Kitarat: soittaminen ›

Vaihteeksi taas on ongelmia pikkurillin kanssa. Tiedän, että pikkurillistä on jo aiheita vaikka millä mitalla, mutta minulla onkin hieman erilanen ongelma.
 
Jokainenhan tietää, että pikkurilli on luonnostaaieman kömpelö, hidas ja muutenkin ongelmallinen. Siitä huolimatta olen tottunut käyttämään sitä soitannassani. Tai olen tottunut soittamaan sormi per nauhväli -tyylillä. Joistain tämä saattaisi kuulostaa hienolta jutulta, mutta minusta se on pieni ongelma sillä se hidastaa sooloja yms huomattavasti. Olisi kaksi vaihtoehtoa: treenata pikkurilli muiden sormien tasolle, tai sitten opetella soittamaan ilman pikkurilliä. Tai no ei nyt ilman pikkurilliä, mutta opella käyttämään sitä mahd. vähän. Mielummin siis valitsen sen, että opettelisin käytämääpikkurilliä vähemmän. Olen aina silloin tällöin huomannut, että monet "suuretkaan" kitaristi eivät käytä pikkurilliä paljon, vaan enemmänkin etusormea, keskaria ja nimetöntä ja pikkurilliä vain ääritapauksissa.
 
Kysymys siisl kuuuu, että onkohan joitain tiettyjä biisejä, joista on hyvä lähteä opettelemaan tuota tekniikkaa? Muilla samantapaisia kokeumuksia?
 
Ja tottakai siinä sivussa treenaan myös pikkurilliä, jos sen joskus saisi normaalien sormien tasoiseksi. Nyt vain tuntuu siltä, että se oni esteenä kehitykselle.

Jos soitat nopeaa kamaa, niin on itsestään selvää että neljällä sormella on nopeampi, helpompi ja mahdollisesti tarkempi soittaa kuin kolmella.
 
Mutta ehkä kaikkien olisi syytä oppia käyttämään pikkurilliä ainakin alle 12. nauhaväliltä koska siellä sitä tosiaan tarvitsee nauhavälien ison koon takia.
 
Ja jos sitä pikkurilliä ei käytä, niin tärkein pointti on silti yrittää saada se pysymään siinä otelaudan tuntumassa eikä olemaan rumasti koukussa. Itselläni on tämän kanssa viellä hitusen hiomista.
 
Itse opin noin puolessa vuodessa käyttämään etu-keski-pikkoromi yhdistelmää suht täydellisesti, mutta vielläkin on ongelmia nimetön-pikkurilli yhdistelmän kanssa.

Vaihteeksi taas on ongelmia pikkurillin kanssa. Tiedän, että pikkurillistä on jo aiheita vaikka millä mitalla, mutta minulla onkin hieman erilanen ongelma.
 
Jokainenhan tietää, että pikkurilli on luonnostaaieman kömpelö, hidas ja muutenkin ongelmallinen. Siitä huolimatta olen tottunut käyttämään sitä soitannassani. Tai olen tottunut soittamaan sormi per nauhväli -tyylillä. Joistain tämä saattaisi kuulostaa hienolta jutulta, mutta minusta se on pieni ongelma sillä se hidastaa sooloja yms huomattavasti. Olisi kaksi vaihtoehtoa: treenata pikkurilli muiden sormien tasolle, tai sitten opetella soittamaan ilman pikkurilliä. Tai no ei nyt ilman pikkurilliä, mutta opella käyttämään sitä mahd. vähän. Mielummin siis valitsen sen, että opettelisin käytämääpikkurilliä vähemmän. Olen aina silloin tällöin huomannut, että monet "suuretkaan" kitaristi eivät käytä pikkurilliä paljon, vaan enemmänkin etusormea, keskaria ja nimetöntä ja pikkurilliä vain ääritapauksissa.
 
Kysymys siisl kuuuu, että onkohan joitain tiettyjä biisejä, joista on hyvä lähteä opettelemaan tuota tekniikkaa? Muilla samantapaisia kokeumuksia?
 
