Rummut: soittaminen ›

kyseinen herra on myös vastannut minun sähköpostiini.
 
No mitäpä herralta kysyit ja mitä hän vastasi...?

Kysyin että onko se itseoppinut vai onko se käynyt jossain tunneilla ja sitten että monetko kapulat käyttää keikoilla :D huom. olin 15 ku kysyin... Se kirjotti mulle että ei se oo käyny koskaan missään tunneilla että on joskus nuorempana vain menny jollekki sen kaverille jammaileen ku sillä oli rummut . sitte jostain kosketinsoittajasta se puhu että se oli opettanu sille aika paljo musiikista yleensäkki. sitten käyttää n.5 parit kapuloita keikalla . katson sen drummer lehden numeron niin voitte kahtua että mun kysymys todellakin on siellä :)

Jee jee. Lempiaiheeni. Neeko on suurin yksittäinen vaikuttaja, ja syypää siihen miksi aloin rumpuja soittamaan. Ilmiömäinen soittaja, vaikkei todellakaan mikään tekniikkahirmu. Timen osalta voidaan olla montaa mieltä, mutta en todellakaan ole koskaan huomannut mitään vikaa Nickon groovesta tai biisien rullaamisesta. Tosin Clive Burrin rullaaminen oli murhaavalla tasolla 1981-1982.
 
Viime levyillä Neekon fillirepertuaari on taantunut valitettan paljon, nykyään melkein kaikki fillit levyillä ovat sitä The Wicker man ja Rainmaker osastoa. Todella tylsää kun kuitenkin puhutaan Nicko "Hullu professori" McBrainista. A matter of life and deathilla kuultiin jo sentään astetta monipuolisempaa kamaa, mutta on sielläkin noita fillejä enemmän kuin tarpeeksi.
Early years kiertue kyllä palautti uskon mieheen, että kyllä sieltä vielä tarvittaessa pesee, ja AMOLAD kiertue vei viimeisetkin epäilyt. Ehkäpä kersantti Harris on pakottanut miehen vähän yksinkertaistamaan soittoaan. Kuka tietää.
 
Nicko McBrain, maailman paras rumpali, joskaan ei teknisistä ansioistaan.

Jee jee. Lempiaiheeni. Neeko on suurin yksittäinen vaikuttaja, ja syypää siihen miksi aloin rumpuja soittamaan. Ilmiömäinen soittaja, vaikkei todellakaan mikään tekniikkahirmu. Timen osalta voidaan olla montaa mieltä, mutta en todellakaan ole koskaan huomannut mitään vikaa Nickon groovesta tai biisien rullaamisesta. Tosin Clive Burrin rullaaminen oli murhaavalla tasolla 1981-1982.
 
Viime levyillä Neekon fillirepertuaari on taantunut valitettan paljon, nykyään melkein kaikki fillit levyillä ovat sitä The Wicker man ja Rainmaker osastoa. Todella tylsää kun kuitenkin puhutaan Nicko "Hullu professori" McBrainista. A matter of life and deathilla kuultiin jo sentään astetta monipuolisempaa kamaa, mutta on sielläkin noita fillejä enemmän kuin tarpeeksi.
Early years kiertue kyllä palautti uskon mieheen, että kyllä sieltä vielä tarvittaessa pesee, ja AMOLAD kiertue vei viimeisetkin epäilyt. Ehkäpä kersantti Harris on pakottanut miehen vähän yksinkertaistamaan soittoaan. Kuka tietää.
 
Nicko McBrain, maailman paras rumpali, joskaan ei teknisistä ansioistaan.
 
Kyllä Virtual XI:n monotonisen paukuttelun jälkeen alkavat jopa Rainmakerin fillit maistua niin perkeleesti. :-)
 
Mä olen kaikinpuolin tyytyväinen kyllä äijän työskentelyyn A Matter Of Life And Deathilla. Tomien käyttö uskomattoman tyylikästä. Rummut ovat paremmin kuuluvillakin mielestäni kuin 80-luvun rumpaloinniltaan terävimmillään olevilla albumeilla.

"Huom! Olet kirjoittamassa yli 561 päivää vanhaan ketjuun!"
 
Tiedetään. Mutta pakkohan tämä (jokavuotinen) ketju on nostaa kun pe-la stadioneilla räjähtää. Kuinka moni meinasi mennä Maidenin/Mcbrainin nykykuntoa katsastamaan? Itse olen perjantaina paikalla, vai kuunteleeko täällä edes kukaan kyseistä yhtyettä. Itsellä lähti pikkupoikana aika lailla kyseisen herran innoittamana tuo innostus rumpuja kohtaan.
 
Tähän fiilikset/ennakkotunnelmat/huomiot/päätelmät/kritiikit jne. Jos ei ole oikeasti mitään fiksua kommentoitavaa, jättäkää kommentoimatta. Kiitos.

