 Tohtori Flang
03.10.2006 23:51:18 | |
|---|
Täältä löytyy toinenkin Circus of Heavenista pitävä.
Ja täällä kolmas. :-) "Teeskentelin monta vuotta pitäväni jazzista. Maksoin kovan hinnan." -Lemmy |
 taikakameli
28.12.2006 16:45:30 (muokattu 28.12.2006 16:46:04) | |
|---|
Mistä johtuukaan, että kukaan ei ole maininnut debyyttilevyä. Harold Land, Yesterday and Today ja Beyond and Before ainakin loistavia kappaleita. Ei ehkä niin progeilevaa, mutta väliäkö sillä. Tosi powerin haltija, kaukosäätimen herra |
 2541
28.12.2006 16:53:55 | |
|---|
Mistä johtuukaan, että kukaan ei ole maininnut debyyttilevyä. Harold Land, Yesterday and Today ja Beyond and Before ainakin loistavia kappaleita. Ei ehkä niin progeilevaa, mutta väliäkö sillä.
Olet oikeassa, tuolta ajalta löytyy hienoa kamaa. "Looking Around", "Something's Coming" ym. Ehkä paras alkuajan Yes -kipale on mielestäni kakkoslevyltä peräisin oleva "Astral Traveler", covereista toimii parhaiten Buffalo Springfield -laina "Everydays". |
 Newsted85
28.12.2006 17:48:09 | |
|---|
Ainoastaan Close To The Edge löytyy tällä hetkellä hyllystä, mutta onpahan hitonmoinen levy. Etenkin Siberian Khatru on ihan loistava biisi. Onkohan kellään suosituksia mitä hankkia seuraavaksi Yes-tuotannosta? Fragile? |
 BobHope
30.12.2006 12:34:43 | |
|---|
Sanokaapa mistä aloittaa Yes:in kuuntelu. Jos vaikka tulisi tutustuttua. >>Ihminen sanoi: Tehkäämme jumala, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, niin että voimme hyvin tekosyin hallita kaikkea mitä maan päällä liikkuu>> |
 Aivokalvo
30.12.2006 12:47:20 | |
|---|
Sanokaapa mistä aloittaa Yes:in kuuntelu. Jos vaikka tulisi tutustuttua.
Jos olet enemmän Pink Floyd-koulukuntaa niin Fragile lienee hyvä, jos taas kinkkisempi kama uppoaa niin Close To The Edge tai Going For The One. Mutta ei missään nimessä Tales From Topographic Oceans eikä Relayer, ne on sitten loisteliaaksi lopuksi! Tai riippuu tietysti minkä pituisista biiseistä tykkää. "Lähellä reunaa, varrella virran" |
sus
30.12.2006 17:17:37 | |
|---|
Olenkohan jo kirjoittanut aiheeseen? Kuitenkin, Yes on yksi suurista suosikeistani, ykköslevynä tietenkin Fragile. Hyvää kakkosta on vaikeampi nimetä.. Time and a Word on minusta varsin loistava tekele.
Jon Andersonin ääni vaatii aluksi tietenkin hieman totuttelua, kuten myös Yesin varsin omaperäiset sävellysratkaisut. Mutta sitten kun se kolahtaa... sen jälkeen en nähnyt enää nuorta miestä, joka puhui vanhan miehen sanoja. |
 Kiksaus
30.12.2006 18:17:52 | |
|---|
Helpompaa matskua Fragilen ohella olis myös Magnification. Levy on täynnä todella hyviä melodioita. Eikä oo mitään hulluja proge kiekuroita. Ikävä kyllä, Wakeman ei oo kuvioissa vaan joku Tom Brislin. |
Helpompaa matskua Fragilen ohella olis myös Magnification. Levy on täynnä todella hyviä melodioita. Eikä oo mitään hulluja proge kiekuroita. Ikävä kyllä, Wakeman ei oo kuvioissa vaan joku Tom Brislin.
Magnification levyllä ei ole lainkaan kosketinsoittajaa, mitä nyt Alan White plimputtaa vähän pianoa jossain kohdassa. Brislin oli Magnificationin jälkeisellä kiertueella koskettimissa ja kaveri olikin aivan loistava. 'I hate your music and you hair is too long
But I'll sign you up because I'd hate to be wrong' |
taikakameli
30.12.2006 19:17:05 | |
|---|
Close To The Edge ja The Yes Album -älppärit löysivät tiensä hyllyyni. Sanokaas, onko mua vallan huijattu kun tossa close to the edgessä ei ole avautuvia kansia? Joku saksan-painos. Ei sillä niinkään väliä ole, sillä musiikki on loistavaa. Tosi powerin haltija, kaukosäätimen herra |
ydinaukio
30.12.2006 19:53:12 | |
|---|
Close to the edge on ihan järkyttävän hyvä levy. Nimibiisi menee varmaankin 30 parhaimman biisin joukkoon ikinä, ellei jopa korkeammalle.
Ostin äsken Fragilen ja Relayerin. Fragilen kerkesin kuunnella, ja helvetin hyvältähän se kuulosti. Ei lähellekään niin isoa kuin CTTE, mutta hienoja biisejä silti. Saas nähdä miten tuo Relayer sitten toimii, varsin erilaisia mielipiteitä olen siitä kuullut... |
2541
30.12.2006 20:37:51 | |
|---|
Sanokaas, onko mua vallan huijattu kun tossa close to the edgessä ei ole avautuvia kansia? Joku saksan-painos.
Se on vaan uudempi painos. Kai siinä sisäpussi sanoineen on? |
ydinaukio
30.12.2006 20:57:33 | |
|---|
Täytyypä sanoa ettei Relayer pärjää alkuunkaan Close to the edgelle tai Fragilelle. Wakemanin ja Brufordin poissaolo kuuluu. |
 V Aalto
30.12.2006 21:37:51 | |
|---|
Täytyypä sanoa ettei Relayer pärjää alkuunkaan Close to the edgelle tai Fragilelle. Wakemanin ja Brufordin poissaolo kuuluu.
