Rock, pop, alternative ›

Paras biisi on ehdottomasti "Private Investigations"
 
Tämä biisi on kyllä niin ylivertainen verrattuna bändin muuhun tuotantoon, ettei mitään rajaa.
 
Joskus tuli kuunneltua paljonkin Dire Straitsia, mutta nykyään bändi ei hirveitä intohimoja herätä. Hyviä yksittäisiä biisejä, mutta paljon yhdentekevää ja ajan hampaan syömää matskua. Kyllähän Knopflerin kynästä lähti ajoittain varsin tarttuvia melodioita. Love Over Gold on loppujen lopuksi ihan hyvä levy.

Itse olen vasta hiljattain tutustunut tähän bändiin hieman tarkemmin, Brothers in arms -levyn sisältöön pääasiassa, ja hyvältä vaikuttaa.
Walk of Life ja Your latest trick ovat ainakin aivan mielettömän loistavia kipaleita, ja onhan noita muitakin.

Varmaan yksi eniten kuuntelelmiani bändejä, ne kokoelmalevyjen vakiobiisit on höylätty aikanaan niin huolella, että se vaikuttaa tuohon listaan. Knopflerin tyylikästä soittoa ei kyllästy kuuntelemaan. Ja mukava huomata että nuorempi polvi on myös löytänyt bändin.
 
Kovin Dire-albumi:
 
Making movies
 
Biisit just nyt:
 
Hand in hand (Making movies)
 
-aivan kuninkaallista, ei voi muuten kuvata
 
Heavy fuel (On every street)
 
-"if wanna run cool, you got to run, on heavy heavy fuel..", sehän tiedetään, vaikka eihän tämäkään biisi mikään hulttioelämän ylistys ole.
 
Once upon a time in the west (Communique)
 
-biisin tunnelma rakentuu tosi komeasti, nauttittava vinyyliltä
 
Man's too strong (Brothers in arms)
 
-Brothers in arms levyn hittikimaran varjoon jääneitä helmiä
 
Expresso love (Making movies)
 
-tämä laukkahan on melkein heviä!

Dire Straitsin ekat levyt ovat syy, miksi aloin soittaa kitaraa. Opettelin plektran käyttöä vasta myöhemmin ja vaikka nykyinen bändi soittaa aivan toisenlaista musiikkia, soi Knopflerin musiikki edelleen usein cd-soittimessani.
 
Communique ja eka ovat mielestäni parhaat levyt. Eilen illalla ihmettelin edelleen, miten kevyesti svengi rakennetaan.
 
http://www.youtube.com/watch?v=1eGMyEGC-qY
 
ja
 
http://www.youtube.com/watch?v=ucw7 … 8RDgwM&mode=related&search=

Todella hyvä bändi! Parhaita biisejä Sultans Of Swing, So Far Away, Romeo&Juliet, Your Latest Trick. Ja paras levy ainakin tällä hetkellä mielestäni on Brothers In Arms.

Ride across the river ja Brothers in arms ovat hienoja sävelmaalailuja. Samoin kuin Your latest trick. Ja sitten on näitä svengipaloja: tunnel of love, sultans of swing, Robeo and juliet...

Paria päivää sitten ei ollut oikeastaan muita kuin hajanaisia kokemuksia tuosta porukasta, mutta kun lähdin hieman tonkimaan tuon isäukon levy- ja vinyylivarastoja tuli vaikka kuinka monta levyä kuunneltua. Aivan helvetin toimivaa, ei voi muuta sanoa. Täytynee lunastaa omatkin levyt jostakin piakkoin.

Dire Straits oli itselle syy aloittaa kitaran soittaminen. Tarkemmin sanottuna money for nothing. Sittemmin olen rakastunut alkupään tuotantoon. Siihen stadion-straitsiin en oikein ole tykästynyt.
 
oma suosikki levy on communique.

Kuuntelin parin viime vuoden aikana bändin tuotannon kokolailla puhki, ja sen jälkeen on tullut pidettyä kuuntelutaukoa. Nyt laitoin kuitenkin jostain syystä Communiquén pyörimään, ja huh... taas muistaa minkä takia bändi kolahti aikanaan niin kovaa.
 
