Bänditoiminta ›

Meillä on toinen kitaristi ottanut nyt tavakseen aina treenien lopussa vetää
for whom the bell tollsin suomeksi omistaen sen Terolle.
Sanatkin tietysti on uudet, liittyy aina jotenkin meikäläiseen ja kaveri tulee ja pelastaa...Kenelle ne kellot lyö, no terollllllle!TAukki....

Ajelin tänään töihin ja tsekkasin ton kontulan kyltin, ei näkynyt mitään ainakaan 80km/h vauhdista. Pitää kuitenkin jatkossa seurata ko. kylttiä erityisellä mielenkiinnolla. :D
 
Päivitystä:
 
Kyllä muuten näkyy purkat vielä! Kolme varmaa tapausta pystysuorassa rivissä kiinni. Hieman harmahtuneita tosin. Viimeksi meni ohi.

Puhutaan paskaa. Siihen sitä aikaa menee enemmän, kuin soittamiseen.

Treenien lopussa tulee välillä röydettyä muilla soittimilla. Esim. minä kitaristina soittelen vähän passoa ja hakkaan rumpuja. Vaihdellaan soittimia. Loppukevennys.

Kai tämä menisi myös tonne "vitun tyhmiin juttuihin" mut lähinnä paskanjauhantaa tarkotin. No kumminkin:
 
Basisti nostaa toisen kitaristin vyötärön tienoilta, sit ne kumpikin kattoo jotakuta silmiin ja sanoo: "- Myö ollaa näi, myö ollaa viisaita." Joskus myös osat toisinpäin.

Ekan projektin kanssa bänditoiminnan alkuvaiheilla meillä oli treenien lopetusnumerona usein huikea "Hevimättö", jossa oli yksi sointu, E5, ja jonka tarkoituksena oli enemmänkin tuottaa epämääräistä rytinää ja pauketta ja saada tekosyy simuloida hurjaa lavaesiintymistä palloilemalla ympäri treenikämppää. Musiikkiahan se ei ollut lähelläkään, mutta oli se hauskaa riehustella musiikin nojalla.
 
Myöhemmin, toisen projektin parissa, minulla ja rumpalilla oli tapana aina treeneissä soittaa "se yks uus biisi", ikään kuin esiteltäisiin muille bändiläisille jotain biisin aihiota. Biisi vain paljastui aina hirmuiseksi tr00kvltnorskbläskmetal-räpellykseksi, jonka tarkoituksena oli kuulostaa todella pahalta ja nopealta. Jaksoi naurattaa vähän.

Ihan vitun tyhmät jutut.
 
Meillä on sama

Jonkinnäköinen traditio on ollut se, että aina reeneissä ekana vedetään biisi, mikä opeteltiin ekana soittamaan. Oma biisi siis.

Eli onko jotain toistuvaa "traditiota" bändillänne? Vuosittaista, kuukausittaista, viikottaista tai päivittäistä jopa?
 
Omalla on, että uutena vuotena soitetaan armottomasti ja kovempaa kuin muina kertoina sekä täysin omaksi huviksi ilman reenimieltä. Pelleilyä sun muuta. Ja jossain vaiheessa oli myös sellainen, että uutena vuotena juuri ennen kuin kello lyö 12 aloitetaan nimeltä-mainitsematon biisi ja vedetään asenteella seuraavan vuoden puolelle.
 
On. Traditiona joka ikisessä porukassa on ollut se, että suurin osa bändistä ei ymmärrä mitään PA-kamojen laitosta eikä edesauta niiden laittoa millään tavalla.

Me pidetään saunailtoja silloin tällöin. Ne on jees.

Eipä kummempia traditioita ole, jos ei niitä paskoja läppiä lasketa mukaan.
 
Ja sitä, että joku aina pieree treeneissä eikä kukaan tunnusta.

Joulupäivän hartaus on meidän traditiomme. Tarkoittaa siis melkoisen kovaa juopottelua alkaen bänditreeneissä. Jossain vaiheessa alkaa vanhojen joululaulujen cover-improvisointi, joka nauhoitetaan vanhalla mankalla "ilmasta käsin".
 
