Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos soittaminen ei motivoi niin sitten kannattaa olla soittamatta. Väkisten vääntäminen ei auta. Jos motivaatio on tullakseen niin se tulee sieltä sitten itkeseen ja kyselemättä. Itsellä on ollu monta melko pitkääkin kautta ettei soitto ole kiinostanut. Sitten jossain vaiheessa on aina käynyt niin, että on kuullut jonkun piisin ja sitten on vaan menny koittaan että mitenkäs se menee. Sitten sitä onkin huomannu, että tämämähän onkin taas melko mukavaa puuhaa.
 
Jos taasen on ammattilainen ja soittaa elääkseen niin sitten pitänee vaihtaa duunia.

rupea soittelemaan joitain yksinkertaisia biisejä mitä pystyy laulaa mukana, vaikka beatlesiä.
 
Teoriassa helppo juttu. Eihän se niin vaikeaa voi olla.
Vai voiko?
 
Bändissäni kaikki osaa piitlesinsä ulkoa.
Toimimaan olemme saaneet ehkä pari piisiä.
 
Soittotaidosta homma ei ole kiinni.
Tunnen burnoutin, kun sen näen.
 
terv p.

sitä on liikkeellä. tsemppiä.

Jos taasen on ammattilainen ja soittaa elääkseen niin sitten pitänee vaihtaa duunia.
 
No ei se nyt ihan noinkaan mene. Tuleva ammattini on lastentarhanopettaja, ja jos siinä hommassa "ei huvita", niin paska mäihä... Oikeassa työssä kun ei oikein voi vaihtaa lennosta. Ymmärrän toki, että nyt puhuttiin harrasteesta - mutta silti.

No ei se nyt ihan noinkaan mene. Tuleva ammattini on lastentarhanopettaja, ja jos siinä hommassa "ei huvita", niin paska mäihä... Oikeassa työssä kun ei oikein voi vaihtaa lennosta. Ymmärrän toki, että nyt puhuttiin harrasteesta - mutta silti.
 
No jaa, lopetin juuri yli kymmenen vuoden sos/hoitoala-urani. Alan tekeen jotain ihan muuta, mitä, sitä en tiedä.

No jaa, lopetin juuri yli kymmenen vuoden sos/hoitoala-urani. Alan tekeen jotain ihan muuta, mitä, sitä en tiedä.
 
Susta tulee Jani The Rock.

Susta tulee Jani The Rock.
 
Veikko The Waltz

Viestin aloittajalle ehdottaisin, että alat tekemään ja nauhoitella omia biisejä/juttuja. Ite ainakaan enää tosi harvoin jaksaa alkaa treenaamaan mitään toisten piisejä kauheella innolla. Mutta sittenkun tunteja vääntää jotain omia kyhäelmiä ja lopulta kuulee sen onnistuneen lopputuloksen niin SE on palkitsevaa!

Viestin aloittajalle ehdottaisin, että alat tekemään ja nauhoitella omia biisejä/juttuja. Ite ainakaan enää tosi harvoin jaksaa alkaa treenaamaan mitään toisten piisejä kauheella innolla. Mutta sittenkun tunteja vääntää jotain omia kyhäelmiä ja lopulta kuulee sen onnistuneen lopputuloksen niin SE on palkitsevaa!
 
Nastaa puuhaa, ja jos vielä käyttää koneita on ihan makeeta tehdä jotain huttua mitä ei muuten tekisi. Muutaman drinksunkin voi siinä sivussa ottaa.

Jaa. Ehkä tutustuminen ihan johonki eri musiikkityyleihin, kuin mitä olet "tottunut" kuuntelemaan. Elokuvamusiikki, jazz, elektro, folk yms. toimii ilmanpuhdistajana minulla aina välillä.
Ja uusi soitin voisi virkistää. Itselläni tällä hetkellä haaveissa koskettimet, biisientekoon saattaisi tulla jotain ihan uutta syvyyttä verrattuna kitaralla rämpyttelyyn.
Joo ja omien biisien teko tietty.