Kannattaa muuten tutustua myös David Knopflerin tuotantoon. Ainakin Wishbonesilla on hyvää matskua, tosin mielestäni epätasaisempaa kuin velipojan soololevyillä. Samantyylinen lauluääni, hillitympää kitarointia, ja pianoa lisättynä joukkoon.

Mun mielest Lady Writerissä on Knopfler parhaimmillaan kitaransa kanssa.

Dire Straits oli ekoja rock-bändejä mihin tutustuin nappulana. Ja vieläkin nousee niskakarvat pystyyn kun soittimeen isketään Love over gold tai Making Movies.

Bongasin tuossa käytettynä sellaisen tuplalätyn, johon on laitettu On the Night ja Encores-ep samaan pakettiin, ja se piti ostaa, koska Encores on niin pahasti kiven alla. Mutta onko tuo oikea virallinen julkaisu? Kataloginumero on sama kuin aiemmin omistamassani On the Night -remasterissa, ja aukeavan tuplacdsysteemin taakse on tungettu Encores-sinkkukansi, eikä kovin hellävaraisesti. On the Night -kansi on vähän laajempi ja huomattavasti tarkempi kuin remasterissa. Takakansikin tuntuu terävämmältä ja värit tummemmilta.
 
Kysymys siis kuuluu: mikä ihmeen systeemi tämä on?

MK. Pitää jättää puumerkki tähän ketjuun. Tosin otsikko on suhteellisen vähättelevä.

Bongasin tuossa käytettynä sellaisen tuplalätyn, johon on laitettu On the Night ja Encores-ep samaan pakettiin, ja se piti ostaa, koska Encores on niin pahasti kiven alla. Mutta onko tuo oikea virallinen julkaisu? Kataloginumero on sama kuin aiemmin omistamassani On the Night -remasterissa, ja aukeavan tuplacdsysteemin taakse on tungettu Encores-sinkkukansi, eikä kovin hellävaraisesti. On the Night -kansi on vähän laajempi ja huomattavasti tarkempi kuin remasterissa. Takakansikin tuntuu terävämmältä ja värit tummemmilta.
 
Kysymys siis kuuluu: mikä ihmeen systeemi tämä on?
 
Itse aikoinaan ostin sen ihan virallisesta kaupasta joten kaipa se virallinen on.

Kelpo musiikkia on hyvä ilmaisu. Loistavaa se ei ole.

Loistavaa se ei ole.
 
Onpa.
 
Kaverini innostui Direstä aikoinaan niin, että alkoi noin 16veenä soittaa kitaraa. Kun teknisesti kaikki diren biisit oli hallussa, niin hänellä alkoi tämmönen ääretön tekniikan ihannoiminen Steve Vai yms. Toivottavasti on jo tajunnu, ettei hän osaa vieläkään soittaa niitä diren kitaroita...voi olla, että Vait menee jo, muttei Knopflerin soolot.
 
Knopflerilta opin sen, ettei kitaraa soiteta sormilla, vaan korvilla.

 
Knopflerilta opin sen, ettei kitaraa soiteta sormilla, vaan korvilla.
 
Tai peräsuolella. Knopfler on jäljittelemätön ja toivoisin, että DS palaisi yhteen vielä takomaan dollareita ja tekemään levyn tai pari meille kuunneltavaksi. Soolotuotanto ei ole markkinamielessä aivan yhtä iskevää.

Tai peräsuolella. Knopfler on jäljittelemätön ja toivoisin, että DS palaisi yhteen vielä takomaan dollareita ja tekemään levyn tai pari meille kuunneltavaksi. Soolotuotanto ei ole markkinamielessä aivan yhtä iskevää.
 
Shangri-La on kyllä minun mielestäni mainio albumi. Neljä ensimmäistä biisiä on parhaat.

Shangri-La on kyllä minun mielestäni mainio albumi. Neljä ensimmäistä biisiä on parhaat.
 
On. Laatu on parantunut Diren ajoista. Mark on hitit jo tehnyt, nyt panostetaan tunteeseen. Sailing to Philadelphia on maailman paras albumi.