelusta ymmärrä niin voihan sitä kohteliaasti kysästä, imo?
 
Ite aattelisin äkkiseltään että rakkaus musiikkiin on se ensimmäinen asia jota tarvii kehittyäkseen. Ilman kiinnostusta ja rakkauttahan ei tee asialle mitään, on aivan sama kehittyykö vai ei. Mitä väliä. Sitten tietenki.. no, tietysti itteään voi ja pitääki kehittää mahollisimman monipuolisesti, ja se voi tapahtua myöhäselläki iällä. Mikäs se on sen suomalaisen mieslaulajan nimi.. oppi laulamaan vasta aikuisiällä, kouluaikana numerot aina jotain 6-7. Nyt Suomen tunnetuimpia oopperalaulajia. Lisään tähän sen nimen sitte ku muistan.. tai jos joku osais muistuttaa =) Tahtoo kuitenki sanoa että päättäväisyys ja tahto kantavat yllättävän pitkälle.
 
Tekniikka/vire ei aina ole kaikki kaikessa, jos on intohimoa musiikkiin ja se näkyy. Toki aina löytyy ilkeilijöitä ja sanomista löytyy, ihmisiä yritetään laittaa samaan muottiin ja kategoriaan. Osa mahtuu sinne ja ne jotka eivät sovi sinne (pop-rock kategoriaan jazz-laulajat?) ovat joidenkin silmissä huonompia ja taitamattomampia joita ei jaksa kuunnella. No, näkökanta tämäkin.
 
No niin, se siitä vuodatuksesta tällä kertaa, ei tehä romaania, niitä harva jaksaa netissä lukea =)

Hmmm...mun mielestä korkealentoisempi keskustelu sopii tähän forumiin.
 
Perus FAQ- asiat voidaan sitten listata amatööri/ suihkuvokalisteille..
 
Täydellisen itsekritiikittömille amatööreille löytyy huomattavasti virallisempi purkautumiskanava mm. Idols- koelauluista;)

Huhhuijaa.. Hieman fokusoituneemmat ja lyhyemmät viestit varmaan edistäisi keskustelua ja vastausten saamista kaikin tavoin, olipa sitten minkätasoisesta vokalistista tahansa kyse?

Minulle on aikanaan teroitettu useammankin todellisen ammattilaismuusikon taholta, että ammattilaisuus on pitkälti asenne. Kokemuksieni varjolla allekirjoitan tuon idean, mutta vaikka oma asenteeni tekemiseen onkin lähellä professionaalia pidän silti itseäni yhä amatöörilaulajana, koska en ole milloinkaan tienannut leipääni laulamalla tai musiikin tekemisellä (taskurahoja ei lasketa).
 
Mitä Anna Erikssonin myöhästelyyn tms. tulee, pidän elävässä musiikissa tärkeimpänä tunnelmaa ja tulkintaa, ja hyvällä tulkinnalla voi minulta saada anteeksi pienet myöhästelyt tai hienoisen alavireisyyden. Se musiikki on kuitenkin ensisijaisesti viihdettä...
 
Laulusaundiahan on toki mahdollista harjoittaa, samoin sävelkorvaa... mutta jos tietty rytmin ymmärtäminen puuttuu, sitä on melkein mahdoton opettaa. Omasta mielestäni tuo rytmin, biisin sisäisen grooven tajuaminen on muusikon tärkein ominaisuus.

Huhhuijaa.. Hieman fokusoituneemmat ja lyhyemmät viestit varmaan edistäisi keskustelua ja vastausten saamista kaikin tavoin, olipa sitten minkätasoisesta vokalistista tahansa kyse?
 
Tuossa puhut asiaa. Olen huomannut että juttuni tahtovat rönsytä, yritän tästä lähtien pyrkiä parempaan selkeyteen ja ytimekkyyteen.
 
Omassa laulussani ja soitossani juuri tuo rytmin puute on suurin ongelma. Mutta uskon sen johtuvan siitä, että en ole koskaan soittanut bändissä enkä paljoa edes rytmin kanssa.
 
Vasta yhden Junnun valssin opettelin rytmilleen laulamaan, nopeasti mielestäni opin, vaikka onkin paljon kesken tahdin loppuvia tavuja, sen jälkeen kesken tahdin jatkuvia tavuja. Valssi on ainakin minulle helpointa.
 
Sen vähän mitä olen rytmiä opetellut, aika nopeasti se alkaa päähän upota, mutta täytyy sanoa että 1/16 osat, varsinkin tahdin keskellä ovat aivan hepreaa tässä vaiheessa. En ota siitä paineita.