Mulla on täsmälleen sama ongelma ku alottajalla. Bassoon tulee tosi harvoin koskettua himassa, ainoastaan bänditreeneissä tulee soitettua nykyisin. Aiemmin riitti into ittensä kehittämiseen ja kaikenlaisen uuden opetteluun, mutta nyt tän vuoden aikana on into lopahtanu täysin. Ärsyttää oikeen, tuntuu et näin soittajana junnaa paikallaan. Tekis mieli kehittyä jollain tavalla, oppia jotain uutta, mutta ku ei vaan ole sitten niin minkäänlaista inspiraatiota ottaa bassoa syliin ja nuotteja eteen ja ruveta vetämään jotain uustta biisiä/tms. sävellystä mikä on jollain tavalla haasteellisempi mitä tähän mennessä osaan.
 
Jotain neuvoja millä tuon innon treenata voisi saada takaisin? Pari bändiä kyllä on, joten ihan soittamatta en ole, ja treeneissä kyllä on kiva soitella bändin kanssa mutta yksin ei jostain syystä.

Tekis mieli kehittyä jollain tavalla, oppia jotain uutta, mutta ku ei vaan ole sitten niin minkäänlaista inspiraatiota ottaa bassoa syliin ja nuotteja eteen ja ruveta vetämään jotain uustta biisiä/tms. sävellystä mikä on jollain tavalla haasteellisempi mitä tähän mennessä osaan.
 
No tuossa on ehkä se omankin ongelman ydin. Ei vaan innosta treenata uusia peruskappaleita, kun tietää, että ne saa toistolla menemään kuitenkin jollain tasolla. Tekniikkapuoli vaatisi kyllä tietysti treeniä, mutta kun sellainen mekaaninen "woodshedding"-tyyppinen treenaaminen ei ole millään tavalla hauskaa.

Itsellä ihan samansuuntaisia ongelmia sähkökitaran kanssa. Johtunee lähinnä siitä, etten soittelen lähinnä yksikseni. Yhtyeeseen minun on vaikea päästä monestakin syystä, mm. bändikelpoisten kamojen ikuisesta puutteesta, siitä, ettei tuttavapiiriini kuulu muusikoita ja siitä, etten ole kovin hyvä soittaja ja kaiken lisäksi kitaristi, joita on muutenkin kuin sieniä sateella.

Jos vaan on yhtään mielenkiintoa,niin mä suosittelen pienimuotoista kotistudioprojektia.
 
Vittuinnuin muutama vuosi sitte bänditouhuihin niin totaalisesti,että ne jäi.
Siinä meni sit pari vuotta ihmetellessä,kunnes aloin pikkuhiljaa ottaa selvää,minkälaisia vermeitä tarvitsisin,saadakseni yksin värkättyä biisejä himassa.
Rakentelin tietokoneen ympärille sitten vaatimattoman äänitysnurkkauksen,jossa touhuaminen onkin vienyt mut mukanaan. Rauhallisessa tahdissa oon hiljakseen päivitellyt varustepuolta (nälkä kasvaa syödessä näköjään).
 
En oo kyllä valintaani katunu.
 
Mulla toki on itelläni perussoittimina ollu valmiina kitaroita,basso ja rummut.Investointeja oon jonkinverran joutunut tekemään:midi-controlleri,muutama mikki ja muuta sekalaista sälää.
 
Kaikki vapaa-aika menee sit väsätessä omia vaatimattomia biisejä,ite kaikkia soittimia rämpytellessä.Ja vielä vanhoilla päivillä laulamistakin oon joutunu opetteleen.
 
Koen tälläisen yksin touhuamisen äärimmäisen kiehtovana harrastuksena,pääsee opettelemaan paljon itselleen entuudesta tuntemattomia asioita,kuten ihan äänityksen perusteista miksaamiseen asti.
Ja ennenkaikkea,ei tarvitse tehdä kompromissejä kenenkään kanssa,kun tekee yksin.

