Kitarat: akustinen ›

Kitaran kaulallahan jokainen nauhaväli vastaa puolta sävelaskelta.
 
Eli toisin sanoen kitaran kaulalla menee kieliä pitkin kromaattinen asteikko. Kromaattinen asteikko tarkoittaa puolisävelaskelein etenevää asteikkoa, eikä länsimaisessa viritysjärjestelmässämme tavallisesti puolisävelaskeleita pienempiä askeleita käytetäkään. Sävelin merkittynä kromaattinen asteikko on (selvyyden vuoksi merkitsen asteikon vertikaalisesti, sävelkorkeus siis kasvaa alaspäin mentäessä):
 
A
A#/Bb (säveliä, joilla on eri nimi, mutta sama soiva korkeus, kutsutaan enharmonisiksi säveliksi. Tässä tapauksessa A# ja Bb ovat enharmonisesti samat)
B
C
C#/Db
D
D#/Eb
E
F
F#/Gb
G
G#/Ab
 
Huomaat ehkä, että asteikko koostuu aakkosista ABCDEFG. Puolisävelaskelta kutakin säveltä korkeampi sävel saadaan kun kirjaimen taakse laitetaan risuaita (#), puolisävelaskelta matalampi kun taakse laitetaan bee (b). Poikkeuksena tästä ovat sävelet B ja E, jotka ylennettyinä ovat C ja F (sekä toisinpäin: C on alennettuna B); siitä huolimatta myös sävelet B#, E#, Cb ja Fb voivat tietyissä yhteyksissä esiintyä.
 
Kitaran otelaudalla sävelet menevät tuon kromaattisen asteikon mukaan. Asteikko luonnollisesti aloitetaan siitä kohdasta, mikä on kyseiselläkin kielellä soitettava alin sävel, eli (kirjoittajan laiskuuden vuoksi tuohon on merkitty vain ylennetyt sävelet):

e||-F-F#-G-G#-A-A#-B-C-C#-D-D#-E-
B||-C-C#-D-D#-E-F- F#-G-G#-A-A#-B
G||-G#-A-A#-B-C-C#-D-D#-E-F-F#-G
D||-D#-E-F-F#-G-G#-A-A#-B-C-C#-D
A||-A#-B-C-C#-D-D#-E-F-F#-G-G#-A-
E||-F-F#-G-G#-A-A#-B-C-C#-D-D#-E-

 
Virittäessäsi kitaraa, voit tätä tietoa käyttää hyväksesi. Oletetaan, että olet virittämässä esimerkiksi puolisävelaskelta matalemmaksi, eli haluat kitaran vireeksi Eb-Ab-Db-Gb-Bb-Eb. Kuten yllä olemme oppineet, Ab on enharmonisesti sama sävel kuin G#. Jos siis etsit perusvireessä olevan kitaran paksuimmalta kieleltä G#/Ab -sävelen, voit soittaa perusvireisen A-kielen yhtä aikaa sen kanssa, ja vääntää sitten A-kielen alaspäin soimaan samaa säveltä. Päädyt siten tällaiseen tilanteeseen:
 

 e||-F-F#-G-G#-A-A#-B-C-C#-D-D#-E-
 B||-C-C#-D-D#-E-F- F#-G-G#-A-A#-B
 G||-G#-A-A#-B-C-C#-D-D#-E-F-F#-G
 D||-D#-E-F-F#-G-G#-A-A#-B-C-C#-D
Ab||-A-A#-B-C-C#-D-D#-E-F-F#-G-G#-
 E||-F-F#-G-G#-A-A#-B-C-C#-D-D#-E-

 
Voit nyt edetä esimerkiksi niin, että soitat Ab- ja E-kielet yhtä aikaa ja väännät E-kielen Ab-kieleen verraten kvartin matalemmaksi. Jos tämä kuitenkin on liian vaikeaa, voit edetä kuten alussa, eli etsiä Ab-kieleltä Db-nuotin ja virittää seuraavan kielen siihen. Sitten taas Db-kieleltä etsit Gb-nuotin, Gb-kieleltä Bb-nuotin ja niin edelleen. E-kielen voit verrata esimerkiksi Ab-kielen E-nuottiin, mutta huomaa että tässä tapauksessa et voikaan virittää samaan E-säveleen, vaan oktaavia matalemmaksi.
 
Tässä tuli aika paljon asiaa tiiviissä muodossa. Jotta et väärin virittäisi näiden ohjeiden mukaan, niin mieti asia ensin teoriassa loppuun asti. Tämä on lopulta hyvin yksinkertainen asia: tällä tavoin minäkin asian joskus vuosia sitten itsekseni pähkäilin - se tosin vaatii tietyn oivalluksen säveljärjestelmämme loogisuudesta.
 
Huomautetaan vielä se, että FunMachine käytti merkintää Hb, joka on suomalais-saksalainen tapa merkitä asia. Muualla maailmassa käytetään säveliä B ja Bb, suomessa säveliä H ja B (joka on enharmonisesti sama kuin Hb).
 
Eli näin:

Muualla    Suomessa
B         =   H
Bb        =   B (tai jossain yhteyksissä Hb)

 
Ironista kyllä, mutta olen samana päivänä saanut huutia molempien järjestelmien käytöstä: musiikkiopistolla klasaripainotteisessa opetuksessa Bb:n käytöstä ja lukiolla pop/jazz-painotteisessa H:n käyttämisestä. Väsyneenä meinaa joskus vähän menna sekaisin.