Sitä paitsi en minäkään varmaksi tiedä miten moni palstan käyttäjä on oikeasti sitä mieltä että amatöörikin saa tänne itsensä ängetä.
 
Saa ängetä ja harvahan tässä 100% ammattilainen näiden hommien kanssa on. Enimmäkseen allekirjoittanut tehnyt lauluhommissa vähän sitä sieltä ja tätä tuolta. Kai se sitten jonkinlaisen ammattitaidon antaa, tiedä häntä.
 
Minusta äänimateriaali on kaikkein tärkein, se lienee vaikeimmin kehitettävissä, mikäli äänessä ei ole sointia eikä väriä.
 
Äänimateriaali on tietysti se kaiken perusta, ilman ääntä kaikki muut mainitsemasi ovat turhia, mutta kyllä tärkeimpänä ja vaikeimpana kehittää näen tyylitajun. Yhden tyylilajin hallinta on jo vaikeaa ja kun pitäisi useampia tyylilajeja hallita, niin sitten mennäänkin jo extreme-juttuihin. Nöyryyden ja avoimuuden merkityksen näen itse hyvinkin tärkeänä, koska jos ei ole nöyrä tekemisessään (oikealla tavalla tietenkin) ei voi kehittyä. Ja kun ei kehity, on homma yleensä melko tarkoituksetonta. Mutta sehän laulamisessa hienoa onkin, kun kaikkia osa-alueita voi kehittää ikuisesti.
 
Oikeastaan liippaat aika läheltä sellaista yleistä aihetta, kun mikä on hyvä muusikko. Monet ovat maininneet termin hyvä muusikko ja siihen kuuluu kai sitten noiden yllämainittujen lisäksi kaikki mahdollinen musiikkiin liittyvä.
 
Pitääkö paikkansa väite, että ei voi tulla huippulaulajaksi, mikäli koulun lauluarvosana ei ollut kymppi.
 
Minusta Soile Isokoski on huippulaulaja, samoin Hellacoptersin laulusolisti. Hellacoptersin miehellä (nimi unohtui taas) tuskin on ollut kouluarvosanana kymppi, vaikka erinomainen muusikko onkin. Eli huippulaulajaksi ei klasarissa mielestäni voi tulla ilman synnynnäisiä lahjoja, mutta muilla alueilla muusikkouden muut ominaisuudet (äänen väri, tyyli, yms.) voivat nostaa huipuksi. Maija Vilkkumaa on mielestäni todella hyvä laulaja, koska heti kuulee että se on Maija. Kässäätsä, kässäätsä, kässäätsä?
 
Miten tärkeänä pidätte laulunopettajaa?
 
Oleellisena. Itse ei pysty olemaan tarpeeksi kriittinen kehittyäkseen todella.
 
Huonosti fokusoitu ja sekava vastaus sekavaan introon. Mut ei se mtn. Näillä mennään.

Minusta äänimateriaali on kaikkein tärkein, se lienee vaikeimmin kehitettävissä, mikäli äänessä ei ole sointia eikä väriä.
 
Tähän on pakko tarttua. Olen sitä mieltä, että harjoittelemalla ääneen saa sointia ja väriä. Jos nyt aivan aloittelija on, ei edes jaksa laulaa kunnolla. Laulaminen on ainakin minulle melko fyysinen suoritus, joka vaatii myös "voimaharjoittelua".

"Minulle on aikanaan teroitettu useammankin todellisen ammattilaismuusikon taholta, että ammattilaisuus on pitkälti asenne."
 
Tottahan tuo on. Ammattimuusikkona voidaan kai yleisesti pitää sellaista soittajaa/biisin tekijää, joka tienaa leipänsä tavalla tai toisella muusikkona.
 
Ammattimaisia soittajia on tietenkin erilaisia. Koitan hahmottaa muutamia pop/rockmusiikin arkkityyppejä :) Täydentäkää listaa
 
Joku soittaja voi hallita monta eri musiikkityyliä ja kykenee esimerkiksi tuuraamaan jonkun bändin soittajaa tarvittaessa ilman varsinaisia treenejä ko bändin kanssa. Etukäteen tällaiselle soittajalle riittää monasti vain muutama yksityiskohta soitettavasta biisistä. Ja naps. Yleisö nauttii musiikista täysin rinnoin tietämättä mitään siitä, että treenejä ei ole vedetty ko keikan lineupilla. Tällainen taito tuo soittajalle mahdollisuuksia saada paljon työtä.
 