Ja tottakai siinä sivussa treenaan myös pikkurilliä, jos sen joskus saisi normaalien sormien tasoiseksi. Nyt vain tuntuu siltä, että se oni esteenä kehitykselle.
 
Treenaa Ynkkää ja kromatiikkaa, ensimmäistä kolmen sormen käyttämiseen ja jälkimmäistä neljän. Suosittelen kyllä vaan treenaamaan sen pikkurillin kondikseen, ei se ole mitenkään erityisen hankalaa, ja myöhemmin joudut kuitenkin pulaan jos se ei toimi. Kovilla tiluttajilla sekin toimii, sen käyttämiseen ei vaan aina ole tarvetta. Kattele jotain Ynkkä-videoita, siellä se pikkurilli viuhuu tarpeen vaatiessa yhtä vikkelästi kuin muutkin nakit.

Mäkin opettelin vähän aikaa sitten soittamaan pikkurillillä,ja mielestäni se kehittyy muiden sormien tasolle,jos alat soitta vitoset etu- ja pikkusormella.

Minun mielestäni ei kannattaisi luopua pikkurillin aktiivisesta käytöstä vain sen takia, että jotkut "suuretkaan kitaristit" eivät käytä. Pikkurillihän on vain hyödyksi soittaessa.
Harmillisesti useat aloittelijat ajattelevat usein, että "sekään ei käytä, niin en minäkään."
Itse olen alusta asti soittanut pikkurillin kanssa ja nyt kun olen keskittynyt viime aikoina sen käyttöön, niin olen huomannut, että jotkut jutut sujuvat helpommin kuin aiemmin. En voisi kuvitellakkaan, että opettelesin itseni ulos pikkurillin käytöstä.

Minun mielestäni ei kannattaisi luopua pikkurillin aktiivisesta käytöstä vain sen takia, että jotkut "suuretkaan kitaristit" eivät käytä. Pikkurillihän on vain hyödyksi soittaessa.
Harmillisesti useat aloittelijat ajattelevat usein, että "sekään ei käytä, niin en minäkään."
Itse olen alusta asti soittanut pikkurillin kanssa ja nyt kun olen keskittynyt viime aikoina sen käyttöön, niin olen huomannut, että jotkut jutut sujuvat helpommin kuin aiemmin. En voisi kuvitellakkaan, että opettelesin itseni ulos pikkurillin käytöstä.
 
En minä varsinaisesti ole pikkurillistäni luopumassa, mutta olisi hyvä oppia muitakin tekniikoita kuin sormi per fretti. Ja tällä hetkellä koen asian niin, että pikkurilli on hidaste oppimiselle ja olisi parempi, jos en keskittyisikään nyt siihen. Noilla suurilla kitaristeilla viittasin lähinnä siihen, että soitto sujuu heillä paljon paremmin ilman pikkurilliä kuin minulla pikkurillin kanssa. Ja mielestäni ynkkä ei lukeudu varsinaisesti "suuriin kitaristeihin";) Häneltä puuttuu useimmiten se kitaran soiton keskeisin ydin, eli fiilis. Mutta ei siitä sen enempää.
 
Ja vitoset pikkurillilä -neuvo oli muuten todella hyvä! hävettää oikein kun en itse ole keksinyt treenata pikurillin voimaa sillä lailla:D

Eihän siitä pikkurillin käytöstä nyt luopua kannata, totakai soitto on helpompaa, jos käyttää useampia sormia! Sitä voi kuitenkin mettiä, milloin sitä kannataa käyttää ja milloin ei.
 
Vähänkin nopeammassa soitossa on pikkurillin käyttö melkein välttämätöntä, ainakin itselleni. Kuitenkin pikkurilli on muita sormia kömpelömpi, joten sen käyttö on vähäisempää, varsinkin ylemmillä nauhoilla, jossa sen ulottuvuutta ei tarvita.

Itse aina silloin tällöin soitan käyttämättä etusormea ollenkaan. Eli keskari ikään kuin toimii etusormena, nimetön keskarina ja pikkurilli nimettömänä. Se se on metkaa puuhaa ja siinä jos jossain sitä huomaa, kuinka tapoihin kangistunut sitä oikeastaan onkaan.

