Studiotyöskentely ›

Kuuntelin noita ulkomaan olioiden levyjä. Meinasin hermostua, kun niissä on jotenkin laajempi päälaulusoundi kuin minun, aloittelevan äänittäjän, tekeleissä (ja yleensä laajempi kuin muissakin suomalaisissa levyissä).
Mitähän ihme separaattoreita siellä lienee mikin ja nauhurin välissä (en tarkoita nyt kompuroita ja kaikuja)..?
 
Onkos se putkietuaste se tärkein ero, mitä mulla ei oo ja Amerikas on? Entäs onko kellään kokemuksia noista Alton ja Behringerin halvoista putkivehkeistä - ajaako ne kuinka asiansa?
 
Entäs, onko kellään kokemuksia kahdella mikillä, stereona äänitetystä päälaulusta? Olisiko tuossa jokin ratkaisu..? Mun täytyy pystyä samaan kuin ihmiset, jotka ovat valinneet idiootin presidentikseen.. :)

Etuaste kyllä vaikuttaa, olipa se putki tai trankku, kunhan on laadukas. Muita tarpeellisia hakusanoja amerikanherkkua tehdessä ovat mm:
-isokapselinen kondensaattorimikrofoni
-optinen kompressori
-parametrinen ekvalisaattori
-kaiun predelayn säätömahdollisuus
-aural exciter
 
Mutta kuten kaikessa, tässäkään ei tule laitteilla autuaaksi. Olipa äänityskalusto mikä tahansa, hyvää jälkeä saa kun tietää mitä ja miten tekee. Laitteet tekevät homman mahdollisesti helpommaksi, välttämättömiä ne eivät yleensä ole.

Kärjistäen:
 
Amerikan setä toimii sillälailla, että sen kaapista löytyy 200kpl erilaisia mikkejä ja vaikkapa 20 erilaista etuastetta/kompressoria/moulinexia. Näistä sitten valitaan sille tietylle laulajalle just siihen biisiin sopivin yhdistelmä ja kun artistilla on itse suoritus hanskassa niin siinäpä se. Aikaa voi kuluttaa vaikka viikon pari jos vaan lopputulos miellyttää.
 
Kekkos-slovakiassa otetaan se mikki millä "Alatalon Mikkoakin on kuule äänitetty", pannaan se siihen toiseen, vähän kalliimpaan etuseen ja kahdella otolla kovikselle. Ottojen jälkeen tuottajalta (jonka kaverin studio on kyseessä) kysytään "saaks siitä?" johon tyyppi vastaa kelloa katsellen "Joojoo, helvEtin hyvä."
 
SF-metodikin on tietysti ihan super, jos sattuu niin hyvin että signaaliketjun kaikki osaset sopivat toisiinsa sekä niihin syötettävään ääneen. Lottovoitot on vaan aika harvassa.
 
Ja masteroinnista en edes aloita.. :)

Yhdyn kahteen edelliseen täysin. Yks tärkeä huomio on, että päälaulu on aina noissa levyissä todella etualalla olematta kuitenkaan "liian kovaa".Nämä eivät niinkään auta itse stereokuvan laajuteen mutta uskon että et pelkkää vaakasuoraa laajennusta haekaan.
 
Tässä muutama miksausvaiheeseen liittyvä juttu:
 
1. Käytä päälauluraidassa (hyvää) de-esseriä. Sillä saat yläkeskiäänen epämiellyttävät taajuudet kuosiin ja kokonaistasoa ylös.
 
2. Kompressoi useampaan otteeseen.
 
3. Räätälöi mahdollinen lauluefektit huolella. Monessa hi-end-jenkkituotannoissa voi kuulla 3 tai 4:ää eri efektiä laulussa. Tavallisimmat on joku hyvä plate, 1/8 ja 1/4 delay tempon mukaan, chorus etc. Tavallista on myös ketjuttaa esim chorus ja lyhyt delay ennen reverbiä. Pidemmät reverbihännät kannattaa duckata lauluraidan edestä pois, tämäkin tempon mukaan. Reverbin saa myös eq:ttaa.
Älä käytä presettejä!
 
4. Tee lauluraitaan volumeautomaatio jotta saat pienimmätkin vivahteet esille. Tämänkin voi tehdä jo äänitysvaiheessa.
 
Vire, svengi, tulkinta, laulajan mikkitekniikka ovat
taas oma lukunsa mutta vähintään yhtä tärkeitä sen viimeistellyn lopputuloksen saamiseksi.

.............

Veikkaisin että tärkein ero on niillä "nollilla" jotka ovat amerikanstudioiden ja -kaluston hinnan perässä verrattuna meikäläisiin.
 
Ja sieltä päin löytyy myös tyyppejä jotka osaa käyttää niitä kamoja. Puhumattakaan musiikkikulttuurin iän vaikutuksesta työnkuvaan yms.

Se nollien ero mikä on ulkomaan elävien tuotantobudjeteissa verrattuna meikäläisiin onkin sitten toinen juttu.
 
Kuten myös ne nollat siellä mydyt levyt ja tuotto -sarakkeissa.

