Koskettimet ›

No, tuossa voi olla myös sekin pointti että kun opettaa muita, niin monimutkaiset sormitukset saattavat vaikeuttaa oppilaan koskettimiston hahmottamista.
 
Jos pääasiallisesti ottaa soinnun kolmisoinnun kolmella vierekkäisellä sormella, niin sormitus ei ole monimutkaista mutta käden vemputtaminen oikeisiin asentoihin sitäkin mutkikkaampaa. Ihmettelen, jos joku tuollaisia opettaisi.
 
Tai, onhan 1-2-3 parempi tapa ottaa sointu kuin 3-4-5 :)

Tai, onhan 1-2-3 parempi tapa ottaa sointu kuin 3-4-5 :)
 
Tai 2-3-4. Mä soitin 3 ekaa vuotta pianoa noin ;)

Tai 2-3-4. Mä soitin 3 ekaa vuotta pianoa noin ;)
 
Äkäkää. Miten tuo on mahdollista?

Tohon bassopuoleen en ou vasurilla kovasti satsannu. HOHO. WW taitaa vetää sitäkin enemmän.

Tässä nyt ei tuu juurikaan mitn uutta, mutta kumminki...
 
Eläessäni en oo ainuallakaa pianotunnilla käyny, että ihan tämmönen pelimannihenkinen pianisti, nykyään jo sanon kumminki pianisti...
 
Kaikki alkoi joskus ala-asteikäisenä saadusta Casio-urusta. Sointu oppaitten avulla opettelin vasemmalle kädelle soinnut ja oikealla soitin yhden sormen melodiat, (tapa jota meidän basisti vaatisi vieläkin käyttämään).
 
Noin 10 vuotta sen jälkeen sain kakstasourut, joilla - paradoksaalista kyllä - opettelin soittamaan, kuten "oikealla pianolla" - eli piano nuoteista vasemmalle F-avaimen nuotit jne.
Pari vuotta sen jälkeen ostin itselleni pianon ja jatkoin näitten toivelaulukirjapiisien soittoa em. systeemillä. Ja tämän systeemin kautta oivalsin, ettei vasemmalla tarvitse soittaa sointuja ja että oikealla voi soittaa muutakin kuin yksiäänisen melodian...
 
Pianolla tykkään soittaa bassoa melko matalalta, jolloin koko sointu menisi niin mössöksi, että jos yksittäisen bassosävelen (-kuvion) sijasta soittaa jotakin muuta, se on yleensä perussävel ja kvintti. Oikealle kädelle sijoitan yleensä terssin ja mahdollisesti seiskat ja ysit, jotka matalammalta puuroutuvat helposti, välillä käytän niitä vain koruina.
 
6/8-soittamisessa itse käytän kolmea tapaa tilanteesta riippuen. Jos melodia antaa myöden, voi oikealla kädelle hakata melodia-sointu yhdistelmää takata takata -tyyliin. Jos ei sitten kuljetan rytmin bassossa joko tatata-tatata :,:perussävel-kvintti-perussävelen oktaavi ;,: tai sitten taata-taata :,:perussävel-kvintti:,: Tai kolmas tapa jota käytän: viis veisaan koko tahtilajista ja soitan rubaatossa fiiliksellä...

Mitenkä sitä sitten on kehitytty siinä soittamisessa. Meinaan ihan ruohonjuuri tasolta tähän päivään asti. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla porukan kehityshistoriasta jotain. Itsellä on sellainen tilanne, että vuoden olen synaa hakannut. Alussa kehityin varsin nopsaan, sen opettajakin tiedosti. Mutta sitten kävi niin kehnosti, että opettaja lähti alta ja uutta ei ole tiedossa täällä paikkakunnalla. Viime aikoina on rassannut se, että mitä minulle olisi pitänyt jäädä käteen tuolla vuoden soittokokemuksella.
 
Minulla on ongelma. Se on ongelma on tahdinlasku. Voisin väittää, että biisi kuin biisi menee jos nuotit siinä pysyvät 8-osasissa. 16-osaset ovat liikaa, niitä en osaa "laskea". Hommaa helpottaa kuitenkin se jos biisissä on sanat, silloin kyllä homma hoituu oli niitä 16-osasia tai ei. Sanojen perusteella tuon tahdituksen saan kohdalleen suurinpiirtein. Yleensä en sitä niin "laske", ja sen kyllä varmasti kuuleekin... työlästä kun kerta on. Opettaja opetti minulle tämän tavutustavan, YK-SI, KAK-SI, KOL-ME ja NEL-JÄ, jota päässä hokemalla saa 8-osaisia myöten tahdin kohdalleen. Aika alkeelliselta tavalta vaikuttaa jo minusta joten uskon, että helpompiakin tapoja on ja parempia. Sanojen ja päässälaskun avulla menee mm. Gunnareiden November Rain, jos ei oteta näitä "välisooloja" mukaan, tunnistettavasti ainakin minusta. Nyt soittolistalla on sitten näitä kliseisiä pop-biisejä, kuten Angels ja Heaven, jotka menee nekin suurinpiirtein kohdalleen. Suuripiirteistä, ei täsmällistä siis. :P Walking in the airit ja Nemoni olen opetellut.
 
