Kitarat: soittaminen ›

Pitäisi perustaa oikeasti "Irti skaaloista Ry.", alkaa olla toivo muuten pian mennyttä. :)
 
Olen ehkä miljoona kertaa sanonut sen jo, mutta: soita musiikkia, älä skaaloja. Parempaa niksiä en voi antaa, sillä luultavasti tämä on ainut tapa ajatella soolojen soittamista pidemmälle. Niin kauan kun soolo on "nyt mä vedän G-fryygistä tähän ja sit vaihdan Lokriseen #2:een parin sävelen ajaksi ja ja..." -tyyppistä laskelmointia, ollaan aika kaukana sivuraiteilla siitä, mistä musiikissa on oikeasti kysymys. Suosittelen opettelemaan mielestäsi hyvän kuuloisia muiden JO keksimiä juttuja ja yhdistelemään niitä luovasti. Parhaassa tapauksessa luot jotain uutta ja juuri sinuksi tunnistettavaa.
 
Oon osittain samoilla linjoilla, mutta kuitenkin on Jucciz sinunkin pakko myöntää että skaalat ovat aika suuri osa musiikkia. Harmittavan moni opettelee skaalan ns. ylösalas-kuvioina eikö osaa niitä muina ajatellakkaan. Näin ollen jää opettelematta se miltä esimerkiksi D-puolidimi asteikko kuulostaa D-duurisoinnun päälle. Tuo on tärkein asia minusta ymmärtää. Se että miltä joku asia kuulostaa eikä vain sitä että "hei täähän on hieno sana, lokrinen moodi vau varmaan kuulostaakin tosi siistiltä". Sitten vaikka meneekin päin persettä ei jakseta paneutua siihen teoriaan että miksi se kuulostaa tältä.
 
Muita hienoja juttuja jota tulee ite käytettyä on se että mennään ennakkoluulottomasti pitkin kaula ja jos korvaan särähtä joku "väärä nuotti", on vaihtoehtona oikeastaan kaksi mahdollisuutta. Hieman epävarmempi on "slidettää" nuotti jonnekkin muualle. Tämän tekee epävarmaksi se että esimerkiksi taustana soiva sointukierto on edennyt seuravaan sointuun ja näin ollen ei ole varmuutta siitä minne mennä. Huomattavasti varmampi on venyttää nuottia niin kauan että se soi miellyttävästi korvaasi. Yleensä tämä on helppo sillä tavallisesti jo 1/2 tai kokosävelaskeleen venytys riittää.
 
Sitten tuosta toisten kopioimisesta. Kannattaa kuunnella levyltä jotain juttuja jotka kuulostavat sinusta (ei kaveristasi) hienoilta. Älä opettele heti sitä levyltä vaan kokeile ensin miettimättä mitäs skaalaa sitä vedetään, imitoida lickiä, soolonluritusta mitälie kuulitkaan. Tämän jälkeen voit blokata tämä "jutun" levyltä. Kirjoita molemmat versiot ääninä paperille (G#, F...) ja katso minkä asteikon nämä muodostavat. Onko se joku soinnuksi muodostettava. Itse monesti pelleilen vetämällä paastä jonkun arpeggion, kirjoitan sen ääninä paperille ja katson minkä soinnun siitä voi tehdä. Näin oppii myös tätä sointujen muodostusta ja intervalleja.
 
Lisäislkää rohkeasti näitä kromaattisia juoksutuksia tai lyhyitä "passing note" juttuja sekaan vaan. Jos mennään perse edellä puuhun, niin silloin vika on soittajassa ei kenessäkkään muussa. Soittaja voi korjata vikansa yhdellä jutulla. Reenamalla enemmän. Sitten tuleekin paras neuvo minkä osaan kenellekkään antaa.
 
Ennakkoluulot pois,
 
kyllä ota kaikki ennakkoluulosi pois. Myös jazz- ja bluesmiehet. Kaikissa genreissä ja musiikissa on jotain siistejä juttuja. Kirjastosta napatkaa hevimiehet vaikka joku viulunuotinnos (aivan sama vaikka ette biisiä tiedäkkään) ja kokeilkaa soittaa sitä kotona. Pikku hiljaa prima vista taidot kehittyvät ja huomaat että licki varasto kertyy viulu jutuista. Itse olen suuri muse-fani ja toinen lempibändini on strapping young lad. Te jotka tiedätte nämä bändit tiedätte myös että ne ovat aika tavalla vastakkaisia genrejä. Kuitenkin parasta hupia on laittaa jommankumman levy soimaan ja veivailla omia sooloja sinne päälle.
 
Sääh... tulipa pitkää tekstiä.
 
Ottakaa onkeenne näistä tai ei oo pakko. Menkää vaan soittelee niitä tunteikkaita pentatonisia lickejä, jotka on ollu olemassa jo viimeset 60 vuotta.
 
EDIT: viimeiseen lauseseen lisäys että sieltäkin löytyy hyvää matskua, mutta muutakin kantsii soittaa.