Laulaminen ›

Miten luoda valmiiseen biisiin, hyvä laulumelodia? eli meillä on bändi, pari biisiä ja ollaan soiteltu niitä ilman laulajaa.. nyt pitäs hankkia laulaja, mutta ollaan pähkäilty että miten hitossa me saadaan niihin biiseihin hyvä melodia.. se kun kuulostaa aneemiselta laulaa niillä sävelillä, joita esim kitara soittaa.. eli periaatteessa vaikkapa vaan neljää eli sointua.. eli miten rakentaa lauluun kunnolla skaalaa..? yrittäkää ymmärtää..=)

Kun hommaatte sen laulajan, ja JOS se on asiansa osaava tyyppi, niin hän varmasti osaa tehdä siihen hyvän melodian.
Älä huoli.

Kun hommaatte sen laulajan, ja JOS se on asiansa osaava tyyppi, niin hän varmasti osaa tehdä siihen hyvän melodian.
Älä huoli.
 
Juuri näin!

Juu, jättäkää laulumelodia laulajan huoleksi. Eihän siitäkään mitään tulisi että laulaja rupeaisi väsäämään kitaraosuuksia (jos ei sitten ole myös soittaja).

Kun hommaatte sen laulajan, ja JOS se on asiansa osaava tyyppi, niin hän varmasti osaa tehdä siihen hyvän melodian.
Älä huoli.
 
Entäpä jos laulaja ei osaa muuta kuin laulaa? =) Minkä pohjalle laulua lähtee rakentamaan? oon ihan hukassa..
 
esimerkkejä miten teidän bändinne homman hoitaa?

Öp. No käytännössä, siis teoriapuolella, melodia yleensä tapailee sointuun kuuluvia nuotteja. Eli jos te komppaatte vaikka viitossoinnuilla kitaroilla niin selvitelkääpä että onko soinnut duuria vai mollia ja sitten soittakaa komppi pianolla ja soitelkaa jotain höpöhöpöä siihen päälle. Yleensä laulumelodiat muotoutuu aika pitkälle sanojen mukaan.
 
Siis käytännössä laulumelodian pitää soinnun aikana osua ainakin kerran johonkin soinnun nuoteista, että se kuulostaisi hyvältä. Näin ainakin suurimmassa osassa musiikkia. Pianolla/syntikalla tapaillessa tuon huomaa nopsasti.
 
Edit: Parhaat melodiat tulee mielestäni kumminkin ihan improvisoimalla kun sanat on valmiit. Jos siis laulumelodioitsija (laulaja) on vähänkään kokenut, niin yleensä ne muotoutuu aika itestään ne melodiat. Tosin jotkut piisit tehään vaan laulumelodian päälle.

Siis käytännössä laulumelodian pitää soinnun aikana osua ainakin kerran johonkin soinnun nuoteista, että se kuulostaisi hyvältä. Näin ainakin suurimmassa osassa musiikkia. Pianolla/syntikalla tapaillessa tuon huomaa nopsasti.
 
Juu, totta.
 
Itselläni on jotain vikaa tässäsuhteessa, koska luonnostaan tulee melodioita, jotka paikoitellen eivät osu pohjasoinnun päälle. Kuitenkaan se ei huonolta kuulosta. Luulenkin, että liiallinen tietynlasen musiikin kuuntelu on aiheuttanut tämän. Ikäänkuin laajennan sen pohjasoinnun, eli melodialla pistän yhden sävelen lisää pohjasointuun, joten 'oikea' pohjasointu ei enää olekaan se sama sointu.
Tästä yleensä tulee sitten 'vääntöä' joko kitaristien tai kosketinsoittajan kanssa. Yleensä päästää kaikkia tyydyttäviin kompromisseihin.
 
En oikeen tajua itsekään tuota selitystäni, enkä edes tiedä miten tuon selittäisi niin, että sen ymmärtäisi.

Itselläni on jotain vikaa tässäsuhteessa, koska luonnostaan tulee melodioita, jotka paikoitellen eivät osu pohjasoinnun päälle. Kuitenkaan se ei huonolta kuulosta. Luulenkin, että liiallinen tietynlasen musiikin kuuntelu on aiheuttanut tämän. Ikäänkuin laajennan sen pohjasoinnun, eli melodialla pistän
 
Mun mielestä toi on hieno ominaisuus, josta kannattaa pitää kiinni.

