Musiikkibisnes ›

Hölmö kysymys kehiin nimimerkiltä "byrokratian koukeroita selvittelevä". Teoston sivuillahan on määritelty prosenttiosuuden levyn hinnasta, jonka mukaan maksetaan Teostot. Sisälsikö nuo hinnat jonkun osuuden, joka periaatteessa palautuu kustantajalle takaisin Teosto-tuloina.
 
Ja jos, niin miten tilanne, jossa esittäjät kuuluvat Teoston asiakaskuntaan, mutta kustantaja ei. Pieneneekö maksun summa tältä osin tai aiheuttaako se "uusjaon" korvauksissa?

Hölmö kysymys kehiin nimimerkiltä "byrokratian koukeroita selvittelevä". Teoston sivuillahan on määritelty prosenttiosuuden levyn hinnasta, jonka mukaan maksetaan Teostot. Sisälsikö nuo hinnat jonkun osuuden, joka periaatteessa palautuu kustantajalle takaisin Teosto-tuloina.
 
Ja jos, niin miten tilanne, jossa esittäjät kuuluvat Teoston asiakaskuntaan, mutta kustantaja ei. Pieneneekö maksun summa tältä osin tai aiheuttaako se "uusjaon" korvauksissa?
 
Kustannussopimuksella tekijät luovuttavat kustantajalle automaattisesti 33,3% Teosto-tuloistaan koskien niitä kappaleita joista kustannussopimus tehdään.
 
Sellaista mahdollisuutta että kustantaja ei olisi jonkin tekijänoikeusjärjestön kustantaja-asiakas ei kai käytännössä olekaan. Teoriassa se ehkä olisi mahdollista... en tiedä.

Teosto kerää korvausta musiikin julkisesta esittämisestä (esim. radioasemilta, konserttien järjestäjiltä).
 
Teosto maksaa korvauksia edelleen esitetyn musiikin tekijöille (säv. san. sov.).
 
Kappaleella voi olla myös kustantaja (kustannusyhtiö), jonka tehtävänä hankkia tekijöiden kappaleille esityksiä (hommata niitä kokoelmille, leffasoundtrackkeihin laulukirjoihin tms.). Kappaleella ei välttämättä ole kustantajaa.
 
Jos kappaleella on kustantaja, saa kustantaja 33,3% kappaleen teostotuloista. Käytännössä kustantaja on siis aina Teoston (tai jonkun muun tekijänoikeusjärjestön) jäsen, ja saa osansa korvauksista.

Edullisinta tekijöiden kannalta olisi saada äänite ns. manuksena äänitteelle eli ilman kustannussopimusta. Aikoinaan kun kerran tein kustannuspimuksen, niin sain siitä maksun sanoituksesta ja sävellyksestä erään nimiartistin laulaessa en äänitteelleen. Näin kai se on edelleenkin jos kustannussopimuksen tekee? Summaa en nyt tarkkaan muista, mutta satasista oli markka-aikana kuitenkin kyse.
 
Etköhän sä siitä sopimuksenteosta kertakorvauksena 600-800 markkaa saanut, jos kyse oli yksittäisestä kappaleesta. Tokihan ne sitten yrittää polkea hintaa jos biisejä on enemmän menossa samaan osoitteseen.
 
Sellainen 150 euroa on kohtuullinen pyyntö. Jos kustannusyhtiö haluaa maksaa vähemmän, sopii kysyä miksi he ylipäätään haluavat ostaa musiikkia johon eivät usko. Kohteliaasti tietenkin
:-D

Etköhän sä siitä sopimuksenteosta kertakorvauksena 600-800 markkaa saanut, jos kyse oli yksittäisestä kappaleesta. Tokihan ne sitten yrittää polkea hintaa jos biisejä on enemmän menossa samaan osoitteseen.
 
Sellainen 150 euroa on kohtuullinen pyyntö. Jos kustannusyhtiö haluaa maksaa vähemmän, sopii kysyä miksi he ylipäätään haluavat ostaa musiikkia johon eivät usko. Kohteliaasti tietenkin
:-D
 
Muistaakseni sain jotain n.700 mk tai hieman yli brutto. Vuosi oli 1996.

Kustannussopimuksella tekijät luovuttavat kustantajalle automaattisesti 33,3% Teosto-tuloistaan koskien niitä kappaleita joista kustannussopimus tehdään.
 
Muualla maailmassa, esim. jenkeissä yleisesti 50 %. (offtopikistinen sivuhuomautus)

Muualla maailmassa, esim. jenkeissä yleisesti 50 %. (offtopikistinen sivuhuomautus)
 
Jep. Senpä takia muualla myydäänkin 99,9% varmuudella pelkkää alikustannussopimusta. Yhdellekin biisille kannattaa perustaa "oma" kustannusyhtiö joka käytännössä vain välittää biisin alikustannusoikeuden varsinaiselle kustantajalle.