Ja jos sitä pikkurilliä ei käytä, niin tärkein pointti on silti yrittää saada se pysymään siinä otelaudan tuntumassa eikä olemaan rumasti koukussa.
 
Minulla se pikkurilli on ainakin "rumasti koukussa". En oikeastaan käytä pikkurilliä muuten kuin legatoissa ja joissain jutuissa joissa tarvitsee vänyttää sormia vähän enemmän. Pikkurilli on liian heikko bendailuun (ainakin minulla), joten eipä siitä sormesta minulle kovin suurta iloa ole.

Minulla se pikkurilli on ainakin "rumasti koukussa". En oikeastaan käytä pikkurilliä muuten kuin legatoissa ja joissain jutuissa joissa tarvitsee vänyttää sormia vähän enemmän. Pikkurilli on liian heikko bendailuun (ainakin minulla), joten eipä siitä sormesta minulle kovin suurta iloa ole.
 
Oletko harkinnut sen poistamista? Alle sekunnin operaatio, eikä maksa mitään, muistathan kuvata ja laittaa youtubeen :).

Ynkkää ja kromatiikkaa, Kovilla tiluttajilla sekin toimii, Kattele jotain Ynkkä-videoita, siellä se pikkurilli viuhuu tarpeen vaatiessa yhtä vikkelästi kuin muutkin nakit.
 
onks tää taas sitä ns. huumoria???????

Soitat siten, että pikkusormi pysyy aina lähellä otelautaa eli ei nouse ylös eikä varsinkaan mene koukkuun. Aluksi treenaminen on erittäin tuskallista, mutta kun homma alkaa sujua, niin soitto helpottuu paljon.

Soitat siten, että pikkusormi pysyy aina lähellä otelautaa eli ei nouse ylös eikä varsinkaan mene koukkuun. Aluksi treenaminen on erittäin tuskallista, mutta kun homma alkaa sujua, niin soitto helpottuu paljon.
 
Tätä minäkin olen yrittänyt opetella. Ynkät ja kromaattiset sujuu nyt paljon helpommin, kun tuota on harjotellut jo jonkin verran.

onks tää taas sitä ns. huumoria???????
 
Häh? Tsekkaapas John Petruccin kromaattisia harjoituksia. Kyllä sillä ainakin pikkurilli 200 iskuun/min.
 
Kannattaa pistää pikkurillille ihan vaan töitä. Ota vaikka joku legato-lick, kahden nuotin legato-lick, jossa siis soitetaan vaikkapa 12-16 ja sitä vaan reenaa. Kun alkaa kulkea, alkaa treenaamaan jotain monimutkaisempaa ja vaikeampaa.

Jos soitat nopeaa kamaa, niin on itsestään selvää että neljällä sormella on nopeampi, helpompi ja mahdollisesti tarkempi soittaa kuin kolmella.
 
No ei se itsestään selvää ole, varsinkin jos pikkurilli on hitaampi kuin muut sormet. Tämäkin on sellainen juttu, että mielestäni pitäisi vain soittaa musiikkia eikä miettiä onko tekniikka täydellinen ja nouseeko sormet monta milliä otelaudalta liikkeissä. Sellainen voi johtaa luonnottoman ja itselle sopimattoman tekniikan ja musiikkityylin väkinäiseen hakemiseen. Sitten soittaminen ei välttämättä ole enää kivaa.

1234-harjoitukset ainaki auttanu omalla kohdalla jonkin verran. Saanu enemmän kontrollia hommaan.

Häh? Tsekkaapas John Petruccin kromaattisia harjoituksia. Kyllä sillä ainakin pikkurilli 200 iskuun/min.
 
eipä vois juuri vähempää kiinnostaa.........

Tsekkaapas John Petruccin kromaattisia harjoituksia.
 
Varma keino raastaa viimeisimmätkin musikaalisuuden rippeet soittamisesta.

Varma keino raastaa viimeisimmätkin musikaalisuuden rippeet soittamisesta.
 
Tässä puhuttiin pikkusormen treenaamisesta.