Tässä sen näkee miten erilaisia työskentelytapoja on, ja mikä rikkaus se on. Itse en ole varmaan juuri koskaan tehnyt biisiä muuten kuin melodian pohjalta, koska en osaa soittaa. Ja se kieltämättä tökkiikin vähän - vaihtelu toisi vaihtelua. :)

Miten luoda valmiiseen biisiin, hyvä laulumelodia?
 
-Öö...valmiissa biisissä on jo hyvä laulumelodia jos se on tarkoitettu laulettavaksi.
 
Aihioihin voi sitten luoda laulumelodian monellakin tapaa. Yleensä itselläni on jokin tietty tunnelma joka alunperin on laukaissut biisin syntymisen, ja pohjasta tavallaan paistaa muutamia sopivatunnelmaisia melodioita. Usein jos pohja ei puhuttele, niin ei siihen sitten ole helppo keksiä laulumelodiaakaan, aina voi heittää jotain sointujen äänien pohjalta, mutta harvoin sillai syntyy mitään elämää suurempaa...
 
Jos hyvä laulumelodia sotii soinnutuksen tms kanssa, niin yleensä soinnutus saa luvan muuttua. Mikään sääntö tämäkään ei ole.
 
__Ozzyllä on hyvä vinkki jos soinnun ääniin perustuva melodia alkaa tympimään. Laajenna sointua laulumelodialla. Lisäksi yhden nuotin melodiastakin saa mielenkiintoisen kun sen soinnuttaa jännästi. Mutta tämähän menee off-topic.
 
EDIT: Tosiaan se, että on osaava laulaja ei kyllä imho takaa sitä, että osaa tehdä hyvän laulumelodian. Sävellys on karkeimmillaan laulumelodia + soinnut, loput on arria. Tosin nykypopmusiikissa laulumelodia usein tulee ihan vaan sointujen pohjalta tyyliin 'jotain vaan'.

Mä rupesin just uudessa projektissa laulamaan kitaransoiton ohella ja melodioiden tekeminen oli yllättävän hauskaa touhua.Ensin ruvettiin vaan jammailemaan biisejä.Kun pohjat oli kunnossa tartuin mikkiin ja vedin päälle diibadaabaa sen enempää miettimättä.Alkuun tuntu että tukeutui liikaa sointujen ääniin mutta kun rohkeus kasvoi/ääni aukeni, niin melodiatkin muuttuivat.Muutaman läpivedon jälkeen oli päähän jo jäänyt se perus teema miten mikäkin vedetään.Biisit ikäänkuin sisältävät sen laulun jo valmiiksi.Se pitää vain kaivaa ulos.
 
Sen jälkeen vaan sanat ja hienosäätö niiden pohjalta ja voilá.Tässän todennäkösesti auttaa sekin että harjottelee jammailemaan ittensä kanssa.Eli soittelee kitaralla/pianolla pohjia ja lauleskelee päälle.

Just jotain tällästä kaipailinkin.. kiitoksia paljon! =)

Tapoja on monia.
 
Parasta on tietenkin se, että laulaja tekee itse melodiat. Silloin melodiasta tulee laulajan näköinen ja sellainen, että laulaja pystyy sen itse laulamaan.
 
Treenitilanteessa on joskus hankala luoda parasta mahdollista melodiaa. Kannattaakin nauhoittaa biisipohja (vaikkapa edes c-kasettimankalla tai md:llä, jollei ole muuta äänitysmahdollisuutta), jolloin laulaja voi rauhassa kotona säveltää ja mahdollisesti kirjoittaa sanoja.
 
Suosittelen myös lämpimästi säveltämiseen "pienempiä" treenejä, joihin tulee vaikkapa vain laulaja ja esim. kitaristit ja kosketinsoittaja. Tällöin kaikilla on enemmän tilaa ja kuuluvuutta, tarkoituksena tietenkin kehittää ja säveltää uusia biisejä.

Öp. No käytännössä, siis teoriapuolella, melodia yleensä tapailee sointuun kuuluvia nuotteja. Eli jos te komppaatte vaikka viitossoinnuilla kitaroilla niin selvitelkääpä että onko soinnut duuria vai mollia ja sitten soittakaa komppi pianolla ja soitelkaa jotain höpöhöpöä siihen päälle. Yleensä laulumelodiat muotoutuu aika pitkälle sanojen mukaan.
 
