Olen ollut Dregs-fani aika pitkään, mutta jotenkin on alkanut tuntumaan siltä, että vaikka soitto on teknisesti huippua (erityisesti Morsen), niin sävellyspuolella joudun vähentämään pinnoja. Tässä voi olla kyse siitä, että käsitykseni hyvän sävellyksen ominaispiirteistä poikkeaa Dregsien vastaavasta. Eniten olen kuunnellut Freefall'ia, jossa homma tuntuu toimivan parhaiten soiton puolesta. Mutta sävellykset, niihin alan kyllästyä. Ja jos täytyy selittää, niin mielestäni hyvässä sävellyksessä on mielenkiintoisia teemoja, rytmejä ja harmonioita, mutta lisäksi jokin (vaikeammin selitettävä) koossapitävä sanoma tai lataus. Viimeksimainittu jää ilmeisesti puuttumaan Dregs-levyillä. Vähäpätöinen miinushan tämä on noin loistavalle bändille. |
Olen ollut Dregs-fani aika pitkään, mutta jotenkin on alkanut tuntumaan siltä, että vaikka soitto on teknisesti huippua (erityisesti Morsen), niin sävellyspuolella joudun vähentämään pinnoja. Tässä voi olla kyse siitä, että käsitykseni hyvän sävellyksen ominaispiirteistä poikkeaa Dregsien vastaavasta. Eniten olen kuunnellut Freefall'ia, jossa homma tuntuu toimivan parhaiten soiton puolesta. Mutta sävellykset, niihin alan kyllästyä. Ja jos täytyy selittää, niin mielestäni hyvässä sävellyksessä on mielenkiintoisia teemoja, rytmejä ja harmonioita, mutta lisäksi jokin (vaikeammin selitettävä) koossapitävä sanoma tai lataus. Viimeksimainittu jää ilmeisesti puuttumaan Dregs-levyillä. Vähäpätöinen miinushan tämä on noin loistavalle bändille. Dregsillä -ja ehkä selvimmin Steve Morse Bandin- levyillä lienee tahallinen "kaava": yksi "rokkibiisi" (yleensä eka),yksi akustinen "klassinen kitarabiisi",yksi "kantripikkaus" jne. Tämä melko samana ja usein toistuva kaava on minua joskus hieman häirinnyt.Kitaristina Morse on kyllä ehdotonta huippua.Toisaalta Morsen sävellystyyli ("kynänjälki") on helppo erottaa Deep Purple Mk Morse -levyiltä: The Aviator,Fingers to the bone jne.Eli näin ajatellen mies on persoonallinen säveltäjä. Joukossamme on monia joiden mielestä elämä on pelkkä vitsi.. |