Close to the Edge on tietty yltiöpäisen nerokas, mutta mun kirjoissa Relayer on vielä sitäkin parempi. Sound Chaser ja To Be Over ovat molemmat hiton komeita kappaleita (josseivät nyt aivan And You And I-tasoa), mutta nimenomaan The Gates of Delirium nostaa mun korvissa Relayerin hyvin lähelle kaikkien aikojen parhaan levyn sijaa. Gates on mielikuvituksellisuudessaan ja suuruudenhulluudessaan niin hienoa kuunneltavaa, ettei oikein mikään muu kuulemani yksittäinen kappale pärjää sille millään.
Osa siis pitää Relayerista paljonkin, osa ei lainkaan. Näin ollen se kannattaa ehdottomasti kuunnella (moneen kertaan ennen kuin tuomitsee tietty!) - jos kuuluu siihen sakkiin, joka levystä pitää, niin todennäköisesti pitää siitä sit kans paljon. |
taikakameli
30.12.2006 22:07:57 | |
|---|
Se on vaan uudempi painos. Kai siinä sisäpussi sanoineen on?
Toki
Vai että liian lyhyt kirjoitus Tosi powerin haltija, kaukosäätimen herra |
 longinus
30.12.2006 22:14:39 | |
|---|
Vaikea tästä on ruveta jotain suosikkeja valitsemaan. Sanoisin kyllä että kaikki nämä ensimmäiset levyt uppoaa todella hyvin ja erityten Close to the edge joka oli se ensimmäinen tajunnanräjäyttäjä. Toinen hyvä levy on ehdottomasti Relayer.
Ja kaikille jotka sattuu Andersonin laulusta pitämään suosittelen lämpimästi herran ensimmäistä soololevyä Olias of Sunhillow. |
cortti
31.12.2006 15:56:57 | |
|---|
Topograafisen totista tekstiä löytyy monelta. Yessin soololevyistä muutama on tosiaan myös kiinnostavia. Relayerin jälkeen kaikki silloiset jäsenet tekivät soololevyn. Olias of Sunhillow jo mainittiinkin ja onhan se varsin kiinnostava albumi, joskin hyvin erilaista kuin Yes. Yllätyin suuresti että pidin siitä. Squiren, Howen ja Whiten soolot eivät ole siitä parhaasta päästä, mutta yllättäjänä on Moraz. Patrick Morazin ensimmäinen albumi Story Of I on kiinnostava konseptialbumi. En voi tosin suositella Yessistä pitäville, vaikka hieman Yes tyylistä musiikkia siitä myös löytyy. Levy on kuitenkin todella kiinnostava yhdistelmä progea, fuusiota, brasilialaista maailmanmusiikkia (joka kuuluu etenkin upeissa rummuissa) ja upeaa kosketin ja piano soittoa. Latakaa netistä kappaleita ja takuulla joihinkin nappaa. Ja vielä Yessistä pinnanalta kiinnostuneille voisin vinkala Kalevi Heinon Yes kirjaa. http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=10799Paljon kiinnostavaa tietoa, jota tuskin muualta saa. Once a man, like the sea I raged,
Once a woman, like the earth I gave. |
 JC
31.12.2006 16:02:35 | |
|---|
Squiren, Howen ja Whiten soolot eivät ole siitä parhaasta päästä
Kyllä Chris Squiren Fish out of Water on mainio levy, jota uskaltaa suositella kaikille Yesistä pitäville. |
Tohtori Flang
01.01.2007 21:57:16 | |
|---|
Squiren, Howen ja Whiten soolot eivät ole siitä parhaasta päästä
Kyllä "Fish out of Water" kolahtaa meikäläiselle. Ja Alan Whiten soololta löytyvä "Spring - The Song of Innocence" on todella hieno biisi.
Patrick Morazin ensimmäinen albumi Story Of I on kiinnostava konseptialbumi.
Voiceprint julkaisi 2006 Morazin tuotannon remasteroituna. Ainakin "Story of i", "Out of the Sun", "Moraz" ja "Timecode" ovat kaikki omalla tavallaan hienoja levyjä. Ja hämmästyttävän erilaisia.
Ja vielä Yessistä pinnanalta kiinnostuneille voisin vinkala Kalevi Heinon Yes kirjaa. Paljon kiinnostavaa tietoa, jota tuskin muualta saa.
Itse selailin tuota oikein ajan kanssa kaupassa mutta jätin ostamatta, koska lähdetietoina oli selvästi käytetty aikaisempia jo lukemiani Yes-julkaisuja (Chris Welch - "Close to the Edge", Tim Morse - "Yesstories", David Watkinson - "Perpetual Change") ja Notes From The Edge-nettisivun haastatteluja. Ihan kelpo opukselta vaikutti, mutta itse kaipaan biografioilta ensikäden haastattelumateriaalia. Henkilökohtaisesti suosittelen Welchin ja Morsen tekeleitä. "Teeskentelin monta vuotta pitäväni jazzista. Maksoin kovan hinnan." -Lemmy |
Kiksaus
03.01.2007 14:01:59 | |
|---|
Magnification levyllä ei ole lainkaan kosketinsoittajaa, mitä nyt Alan White plimputtaa vähän pianoa jossain kohdassa. Brislin oli Magnificationin jälkeisellä kiertueella koskettimissa ja kaveri olikin aivan loistava.
Joo, luinkin väärästä kohdasta. Se oli se Live in Amsterdam 2001 missä oli se kiipparisti. |
Mr T