Siis käytännössä laulumelodian pitää soinnun aikana osua ainakin kerran johonkin soinnun nuoteista, että se kuulostaisi hyvältä. Näin ainakin suurimmassa osassa musiikkia. Pianolla/syntikalla tapaillessa tuon huomaa nopsasti.
 
Edit: Parhaat melodiat tulee mielestäni kumminkin ihan improvisoimalla kun sanat on valmiit. Jos siis laulumelodioitsija (laulaja) on vähänkään kokenut, niin yleensä ne muotoutuu aika itestään ne melodiat. Tosin jotkut piisit tehään vaan laulumelodian päälle.
 
Jeps.. Tästä oli mullekin apua.. Sen verran hyödykäs keskustelu, että oli pakko nostaa esille :)

Biisit ikäänkuin sisältävät sen laulun jo valmiiksi.Se pitää vain kaivaa ulos.
 
Tähän yhdyn täysin. Ainakin itse kuulen jo sointukierrosta laulumelodian perusidean.
 
Ja kirjoitan alle myös tämän:
 
Parasta on tietenkin se, että laulaja tekee itse melodiat. Silloin melodiasta tulee laulajan näköinen ja sellainen, että laulaja pystyy sen itse laulamaan.
 
Tai jos esim. kitaristi haluaa tehdä melodian "valmiiksi", niin kannattaa tiedustella laulajan äänialaa ja loppupeleissä tehdä kompromisseja, koska juttu joka toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.

Tuo oletus "sointukierto jo enimmäkseen luo melodian", on sikäli hankala, että rock-biiseissä sointukierto on hyvin hyvin useissa biiseissä käytännöllisesti katsoen sama. Ne massasta erottuvat biisit ovat niitä, joissa sointukierron tarjoamat itsestäänselvyydet unohdetaan. Simppeleitä koulukirjaesimerkkejä ovat Rasmuksen biisit. Niiden kompit suhteessa laulumelodiaan ovat usein hiton kekseliäitä.

Tuo oletus "sointukierto jo enimmäkseen luo melodian", on sikäli hankala, että rock-biiseissä sointukierto on hyvin hyvin useissa biiseissä käytännöllisesti katsoen sama. Ne massasta erottuvat biisit ovat niitä, joissa sointukierron tarjoamat itsestäänselvyydet unohdetaan. Simppeleitä koulukirjaesimerkkejä ovat Rasmuksen biisit. Niiden kompit suhteessa laulumelodiaan ovat usein hiton kekseliäitä.
 
Niinpä. Olisi tosiaankin todella mielikuvituksetonta mukailla laulullaan sointukiertoa, poikkeuksia lukuunottamatta. Useimmiten biisistä kuitenkin tulee paljon moniulotteisempi, kun sen osat eivät liikaa myötäile toisiaan. Yhtymäkohtia toki tulee olla ja tietynlaista jatkuvuutta sekasorron välttämiseksi.

Mun on pakko kommentoida näin LAULAJANA ja muusikkona:
 
1. jos etsit bändiisi laulajaa ja BIISINtekijää,ilmaise se suoraan.Monasti etsitään projektiin laulajaa ja sit selviää että pitäis myös tehdä melodiat ja sanoitus.EI näin.
 
2.Kutsu teostasi valmiiksi sitten kun osaset ovat kohdallaan.minimissään kuitenkin melodia ja soinnut ja käsitys temposta.

Harmoonisesti ehkä paras lopputulos tulee, kun suunnitellaan melodia ensin ja siihen taustalle soinnut.
 
Itselläni on jotain vikaa tässäsuhteessa, koska luonnostaan tulee melodioita, jotka paikoitellen eivät osu pohjasoinnun päälle.
 
Veikkaisin, että tässäkin laulajalla on mielessä oma melodia, joka menee eri soinnuilla kuin "alkuperäinen" piisi. Valmiin soinnutuksen päälle rupea helposti laulamaan jotain perus akuankka-kiertoa mukaillen.
 
Mutta eipä väliä, jos vaan hyvältä kuullostaa ja vaikkei kuullostaiskaa ni kunha edes ite tykkää.