Muusikon ei silti tarvitse olla aivan noinkaan pätevä jos oma juttu on tarpeeksi suosittu ja muuta ei tarvitse tehdä että liksaa riittää.
 
Sitten tuohon asenteeseen:
 
Jotkut ammattilaisena itseään pitävät ovat ehkäpä huippumuusikoita mutta pitäytyvät itsepintaisesti jossain musiikkityylissä, jonka soittaminen ei elätä vaikka takoisi loppuelämän päätä seinään (ns marginaalimusiikki). Tällaisia kavereita löytyy varmaan paljon. Asenne on sinänsä ihan kunnioitettava, koska joissakin tapauksissa se saattaa johtaa todelliseen menestykseenkin jos se kuulijakunta yks kaks löytyykin. Onhan monesti kysymys siitä, että muusikko ja kohdeyleisö eivät yksinkertaisesti kohtaa.
 
Sitten varmaan löytyy täysverisiä rokkareita jotka soittavat kiltisti tanssibändissä, jos se on ainoa tapa saada keikkoja ja sitä kautta elanto.
 
Monet muusikot lienevät hankkineet myös soitto-oppilaita lisäansioiden saamiseksi.
 
Laulajalle musiikkityylin vaihtaminen onkin sitten haasteellisempaa, kun soundi ja ääniala asettavat omat rajoituksensa. En näe oikein mitään mieltä noissa Idols kuvioissa, joissa laulajat joutuvat vetämään eri tyylejä ja kilpailemaan esim jonkun Freddie Mercuryn kanssa. Seuraavaksi pitäisi sitten irrota Sinatraa etc... Mutta pääasia, että kansa viihtyy.
 
Suomen Idols on oma lukunsa: ensin nauretaan estoitta huonoimmille ja kehotetaan vaihtamaan alaa. Sitten lopulta ne finalistitkin vetävät laulunsa nuotin vierestä. Tuomarit ovat siis epäonnistuneet tai tehneet kompromissejä pakon edessä.

Paavi osui naulankantaan. Kyse on aseenteesta. Tehdään tunnollisesti annetut työt ja viimeisen päälle ja samalla myös saa nautinnon siitä että tekee asian niin.

Asenne tarkoittaa sitä, millä tavalla hoitaa hommansa. Oikea asenne on yhdistelmä intohimoa, innostusta, uteliaisuutta, täsmällisyyttä, vastuuntuntoa etc... You name it.
 
Juuri näin minulle on opetettu. Minulla on ollut ilo ja kunnia saada tehdä yhteistyötä erittäin ammattimaisten soittajien ja äänialan ihmisten kanssa, osa heistä on tienannut leipänsä äänestä/musiikista, osa taas ei, mutta ei minulla ole koskaan ollut erityistä tarvetta kyseenalaistaa jälkimmäisen ryhmän professionaaliutta. Pääasia on, että homma toimii.

Minun on pakko ottaa kantaa tuohon äänenväri asiaan. Itse väri- ja soundimuutoksen läpi käyneenä voin sanoa, että sitä voi muuttaa. Kovaa työtä sen eteen on joutunut tekemään, mutta kyse on kuitenkin pääasiassa vain äänensoimispaikasta. Klassinen musiikki soi enemmän takaraivossa ja kevyt maskissa. Ja sitä on siis mahdollista opetella. Toki suurimmalla osalla ihmisistä on tietyt rajat, joiden puitteissa on pakko toimia, mutta silloin ei auta kuin kadehtia niitä, jotka tuntuvat handlaavan lähes kaiken. :o)
 
Itse ei pysty olemaan tarpeeksi kriittinen kehittyäkseen todella.
 
Tätä minä en allekirjoita täysin. Itsekin pystyy oppimaan ja edistymään, mutta minusta asiat vain hoksaa välillä paremmin, kun joku on kertomassa mitä voisi tehdä. Joten pidän kyllä myös laulunopettajaa tarpeellisena, jos vain itsellä riittää intoa käydä tunneilla.
 
Omasta mielestäni tuo rytmin, biisin sisäisen grooven tajuaminen on muusikon tärkein ominaisuus.
 
Ja tätäkin voi treenata. Kun on levyjä, voi niitä kuuntelemalla hakea "sisäistä rytmikonetta". Itse laitan silmät kiinni ja keskityn rumpu ja bassorytmiin. Pikku hiljaa se sitten alkaa sisistyä ja sitten kun sen saa tuntumaan sisällään kun alkaa laulamaan, huomaakin, että homma groovaa kovin eritavalla kuin ennen.
 
Jahas... Tekstiä näköjään taas tuli, joten paatos jääköön tähän tällä kertaa. :o)