Itselläni meinas soittoharrastuksen viedä juuri se, kun soitteli aina toisten biisejä ja ei siitä oikein mitään iloa itselleen saa. Kaikkein hienointa on tehdä omia kappaleita ( vaikka ne olis kuinka huonojakin ) kuin soittaa joidenkin muiden kappaleita. Nykyään en enää soita muuta kuin omaa musiikkia/omien bändieni musiikkia. Saa paljon enemmän irti soittoharrastuksesta, kun käyttää sen tällä tavalla hyödyksi. Ja siinä ei koskaan tule rajat vastaan, koska aina voi säveltää uusia kappaleita. Myös se, että soittaa kaiken tyylistä musiikkia niin se pitää kanssa sen motivaation korkealla.

Sama homma täälläkin oli vielä jokin aika sitten. About 9kk ei kiinnostanut tehdä mitään suurempaa musaan liittyvääkään. Mitä nyt yksin tuli näperreltyä kaikkea, mutta siihen se sitten jäikin. Koko homma alkoi oikeastaan silloin kun bändin kanssa saatiin levydiili. Se tuli niin naurettavan helpolla että oli vähän sellanen fiilis että "tässäkö tää nyt on". Jotenkin tuntuu, että jonkun homman yrittäminen on paljon kivempaa kuin sen toteutuminen. Kuten jonkun biisin harjoittelu tai teko. On se kiva tehdä tai harjoitella, mutta kun sen on saanut opittua tai tehtyä valmiiksi, ei koko biisi kiinnosta enää.
 
Pikku hiljaa alkaa taas saamaan fiilistä tehdä musaa oikein urakalla, mutta todennäköisesti nekin suunnitelmat hautatuvat koulunkäynnin alle :-|

Löytyipä ajankohtainen aihe omalta kohdaltani. Jo pidemmän aikaa käyny mielessä että möisi kitarat ja rummut pois pelteineen ja jättäisi vaan akustisen kitaran varuilta jos ei muuta niin koristeeksi lojumaan.
Jotenkin ei vaan enää nappaa edes kotona mitään kitaroida ja ei ole jaksanu mitään kokoonpanoa etsiä pariin vuoteen.

kaljataiteilija: Löytyipä ajankohtainen aihe omalta kohdaltani. Jo pidemmän aikaa käyny mielessä että möisi kitarat ja rummut pois pelteineen ja jättäisi vaan akustisen kitaran varuilta jos ei muuta niin koristeeksi lojumaan.
Jotenkin ei vaan enää nappaa edes kotona mitään kitaroida ja ei ole jaksanu mitään kokoonpanoa etsiä pariin vuoteen.
 
Eipä se väkisin kannata. Tosin jos vain mahdollista niin voisi olla fiksua jättää juurikin vaikka se akustinen kitara ja/tai jotain muuta soittokamaa sen verran nurkkiin pyörimään, että jos innostus joskus viriää uudelleen niin ei kamojen uudelleenhankkiminen muodostu kynnyskysymykseksi harrastustoiminnan elvyttämiselle.

Pari ideaa tällaiselta makuuhuonekitaristilta:
- Oma musiikki. Itse en ole vuosikausiin opetellut soittamaan muiden musiikkia. Toki tietty aina välillä joku hauska riffi tulee tsekattua, jos tabit vaikka löytyis (olen laiska). Oman "äänen" etsiminen ja kehittäminen on paljon mielenkiintoisempaa, kuin muiden jo tekeleiden toistaminen.
- Kokeile erilaisia vireitä. Itse en ole tällä vuosikymmenelle soittanut perusvireessä ollenkaan, aina vähintään drop-D, mutta muuten erilaisia avovireitä: DADADE ("itsekeksimä" Open Dsus2 -vire, vahingossa syntynyt, enkä ole muiden toimesta tähän törmännyt toistaiseksi), DAEC#AE (1), DADF#AE(2). Koita löytää (uusia) bändejä ja biisejä, joista ammentaa hieman inspiraatiota uusien vireiden kanssa aloittamiseen.
- Capolla kans voi saada vähän inspistä, varsinkin kun yhdistää erilaisiin vireisiin.
- Efektit. Esim. delaylla voi keksiä huimasti uudenlaista riffittelyä.
 
1) https://www.youtube.com/watch?v=2x1NGbsTl8c
2) https://www.youtube.com/watch?v=hVdbgpOpW78