Meininki jatkuu sitten ihan puhtaalla pohjien otolla, minkä jälkeen lähdemme baariin. Tätä on tehty jo ainakin 6 vuotta putkeen, eikä loppua näy.
 
Odotan jo innolla ensi joulua muistellen samalla kaiholla edellisvuotisia tapahtumia, varsinkin niitä, joista en muista mitään. Stille nacht.

Ekan projektin kanssa bänditoiminnan alkuvaiheilla meillä oli treenien lopetusnumerona usein huikea "Hevimättö", jossa oli yksi sointu, E5, ja jonka tarkoituksena oli enemmänkin tuottaa epämääräistä rytinää ja pauketta ja saada tekosyy simuloida hurjaa lavaesiintymistä palloilemalla ympäri treenikämppää. Musiikkiahan se ei ollut lähelläkään, mutta oli se hauskaa riehustella musiikin nojalla.
 
Myöhemmin, toisen projektin parissa, minulla ja rumpalilla oli tapana aina treeneissä soittaa "se yks uus biisi", ikään kuin esiteltäisiin muille bändiläisille jotain biisin aihiota. Biisi vain paljastui aina hirmuiseksi tr00kvltnorskbläskmetal-räpellykseksi, jonka tarkoituksena oli kuulostaa todella pahalta ja nopealta. Jaksoi naurattaa vähän.
 
Meillä on suunnilleen täysin samat tradiot kuin teillä.
Tuohon "E5"-biisiin liittyy myös yleensä minun (laulaja olen) "hienoa" "uudentyylistä" tasapaksua "karjuntaa/kiljuntaa"
 
Yleensä toi "yks uus biisi" pohjautuu "E5"-biisiin, mutta soitettuna tosi paskasti. Ja tietenkin ennen yhtäkään sointua soittamatta täytyy biisiä ylistää maasta taivaisiin. Homma on onnistunut jos pokka pitää koko soiton ajan ja pystyy vakavalla naamalla kysyä "no, mitä mieltä?"
 
Harmi kun kaikki nykyään aavistaa kun"mulla ois yks uus biisi"-jutun , kun sitä sanoessa ei koskaan pidä pokka täysin.

Muinoin sattui, että .... setin piti alkaa varttia yli...
Laulaja tuumasi, että vielä ehtii käydä vessassa.
 
Sattuneesta syystä kävi niin, että setti alkoi kymmentä yli, laulajan vielä ollessa "istunnolla".
 
Eka piisi vedettiin instrumentaalina,.
 
Tästä on parikymmentä vuotta aikaa, mutta edelleen ennen setin alkua muistamme tarkastaa, onko laulaja tullut jo p***alta, kysyen, "aloitammeko, vai joko kävit? "

Päivitystä:
 
Kyllä muuten näkyy purkat vielä! Kolme varmaa tapausta pystysuorassa rivissä kiinni. Hieman harmahtuneita tosin. Viimeksi meni ohi.
 
Päivitystä. Nyt on napsahtanut kolmella peräkkäisellä kerralla purkka Kontula kylttiin. Käykää ihmeessä katsomassa sitä ovatko kiinni?

Meillä on ollut tapana käydä nauhottelemassa pääsiäisenä. Nauhoitusten loputtua käymme ostamassa, jonkun paistin minkä sitten kokkaamme illalla porukalla. Paistin valmistamisessa ei saa käyttää minkäänlaisia ohjeita, vaan kaiken pitää olla omasta päästä. Paisti syödään yöllä pimeässä, valot sammuksissa ja kuunnellaan cd:ltä valaiden laulua.

Puhutaan paskaa. Siihen sitä aikaa menee enemmän, kuin soittamiseen.
 
Sama juttu täällä.

Livenä se on kamojen roudaaminen lavalle, soundcheck, ja keikka alkaa. Sitten keikan jälkeen kamat kasaan ja kotiin.

meiä traditio on eels.wmv