"Huom! Olet kirjoittamassa yli 561 päivää vanhaan ketjuun!"
 
Tiedetään. Mutta pakkohan tämä (jokavuotinen) ketju on nostaa kun pe-la stadioneilla räjähtää. Kuinka moni meinasi mennä Maidenin/Mcbrainin nykykuntoa katsastamaan? Itse olen perjantaina paikalla, vai kuunteleeko täällä edes kukaan kyseistä yhtyettä. Itsellä lähti pikkupoikana aika lailla kyseisen herran innoittamana tuo innostus rumpuja kohtaan.
 
Tähän fiilikset/ennakkotunnelmat/huomiot/päätelmät/kritiikit jne. Jos ei ole oikeasti mitään fiksua kommentoitavaa, jättäkää kommentoimatta. Kiitos.
 
Hep!
 
Perjantaina ajattelin myös lähteä katsastamaan mikä on meininki. McBrain on sen yhden tanskalaisen ohella se rumpali joka aikanaan sai innostumaan rumpujensoitosta ja hyvinhän äijä vetää tänäkin päivänä. Varsinkin kun ottaa huomioon että ikää on jo ja Maidenin keikan vetäminen on kohtuu raskas operaatio. Ja muutamalla edellisellä keikalla meno on ainakin ollu kohdillaan.
 
Saas katsoa mitä soittavat, joitain settilistoja olen nähnyt mutta olen parhaani mukaan yrittänyt unohtaa ne.

Pe ollaan stadikalla. Viime kerrasta onkin tovi - Powerslave-kiertueella ihmettelin kitaraharmonioita viimeksi. Ne ovat tämän bändin suola. - No koputtelee Nikokin ihan ok.

Tottakai stadionille perjantaina.
Vuonna -78 näin Maidenit eka kerran Kuusrokissa, kun olin orastava finniriiviö. Siellä se oli mulle aivan tuntematon bändi ja suurelle osalle porukkaa. Ennen esitystä bändin jätkät käveli alueella muina miehinä ne perustrikoot jalassa. Olin isojen poikien maskottina mukana roikkumassa. Juteltiin sen basistin kanssa ja vedettiin tupakat siinä ohessa. Käytännössä kukaan ei niitä tuntenut siinä vaiheessa ja järjestäjät oli saanut ne ilmeisesti halvalla. Hevimetallimiehet tykkäsi kovasti ja levyt hommattiin keikan jälkeen. Itse tykkäsin siitä vanhastakin laulajasta kovasti ja se oli todella raaka livenä. Sen ajan HH-vahvareista, joita siellä oli iso kasa lähti aika rankka bassolätkytys.
Meno on vaan parantunut vuosi vuodelta ja nythän se on megaluokan menoa.
Kyllä se pitää aina katsahtaa, jos on mahdollisuus. Viimeksi näin ko. poppoon Hjalliksen areenalla pari vuotta sitten. Siellä tunnelma oli mahtava.
Vaimo on innokas fani. Hän hommasi liput ja sinne menosta ei oikeastaan edes keskusteltu. Se on jotenkin niin selvää. Kyseessä on jo tavallaan perheen perinnetapahtuma vuodesta -78.
Itse en siihen rumpalointiin muuta voi sanoa kuin että maidenin musaan ei oikein muunlainen tyyli sovi ja sen tyylin se poika osaa.

"Huom! Olet kirjoittamassa yli 561 päivää vanhaan ketjuun!"
 
Tiedetään. Mutta pakkohan tämä (jokavuotinen) ketju on nostaa kun pe-la stadioneilla räjähtää. Kuinka moni meinasi mennä Maidenin/Mcbrainin nykykuntoa katsastamaan? Itse olen perjantaina paikalla, vai kuunteleeko täällä edes kukaan kyseistä yhtyettä. Itsellä lähti pikkupoikana aika lailla kyseisen herran innoittamana tuo innostus rumpuja kohtaan.
 
Tähän fiilikset/ennakkotunnelmat/huomiot/päätelmät/kritiikit jne. Jos ei ole oikeasti mitään fiksua kommentoitavaa, jättäkää kommentoimatta. Kiitos.
 
VIimeksi kävin katsomassa kun Suomessa olivat, kova veto oli.
Seurasin sunnuntaina telkusta Maidenin Ruotsin-keikan parin vuoden takaa ja vireessähän porukka siinäkin oli. TÄssä nyt on vähän kritiikkiäkin tullut, mutta jotenkin Nickon "pätkivä" tyyli nimenomaan viimeistelee orkesterin soinnin. Where Eagles Dare on tästä malliesimerkki.
 