Komppaaminen onkin sitten toinen juttu. Walkkarit saisin opeteltua aina biisiin, pitäisi vaan tietää miten sitä soveltaa siihen. Jotain jazz-kipaleita tuli opeteltua ihan alkuaikoina walkkarin kanssa, walkkari kyllä meni oikein mutta jazzilta se ei kyllä kuitenkaan kuullostanut. F-nuottiavaimen osoittamaa basso-asteikko vasta viime aikoina ruvennu tutkiskelemaan ja yrittänyt sitä soveltaa tuohon November Rainiin, huonolla menestyksellä kylläkin. Nyt lähinnä komppaus hoituu ihan peruskompilla, soinnun kohdalla perussävel. Sehän ei nyt kovin hienolta vielä kuullosta. Sen perussävelen ohelle olen sitten livauttanut kvintin, oikealla ihan soinnut normina. Täten kuullostaa hiukan "täyteläisemmältä". Näistä komppauksistakin olisi ihan kiva saada tietoa, ihan perusteita.
 
Viestin pointti siis oli se, että mitä pitäisi osata vuoden soittokokemuksella ja miten kehittää soittotaitoa tästä edespäin. Opettajaa siis ei saa kyllä mistään.

Minulla ei ole mitään uutta lisättävää, mutta haluaisin vain kommentoida, että kiitoksia kaikille vastanneille (ja keskustelun avaajalle) hienosta ketjusta. Joitain asioita alkoi nyt aukeamaan ja meni heti kohdalleen, ja toisaalta tuntuu myös, että jotain uutta on vielä kehittymässä. Tuntuisi enää mahdottomalta palata siihen säestystapaan, mitä aiemmin harjoitin..

Tässä hyvä video siitä, kuinka Gunnareitten November Rain kuuluu soittaa pianolla:
 
http://www.youtube.com/watch?v=lHKSe7SoROo

Ja jos ei opettajaa löydy, voit ostaa jonkun soitonopetus DVD:n. Pyydät sitten vaikka jotakin kaveria (mieluiten mummo) aina välillä lyömään viivottimella ranteilla ja kiljumaan "Ranteet ylös!".
 
Tuosta tulikin mieleen pianokouluja käymättömänä että mikä oikein on se oikea soittoasento noin niinkuin lyhyesti kuvailtuna? Ilmeisesti melko korkealla on istuttava, selkä suorana mutta rennosti, ja koskettimia sitten näpytellään lähinnä sormenpäillä. Mutta mistä se liike lähtee, eli mitkä paikat saavat tulla kipeiksi ja mitkä eivät? Ovatko sormet jäykkinä vai rentoina? Miten saadaan sormet paremmin ylettymään joka paikkaan (venyttämällä niitäkö)? Synaa on tullut soitettua ja siinä taas soittoasento tahtoo olla enemmänkin tuo ranteet alhaalla vetäminen. Soitonopettajatko *todellako* hoitavat tuon soittoasennon kuntoon??

Minulla ei ole mitään uutta lisättävää, mutta haluaisin vain kommentoida, että kiitoksia kaikille vastanneille (ja keskustelun avaajalle) hienosta ketjusta. Joitain asioita alkoi nyt aukeamaan ja meni heti kohdalleen, ja toisaalta tuntuu myös, että jotain uutta on vielä kehittymässä. Tuntuisi enää mahdottomalta palata siihen säestystapaan, mitä aiemmin harjoitin..
 
Minäkin olen tosi positiivisesti yllättynyt miten tämä ketju on laajentunut ja miten monenlaista neuvoa on tullut, en olis uskonu sillon kun aloitin ketjun! Moni asia on hyväksi havaittu ja ne pääsee nyt vaikuttamaan tuolla pianon ääressä.
 
On se vaan hyvä juttu tämä Muusikoiden.net, miten sitä ennen tultiinkaan toimeen? :)

Kaikki alkoi joskus ala-asteikäisenä saadusta Casio-urusta. Sointu oppaitten avulla opettelin vasemmalle kädelle soinnut ja oikealla soitin yhden sormen melodiat, (tapa jota meidän basisti vaatisi vieläkin käyttämään).
 
Meikäläinen on juttunut juuri tähän samaan vaiheeseen !
 
Pari vuotta sen jälkeen ostin itselleni pianon ja jatkoin näitten toivelaulukirjapiisien soittoa em. systeemillä. Ja tämän systeemin kautta oivalsin, ettei vasemmalla tarvitse soittaa sointuja ja että oikealla voi soittaa muutakin kuin yksiäänisen melodian...
 
Millä ihmeellä sitä saisi syntymään tämän "oivalluksen", jolla pääsisi "kakkosvaiheeseen " ??? - tässä viestiketjussa on kyllä aiheesta täyttä asiaa

Vaikka kuinka paljon on olemassa albumeita, joissa kaikenlaisista piiseistä on pianosovituksia.

Vuosisadan nosto, mutta ei vanhene koskaan!
 
Walking bass -harjoittelu pianolla. Noin sen kuluu mennä, jos haluatte pysyvästi eroon Ertaman, Bakerin ym. sähköurkukouluopetuksesta vasemmalle kädelle.
 
https://www.youtube.com/watch?v=LJVADZvhjIg
 
https://www.youtube.com/watch?v=xYSQXlLkPCc