Rummut: soittaminen ›

Ensimmäinen, ilmeisesti Limb Bisquitin versio, jotakin varhaisempaa. Oli melko lyhyt versio, mutta samalla aika nopea. Laulaja lauloi vissiin puolan kielellä, kun en oikein saanut selvää sanoista. Oli pitkää ja lyhyttä tukkaa. Mutta ihan kiva 4 1/2. (4-10)
 
Toinen oli ilmeisesti Bob Marleyn ryhmä. Kivasti ne poijjaat laulaa. 10+
 
Tämän viimeisen tunnen, Clapton. Mä oon aina tiennyt että Clapton osaa bluesia laulaa. Tämä oli paras. 7+
 
Huumori on viestinnän muoto, jonka tarkoitus on tehdä ihmisiä iloisiksi, naurattaa ja purkaa jännitystä.
 
Sana "huumori" on lähtöisin antiikin Kreikasta. Antiikin lääketieteen erään teorian mukaan neljän ruumiinnesteen (huumorin) tuli olla terveellä ihmisellä tasapainossa. Ruuminnesteet olivat keltainen sappi, musta sappi, lymfa ja veri.
 
Erilaisia huumorikäsityksiä on yhtä useita kuin on ihmisiäkin. Nuoret ja lapset pitävät usein slapstickistä eli pelleilystä, kun taas vanhemmat arvostavat enemmän satiiria. Huumori on kulttuurisidonnaista ja riippuu henkilön yhteisöstä. Tämä johtuu huumorin sidonnaisuudesta asiayhteyteen, jolloin jos joku ei ymmärrä yhteyttä, hän ei ymmärrä huumoriakaan. Filosofi Ludwig Wittgenstein tutki viestintää ja semiotiikkaa ja arveli selvittäneensä myös kysymyksen huumorista. Hänen kuuluisa lauseensa "Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen"(Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta) ei silti liene tarkoitettu koomiseksi, vaikka se sitä itsessään selvästi on.
 
Usein huumorissa hauskaa on yllätyksellisyys. Vitsit tuntuvat yleisesti seuraavan loogisen tarinan kaavaa ja ne tuntuvat tutuilta tarinoilta kuulijalle, kunnes lopussa on odottamaton käänne. Esimerkiksi:
 
"Kykenenkö leikkauksen jälkeen soittamaan pianoa?", kysyi potilas lääkäriltä. "Toki", vastasi lääkäri. "Hyvä, koska ennen en ole osannut!" jatkoi mies.
 
Kaskut kertovat enemmän tai vähemmän todenperäisiä huvittavia asioita todellisista henkilöistä.
 
Usein nauraminen ja huumori sekoitetaan onnellisuuteen, mikä ei vastaa koko kuvaa. Jos ihminen todella on onnellinen vaikkapa saavutettuaan jonkin suuren tavoitteen elämässään, hän ei yleensä naura. Pikemminkin nauru on jännittyneisyyden purkautumista. Vitsien tapauksessa jännitystä on luotu tarinan myötä ja ihmisten odotukset ovat kasvaneet, kunnes vitsi pääsee huipentumaansa ja energia vapautuu.
 
Intiasta on saanut alkunsa nauruterapia, erityinen harrastusmuoto, jossa ihmiset kokoontuvat säännöllisin välein nauramaan ilman mitään erityistä aihetta. Sanotaankin, että nauru pidentää ikää, ja myönteisellä elämänasenteella tiedetään olevan yhteys sairauksista ja koettelemuksista selviytymiseen.
 
Huumorilla yritetään usein rikkoa jäätä tai rentouttaa. Teoria huumorista jännityksen purkajana selittää myös esimerkiksi miksi armeijaslanginakin ilmenevä sotilashuumori on niin yleistä. Mutta muissakin alakulttuureissa, esimerkiksi perheissä ja yksittäisillä työpaikoilla saattaa olla oma klikkihuumorinsa, jota ehkä kukaan ulkopuolinen ei ymmärrä.
 
Huumori onkin hyväksi koettu tapa käsitellä pelkoja ja ahdistavia asioita. Vaikeissa oloissa huumori on usein tärkeä selvitymiskeino. Huumorin avulla selvitään stressaavista tilanteista ja toisaalta lujitetaan tietyn ihmisyhteisön yhteishenkeä.
 
Eri maissa on toisista kansoista tiettyjä stereotyyppejä, joita käytetään jatkuvana huumorin lähteenä. Skotteja pidetään saitoina, saksalaisia säntillisinä ja amerikkalaisia ylimielisinä. Suomalaisuus taas on jonkinlaista sivistymätöntä metsäläisyyttä: Esimerkiksi käy Norjan television Piirka Kellivoite.
 
Toisaalta tässä piilee huumorin pimeä puoli. Huumori on tehokas keino, kun pyritään vahvistamaan erilaisia ennakkoluuloja. Uskonnollisiin, etnisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuvan halventavan pilkan ja vitsien avulla valtaväestö lujittaa omaa sisäistä yhtenäisyyttään ja samalla vastaavasti rajaa uhkaksi koetut "toiset" piirinsä ulkopuolelle.
 
Huumori on myös eri taiteenlajeissa vaikuttava tyylikeino. Humoristista näytelmää sanotaan komediaksi vastakohtana tragedialle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö komediassa voisi olla taustalla vankka asiasisältö. Eräät humoristit, kuten stand up -koomikot, ansaitsevat elantonsa kertomalla julkisesti vitsejä, tai, kuten pellet, esiintymällä muutoin hassunkurisesti.
 
Psykedeelihuumeiden käyttäjät ja henkilöt, joilla on Aspergerin syndrooma nauravat usein asioille, joita muut eivät pidä hauskoina.