Tietysti näinä kuolemanvakavien teinigoottibändien aikana tuollainen vanhan liiton ryhmä on mahtavaa katsottavaa, kun sedät painaa menemään hymy korvissa -- olkoonkin että zombit ja kaikki muut kauheudet seikkailevat lavasteissa ja laulunteksteissä.
 
EI kyllä oma kunto riittäisi ekan biisin loppuun, ainakaan MCBrainin "soittoergonomialla":

Noniin taattua Maiden -laatua kuultiin ainakin Helsingin keikalla. Rumpuja yritin kuunnella mutta ne katosivat osittain fiiliksissä ja osittain soundien puuroutumisen takia. Välillä ei edes erottanut mcbrainin virveliä saatikka, rideä/hi-hattia. Tomit sen sijaan ainakin minulle takakatsomoon kuulostivat yllättävänkin hyviltä, basaria olisi voitu tuoda äkäsemmin pintaan, tuntui sekin hukkuvan.
 
Itse soitosta jäi hyvä maku mitä nyt kuuli ja katsoi screeneiltä. Mitään laahausta en havainnut. Tosin rokkipoliisin hommat jäivät hyvin nopeasti. Mutta kyllä se vaan näyttää Nickon työskentely helpolta. Hoiti oman tonttinsa mallikkaasti, oikea mies Maidenissa edelleen. Kaiken kaikkiaan minulle kesän kohokohta, minkä tulen varmasti muistamaan koko elämäni. Kiitos.

vuodesta "kaheksankytäjajotaki" oon odottanu, että pääsee kattoo Live After Death -henkisen maiden-keikan. Piti sitten hommata lippu molemmille Suomen keikoille. Kyllä kannatti odottaa.
 
MacAivo oli oikein mukavassa vireessä. Mun mielestä Tampereen keikka oli (koko bändiltä) Helsinkiä parempi.

Perjantaina olin tsiikailemassa Meideniä ja koko bändiltä yksi parhaita keikkoja mitä oon lyhyen elämäni aikana nähnyt. Hieno shöy. Kyllä on bändillä ja aivolla tuo livekunto vaan paljon parempaa kun monilla nuoremmilla bändeillä, vaikka maidenin "pojat" jo 50 hujakoilla ovat kaikki.
 
Mitä nyt nickosta, jotain iskuja jäi filleistä muutaman kerran uupumaan, mutta sitähän nyt käy joka rumpalille. Että erittäin hyvin vetää niin meiningin, että soittamisen puolesta. Varsinkin kun äijän ikää ajattelee. Ja tyylikkäästi soittaa.
 
En mitään negatiivista perjantaista voisi sanoa, paitsi ehkä se että vessaan sai jonotella jossain vaiheessa ennen keikalle pääsyä yli tunnin ;)

Hyvä keikka oli Hesassa ei voi muuta sanoa.

No nyt kun ollaan täällä netissä kultakorvailemassa niin triggasiko ne virpan keikalla Hesassa? Minusta vähän kuulosti siltä paikka paikoin. Kovemmissa iskuissa oli sellainen keinotekoisen kuuloinen atakki ja sitten ne miljardi ghostnotea mitä se soitti ei oikein meinanneet erottua ja soundi oli aika tuhnu verrattuna peruspaukautukseen.

Tottakai stadionille perjantaina.
Vuonna -78 näin Maidenit eka kerran Kuusrokissa
 
Eiku vuonna -80 ne oli kuusrokissa, -78 ei ollu levykään ulkona.
 
En tiiä mitä teen tällä alueella, hyvä rumpali se Niko.

Eiku vuonna -80 ne oli kuusrokissa

 
Niinhän se oli. Olenkin nuorempi, kuin muistelin, mutta dementiaa pukkaa jo nuorella iällä.

TÄssä nyt on vähän kritiikkiäkin tullut, mutta jotenkin Nickon "pätkivä" tyyli nimenomaan viimeistelee orkesterin soinnin. Where Eagles Dare on tästä malliesimerkki.
:
 
Just tää "pätkivyys!?" ja osaltaan sitä kautta tuleva persoonallisuus ja tunnistettavuus tekee mulle (vaikka en rumpali olekaan) Nickosta yhden suosikkipaukuttajista. Ja kun tuo vaan toimii Harrisin rytmiikan kanssa parhaimmillaan totaalisen täydellisesti, niin kyllä vaan kelpaa.

Olihan se aika legendaarinen keikka. harmi vaan ettei nickoa näkyny paskan helvettiä muutakun monitoreista.. basaritoiminta oli kans miehekästä. Tykkäsin kyllä avenged sevenfoldin liveaktista vielä enemmän, vaikka "mainstreampaskaa" ovatkin. Soittivat vaan niin tiukasti ja karismaattisesti.

"mainstreampaskaa"
 
Viittikkö vähän suomentaa tätä valitsemaasi termiä?