Kiitos vastauksista! Erityisesti Milcoin herätti ajatuksia näkökulmillaan. Ehkä olen ollut liiankin varovainen käyttäessäni kaikuja. Käytän yleensä jotain platen matkijaa peruskaikuna ja olen pyrkinyt siihen, että soundi olisi luonnollinen ja siitä ei varsinaisesti erottuisi se kaiku... Täytyy jatkaa kokeiluja.
 
Onko kellään kokemuksia halvoista putkietuasteista (ja minkälaisia)?

Entäs onko kellään kokemuksia noista Alton ja Behringerin halvoista putkivehkeistä - ajaako ne kuinka asiansa?
 
Behringerin tube ultragainissa signaali ei edes kulje putken kautta.

Onko kellään kokemuksia halvoista putkietuasteista (ja minkälaisia)?
 
Itselläni on Artin Tube MP Studio. Hinta on noin 120 e. En tiedä onko se halpa, mutta ainakin laite toimii hyvin. Soundeista on vaikea sanoa ihmeempiä. Välillä tuntuu siltä, että tämä koko putkivouhotus on pelkkää paskanjauhantaa. Riittävää lienee se, että etuaste on hyvä - olipa se sitten putki tai ei.
 
...Ainiin tuossa omistamassani Artissa on siis max 60 dB gain, phantom power, vaiheenkääntö ja ulostulolimitteri. Limitteri on vallankin jees lisä.
 
-J-

Behringerin tube ultragainissa signaali ei edes kulje putken kautta.
 
Siis missään ko. firman putkietuasteista vai joissain? Olen nimittäin kuullut lausuntoja molempiin suuntiin. Esim. harmony central ja 1953 -malli.
 
Miten lienee..?

Siis missään ko. firman putkietuasteista vai joissain? Olen nimittäin kuullut lausuntoja molempiin suuntiin. Esim. harmony central ja 1953 -malli.
 
Miten lienee..?
 
Ultragain Mic100-mallissa putkelle menee tasan 6.3V hehkua, ei muuta. Muista en osaa sanoa, eikä ole niin välikskään...

Välillä tuntuu siltä, että tämä koko putkivouhotus on pelkkää paskanjauhantaa. Riittävää lienee se, että etuaste on hyvä - olipa se sitten putki tai ei.
 
Näin juuri. Ei se putki mitenkään välttämättä soundia heti paranna, ennenvanhaan vaan melkein kaikki hyvät pelit oli putkikamaa, siitä toi maine.

Ultragain Mic100-mallissa putkelle menee tasan 6.3V hehkua, ei muuta. Muista en osaa sanoa, eikä ole niin välikskään...
 
No helkatti. Sehän on hyvä. Näin joulun alla voisi hyvin laittaa sinne sitten punaisen jouluvalon putken tilalle.
 
Taidan lähteä heti Behringer - kauppaan!

Ultragain Mic100-mallissa putkelle menee tasan 6.3V hehkua, ei muuta. Muista en osaa sanoa, eikä ole niin välikskään...
 
Paljonko putkeen pitäisi mennä tökyä että olis hyvä. Taitaa muuten suurin osa käyttää etuasteissa 12AX7 -tuubia.

Paljonko putkeen pitäisi mennä tökyä että olis hyvä. Taitaa muuten suurin osa käyttää etuasteissa 12AX7 -tuubia.
 
No sehän on aivan sama paljonko sinne menee, jos varsinainen signaali ei siellä käy ollenkaan...

Paljonko putkeen pitäisi mennä tökyä että olis hyvä. Taitaa muuten suurin osa käyttää etuasteissa 12AX7 -tuubia.
 
Juttelin yhden hahmon kanssa joka suunnittelee DBX:llä kaikenlaisia vehkeitä ja hän kertoi että MiniPre:n kanssa oli ongelmana jännite vs. hinta, eli aina kun jännitettä nosti jotta soundi parantuisi piti suojausta lisätä siinä määrin että annettu budjetti ylittyi. Tyytyivät kuulemma 150V jännitteeseen loppupeleissä.
 
Jostain olen kuullut että 300 alkaisi olemaan aika optimimäärä 12AX7:lle. En pane kyllä päätäni vadille, vaikka joulu lähestyykin. Röh.

deletoin tässä vaan replyn omaan postiini...

Ultragain Mic100-mallissa putkelle menee tasan 6.3V hehkua, ei muuta. Muista en osaa sanoa, eikä ole niin välikskään...
 
Oletko kokeillut kyseistä laitetta?
Mulla kyseinen purkki on ja jos putkelle menee ainoastaan hehku-jännite, niin miten ao. juttu on mahdollista?
Lainaus aiemmasta viestistäni:
 
Eilen saapui Behringer Mic100 Tube Ultragain.
Ensi testit vaikuttivat, että Outputin lisäys nostaa vahvistusta ja sitä myöten kohinaa, häiritsevälle tasolle.
Eikun ruuvari käteen ja suorittamaan jPekan Artille tekemää putken vaihdosta.
Arkistojen kätköistä löytyi kivikautinen Telefunkenin Ecc82.
Se sisään ja pikaiset testit. Nyt on käyttökelpoinen peli. Vahvistus ei ole niin voimakas kun ecc83:lla, mutta riittävä ja soundi on paljon parempi, eikä häiriöitä ole. Täytyy testata vielä lisää, mutta nyt voi jo sanoa, että kannattava hankinta, putken vaihdon jälkeen.